Kotitöitä

26.7.2023

Kuukausi mennyt aitaa rakentaessa ja kyllästäessä. On säilötty mansikoita, kerätty ja säilötty mustikoita, pesty matot ja puuhasteltu sitä sun tätä. Missään ei olla pidemmällä käyty lukuunottamatta muutamaa keikkaa, synttärijuhlia Röykässä ja naapureiden kanssa muutamaa viini-iltaa. Harmitus, ettei edes kalaan olla kanootilla päästy, saamattomuutta. Elokuun puolivälin jälkeen on tarkoitus kuitenkin lähteä landelle ja kalastaa aamusta iltaan.

Ollaan seurattu Espanjan lämpötiloja viime viikkoina ja ei voi olla kuin hiton tyytyväinen siitä, että lähdettiin matkaan jo toukokuussa. Nyt siellä ja ympäri eteläistä Eurooppaa kärvistellään ankaran kuumuuden kourissa plus että maasto- ja metsäpaloja riehuu siellä ja täällä. Viime vuonna meidän reitin varrella oli ollut tuhoisia maastopaloja surullisin seurauksin.

Tämän vuoden reissulla lämpömittari näytti paikka paikoin reilua +30 astetta ja se tuntui jo tukahduttavan paahteiselta. Nyt lämpömittari huitelee siellä +40 molemmin puolin ja kokemusta on siitäkin, kuinka pakahduttavaa se onkaan. Olisi mukava lähteä ensi vuonna katsomaan vaikka Vueltaa, mutta koska se ajetaan elokuussa, kuumuus on siihen aikaan vuodesta mahdollisesti jopa pahimmillaan. Nyt kuitenkin ollaan jo sen ikäisiä, että ei jaksa eikä varsinkaan kiinnosta kärventyä päivästä toiseen jos se ei ole ihan välttämätöntä.

Harmitus on keväällä lähdön osalta se, että mitään kasveja ei oikein viitsi muiden hoidettavaksi jättää. Nyt ei ole chilejä eikä oikein kukkiakaan komistamassa pihaa. Mutta jos me vielä pitkälle fillarireissulle lähdetään - ja miksi ei lähdettäisi - kyllä se melko varmasti kevääseen osuu. Ihan jo siitä syystä, että ei jaksa polttavaa aurinkoa ja painostavaa kuumuutta.

Väsäsin tuon meidän "reittikartan", joka on noin sinne päin ja suuntaa antava. Kilsoja tuli Jarin mittarin mukaan reilu 1700 ja valtava määrä muistoja ja kokemuksia, hyviä sellaisia. Upeat maisemat, melko hyvät ja turvalliset tiet, ei haavereita.

Alicantesta kotiin

25.6.2023

Alicantessa juhannusviikolla vietettävää Hogueras de San Juan -juhlalla julistetaan kesän alkua ja se on yksi kaupungin vuoden suurimmista juhlista joulun ja pääsiäisen lisäksi. Alicanten juhannus on ehkä koko Espanjan kuuluisin ja se on järjestetty virallisesti ensimmäisen kerran vuonna 1928. Kaduilla soi musiikki ja siellä kulkee upeita paraateja. Juhla huipentuu kaupungintalon aukiolla juhannusaattona keskiyöllä suurien patsaiden polttamiseen.

Suurin osa La Explanada de Espana -kävelykatua oli täynnä aidattuja esiintymislavoja samoin kuin kaikki kävelykadusta erkanevat kadut. Väkeä oli valtavasti, musiikki pauhasi. Kerran tungokseen jouduttuamme päätettiin, että jatkossa kierretään ahtaat kadut ja kierretään ne kaukaa.

Keskiviikkoiltana polkaistiin toiselle puolelle kaupunkia tapaamaan Jarin serkkua perheineen. Ja tärkein syy, miksi käytiin oli se, että minun matkaani oli lähtenyt vanha passi ja kotiin lähdön koittaessa olisin joutunut liriin lentokentällä.

Huomasin mokan Valenciassa, kun jostakin syystä tsekkasin passin ja tajusin, että se oli mennyt vanhaksi jo pari vuotta aiemmin. Kotona laatikossa odotti se voimassa oleva. Siinä sitten pähkäiltiin leuka vapisten, että kuinkas täältä pääsee vanhan passin kanssa pois kun se aika koittaa. Muutama yö tuli valvottua, mutta sellainen mukava ja onnellinen sattuma pelasti tämänkin mokan, että Jarin serkku perheineen oli tulossa Alicanteen päivää ennen meidän lähtöä ja valjastettiin lähisuku pelastamaan tilanne. Ja hyvin kävi, sain omani mistä suuret kiitokset kaikille.

Ihmettelen vaan, että lähtiessä ei asia tullut missään vaiheessa esille. Ilmeisesti passia ei sitten kentällä kukaan kysellyt, en muista. Tai kaikissa niissä noin kolmessakymmenessä hostelllissa/hotellissa, joissa majoituttiin ja henkilöpaperit kysyttiin. Eli matkustelin periaatteessa paperittomana ilman huolen häivää yli kuukauden.

Torstaina oli sitten kotiin lähdön aika. Meidän hotellilta oli matkaa kentälle ehkä 15 kilometriä, osa pyöräteitä, osa ison tien reunusta ja loppumatka moottoritietä. Pyörä oli lastattu meidän laukuilla ja sitten niillä pahvisilla pyörälaatikoilla. Leveyttä ja painoakin riitti, mutta ihan hyvin meni. En jäänyt edes jumiin mihinkään tolppien väliin kuten aiempina vuosina.

Loppumatka, enintään 1,5 kilsan moottoritieosuus hirvitti, mutta me ei vaan löydetty mitään muutakaan reittiä kentälle, jolla olisi voinut fillaroida. Tööttäilyjä ja huutoja tuli, mutta onneksi poliiseja ei näkynyt. Liikenne ei ihan hirvittävän vilkasta ollut, siesta-aika.

Lähtöselvitys sujui nopeasti ilman enempiä hässäköitä ja päästiin siirtymään turvatarkastukseen. Jari on ehkä sen verran epäilyttävän oloinen heppu, että melkeinpä joka kerta otetaan sivuun ja kaapaistaan huumetesti. Kentällä oli valtavasti lähtijöitä ja junnujengin tuliaisnamujen ostossa ja maksussa meni enemmän aikaa kuin muissa yhteensä.

Suomessa oltiin aamuyöstä, pyörät tuli hihnaa pitkin matkalaukkujen kanssa. Purettiin paketit, kasattiin pyörät ja lähdettiin kohti Keravaa juhannusaattoaamun valossa. Muita liikkujia ei näkynyt. Käytiin Ruskeasannan huoltoasemalla aamukahvilla ja matka jatkui. Kotona oltiin aamukuudelta, lämmitettiin sauna ja käytiin nukkumaan.

Se oli siinä. Neljän ja puolen viikon reissu, jonka yhteenvedon kirjoitan myöhemmin kuten myös väsään kartan. Kaikki meni hyvin ja kotiin päästiin vaikka pelko passihässäkästä varjosti loppupuolella.

Cocentaina - Alcoy - Xixona - Alicante / 73 km

21.6.2023

Eilen Cocentainasta lähdettiin haikein mielin mutta myös iloisena siitä, että nyt meitä odotti vika "etappi" ja että kaikki on mennyt hyvin: ei sairastumisia tai loukkaantumisia eikä olla kadotettu eikä unohdettu mitään. Harhailuista huolimatta ollaan nyt siellä missä pitääkin eli Alicantessa ja muutaman päivän kuluttua Keravalla.

Ajo kohti Alicantea jatkui edellispäivän nousulla. Ei paha mutta pitkä. Odotettavissa oli nousun jälkeen loppu eli kymmeniä kilometrejä pelkkää laskua. Jossain vaiheessa sanoin Jarille, että miten tämä lasku nyt jo alkoi, ei pitänyt vielä vähään aikaan. No, mehän oltiin ajettu harhaan eli ohi Xixonaan johtavasta tiestä. Huti ei kymmeniä kilsoja ollut, mutta paluu oikealle reitille oli nousua.

Meillä on nyt kilometrejä noin 1650 ja muutama kymmenen tulee vielä täällä ajeluista ja kotiin polkaisusta.

Noustiin reiluun tuhanteen metriin, vähän liikennettä, kapea vuoristotie, kauniit vuoristomaisemat. Kun sitten ihan oikean tien lasku alkoi, se kiemu vuoren rinnettä alas. Oli tiukkoja kurveja ja jarrut välillä pohjassa. Yritin hillitä ylenpalttista jarruttelua, koska vuosia sitten alastullessa jarru oli kaiken aikaa käytössä, vanne kuumeni ja rengas pamahti kesken laskun.

Mitä lähemmäs kaupunkia tultiin, sitä vilkkaampi liikenne oli. Pyöräkaistoja oli ja niitä käytettiinkin, mutta ne poukoili puolelta toisella eikä aina ollut ihan varmaa, ollaanko edes oikeaan suuntaan menossa. Poliiseja näkyi paljon, joten tarkkana liikennevaloissa ja jalkakäytävällä ajaessa! On huomattu, että ne iskee kiinni jalankulkijoihin, jotka kävelevät punaisia päin.

Onneksi matkalla löytyi ravintola, jossa käytiin syömässä ja juomassa, muuten ei oikeastaan mitään tauko- tai lepopaikkoja ollut. Aurinko paahtoi ohuen pilviverhon takaa ja ilma oli todella kosteaa, ei varjopaikkoja. Tuolla vuoristossa pelkäsin jo pahinta eli että siellä on maastopalo, kun yhden huipun takaa nousi mukamas savupatsas. Onneksi se oli kuitenkin sitten vain sumua tai pilvi, josta ei haittaa kenellekään.

Nyt ollaan hotellissa Välimeren välittömässä läheisyydessä. Meillä on iso huone ja parveke, josta näkymä merelle. Eilen siistiytymisen ja päikkäreiden jälkeen lähdettiin syömään ja ostamaan postista pyörälaatikot. Matkaa keskustaan tulikin yllättävän paljon, lähemmäs 4 km. Syötiin paellat ja ihanat jäätelöannokset. Laatikot ostettiin, rullattiin ja teipattiin ne pienemmäksi ja kannettiin tänne hotellille. Oltiinkin ihan valmiit nukkumaan urakan jälkeen.

Tänään keskiviikkona tavataan Jarin serkku perheineen, käydään keskustassa syömässä ja ehkä vähän pakataan kamoja, että saadaan sopimaan ne laukkuihin mukavasti. Nyt kun koneen matkustamoonkaan ei voi viedä yhtä laukkua per lätty enempää, niin pitää sovitella pikkuisen.

Täällä aurinko paistaa, on todella kosteaa ja mittari paukuttaa lähemmäs +30.

Valencia - Altzira -Manueie - Xativa / 65 km

Xativa - Alfarrassi - Castello de Rugat - Beniarres - Cocentaina / 56 km

19.6.2023

Vietettiin rento lauantai Valenciassa kierrelle kilometrikaupalla kaupunkia. Pienimuotoisia mielenosoitusjoukkoja kasautui keskustan aukioille, mutta ei oikein saatu selvää, mistä on kyse.

Syötiin paellaa, joka on Valencialainen herkku ja nimenomaan kanipaella, mutta sitä ei Jari saanut siinä ravintolassa. No, paella maistuu aina maukkaalle, oli se sitten kania ja meren eläviä.

Meillähän oli melko vaatimaton mutta toimiva hostelli Valenciassa ihan kävelymatkan päässä keskustasta. Hostellissa oli kaikki mitä tarvittiin, se hiljainen, suihku löytyi ja ilmastointi. Viimeinen yö pidettiin fillarit huoneessa, koska aiottiin lähteä hyvissä ajoin eikä kukaan ollut aukomassa ovea, jossa pyörät olivat säilössä.

Sunnuntaiaamuna lähdettiin jo kello 7 jälkeen. Ajateltiin, että pahimmat ruuhkat eivät ole silloin vielä alkaneet ja päästään kivasti pyöräteitä pitkin ihan ilman stressiä ajelemaan. Kun lähdettiin, uhkaavat mustat pilvet nousivat taivaalle, ukkonen jyrähteli. Muutaman kilsan ajettuamme jouduttiin sitten pitämään ukkosen ja sateen mittainen tauko.

Siinä meidän hostellin vieressä, pari porrasta eteenpäin, porhalsi vauhdilla paloautoja, ambulansseja ja poliisiautoja. Ilmeisesti tulipalo eli lähtö olisi todennäköisesti ollut edessä joka tapauksessa aikaisin. Teruelissa taas meidän siellä oloaikana romahti asuintalo. Liekö ollut rankkojen sateiden seurausta vai mitä ihmettä.

Ajo Valenciastsa Xativaan oli helpohko. Päästiin ilman ruuhkia appelsiini- ja oliivitarhojen vierustamaa hyväkuntoista tietä. Meidän majoitus Xativassa oli ihana, paras kaikista. Kaupunki (Jativa) itsessää on ollut yksi Valencian kuningaskunnan tärkeimmistä.

Vernissan vuoristossa sijaitseva Xativan linna hallitsee kaupunkia. Vuoristo kohosi meidän majapaikan vieressä ja kiivettiin jonkin matkaa ylös, mutta linnalle tai edes kukkuloilla sijaitseville muurille asti ei lähdetty. Muurit on rakennettu 1100-1500-luvuilla suojaamaan kaupunkia ja sen osia. Näkymät olivat melkoisen upeat yli kaupungin.

Sää eilen oli aamun ukkoskuuron jälkeen painostavan kostea, puolipilvinen ja +24 asteesta +28 asteeseen.

Tänään maanantaina meillä ei ollut pelkoa ruuhkista, joten nukuttiin hyvin, lähdettiin ilman hosumista ja käytiin aamupalalla Xativassa lähtiessämme. Tiedossa oli, että palataan vuoristoon ja lievää nousua oli jo heti alkumetreillä. Puolivälin jälkeen noustiin sitten ihan kunnolla. Kapea tie kiemurteli vuoren rinnettä monessa kerroksessa, ei auringolta suojaa eikä siis levähdyspaikkojakaan liiemmin. Nousua kesti 5-6 kilometrin verran, osan kävelin ja Jari ajoi koko matkan.

Nähtiin pieni pöllö istumassa sähkötolpan päässä mutta ei ehditty ottamaan kuvaa. Paljon kaneja vuoren rinteille pengerretyillä oliivitarhoissa. Kauniit maisemat joskin raskaat. Pysähdyttiin pienien kylien kohdalla juomaan ja syömään jotakin pientä.

Tämä Cocentainan kaupunki on aika pieni ja hiljainen paikka. Se sijaitsee vuoristoisen Serra de Mariolan kansallispuiston ja Serpis -joen välissä. Wikipedian mukaan tämä on ihanteellinen paikka maantie- ja maastopyöräilyy ja mm. Astana -talli harjoittelee säännöllisesti täällä ja useita teitä on käytetty Vueltan reitteinä. Paljon opasteita niin kävelijöille kuin pyöräilijöillekin näyttää olevan tuolla tien varsilla.

Sää tänään oli puolipilvinen, hiostava ja lämpötila aamun +22 asteen +28 asteeseen. Nestettä ollaan juotu ajon aika tänään enemmän kuin useimpina päivinä aiemmin, jopa Fanta on otettu nyt apuun että saa sokeria.

Huomenna lähdettään Alicanteen. Odotettavissa ensin pitkä ja raskas nousu, loppumatka laskua. Ja sieltä torstaina lento kotiin. Kilometrejä on nyt ehkä noin 1500, neljä viikkoa takana ja paljon, paljon uusia ja upeita paikkoja ja tapahtumia, joita muistella pitkä talvi.

Requena - Bunol - Chiva - Valencia / 83 km

15.6.2023

Lähdettiin aamulla mukavassa säässä polkemaan kohti Valenciaa. Lämpötila oli kohtuullinen vielä silloin, mutta päivän aikana se nousi hellelukemiin paahtavan auringon kanssa. Aamupala syötiin heti lähdettyä, koska ei voinut olla varma, löytyykö paikkoja sen jälkeen moneen aikaan.

Moottoritien kyljessä kulki huoltotie, jota myöten aloitettiin pontevasti matkanteko. Ja oltiin ajateltu, että koko matka tai ainakin suurin osa päästään näin. Meillä olisi ollut ehkä myös mahdollisuus mennä ajelemaan moottoritielle, koska kieltoja ei näkynyt, mutta ei uskaltanut valtaisan liikenteen vuoksi edes ajatella sellista vaihtoehtoa. 

Huoltotieosuudella oli jyrkkiä, lyhyitä nousuja ja tie oli melko hyväkuntoinen. Mutta kun matka jatkui, tien löytäminen kävi entistä vaikeammaksi. Milloin se meni oliiviviljemien joukossa, milloin taas päättyi yllättäen. Paljon viiniviljelmiä ja hedelmätarhoja.

Rautatieasema

Mitä lähemmäs Valenciaa tultiin, sitä tuskallisempaa suunnistaminen oli. Ajettiin julmetun suuren logistiikka-alueen läpi, joka oli varmaan suurempi kuin meidän kotikaupunki Kerava. Siellä oli ihan hyvä ajella, mutta rekkarallihan oli helvetinmoinen. Ja pariin otteeseen jouduttiin peruuttamaan, palaamaan, peruuttamaan, että löydetään oikea tie jatkaa matkaa.

Kauppahalli

Hellettä ja aurinkoa riitti. Hermot melko pinkeinä kummallakin.

Täällä kaupungissa oli sitten ihan oma show tiedossa, kun etsittiin hostellia. Hostelli ei onneksi ollut edes kovin lähellä keskustaa, mutta kyllä etsimistä oli. Se, että matkaa hostellille on 10-15 kilometriä tarkoittaa käytännössä sitä, että ruuhkaa riittää ihan koko matkalle ja pyörätien etsimistä ja ties mitä ohjelmaa.

Aivan kauhea liikenne iltapäivällä. On autoa ja on fillaria plus kävelijät päälle. Suurkaupungeissa ajelu on kyllä niin syvältä!

Lopulta kuitenkin löydettiin sinne minne pitikin, kannettiin kamat ja pyörät ekaan kerrokseen, käytiin suihkussa ja lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Ja tuo ruokapaikan etsiminenhän tuottaa ainakin yhtä paljon harmaita hiuksia kuin ruuhkatkin. Ei siihen aikaan, eli iltapäivällä, kukaan hullukaan syö tai tarjoile ruokaa. Mutta homma hoidettiin ja sitten takaisin hostelliin.

Tänään perjantaina lähdettiin aamusta liikenteeseen tutustumaan Valenciaan, jalkaisin. Steppailtiin koko päivä ja luulen, että saatiin aikaa menemään kahdeksan tuntia pyörien milloin ympyrää, milloin taas edeten asiallisesti. Käytiin osamassa kartaa, mutta oltiin ulalla siitäkin huolimatta.Löydettiin kauppahalli, rautatieasema, keskusta ja Ciutat de les Arts i de les Ciencies eli Valencian taide- ja tiedekeskus. Hieno, valoa täynnä oleva paikka. Aivan upea oli myös rautatieasema ja sen ympäristö. Uskomattoman kauniita taloja parvekkeineen, paljon ravintoloita ja ihmisiä.

Meillä on vielä huominen koko päivä aikaa tutustua Valenciaan. Ainakin käydään syömässä paellaa, joka on alueen yksi seudun perinteinen ruokalaji. Tuskin kuitenkaan enää lähdetään tuonne rannikolle - vaikka eihän me edes olla vielä nähty Välimerta - , löytynee paellat lähempääkin.

Meillä on siis kaikki hyvin. Täällä on ollut todella kuuma ilma, eilisen aamun +17 asteesta iltapäivn +36 ja sama juttu tänään. Tänään on ollut kova tuuli vähän vilvoittamassa.

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Sunnuntaina lähdetään sisämaahan ja sitä kautta Alicanteen josta torstaina lento Suomeen.

Santa Cruz de Moya - Manzaneruela - Graja de Campalbo - Talayuelas - Sinarcas - Utiel - Requena / 70 km

14.6.2023

Eilisillan haaste eli ruokakaupan ja -paikan löytäminen osoittautui odotetusti haastavaksi. Kylän ainoa pieni kauppa oli juuri tiistai-iltaisin suljettu ja ne kaksi ravintolaa/pubia aukasivat ovensa kello 19 jälkeen. Koko päivänä ei oltu syöty kuin matkalla ns. aamiainen, joten molemmilla oli kiljuva nälkä. Hätäpäissään ja suurempaan nälkään vedettin mukana kulkeneet tonnikalasäilykkeet hotellihuoneessa, kyytipoikana vesi. Käytiin aika monta kertaa tsekkaamassa ravintolan ovi kun mitään aukioloaikoja ei ollut ja viimein onni suosi. Syötiin tuhdit tonnikalasämpylät ja ranskalaiset, lasi viiniä päälle.

Entäs sitten tänään keskiviikkona. Meitä odottikin pirunmoinen nousu heti kun pyörän päälle hypättiin. 750 metristä noustiin 1060 metriin kuuden kilsan matkalla ja aikaa tuon vääntämiseen meni reilu tunti. Tie kiemurteli vuorenseinämällä, muutama auto liikkellä ja yksi possurekka. Maisemat olivat ihastuttavat ylhäällä, paljon havupuita. Tuuli niin kovaa, että puissa humisi.

Kun tuosta noususta selvittiin, alkoi 65 kilsan lasku johon kyllä mahtui muutama helpohko nousukin. Tänään meidän menoa siivitti 4-5 metriä/s pohjoistuuli. Se tuntui luissa ja ytimissä ja minä vilukissana kaivoin päälleni merinovillaa ja sen päälle vielä ohuen tuultapitävän takin. Varpaat paleli sandaaleissa. Kuuma tuli vasta täällä Requenassa.

Matkalla paljon viiniviljelmiä, joiden suoria istutusriviä ihastelen. Minä kun en ole onnistunut meidän pihan kolmea marjapensasta saamaan suoraan linjaan.

Tuuli oli niin hillitön koko lasku- eli loppumatkan, että minusta meidän etenemistä ei pidä edes kutsua pyöräilyksi. Sen kun seisoi speduilla tai istui satulassa, maasto ja tuuli hoiti loput. Ei montaa polkaisua loppumatkassa tarvittu. Hienoa ja helppoahan se kyllä oli, mutta ei mitään pyöräilyä. Jari oli eri mieltä asiasta: "Ei riemulla rajaa kun pyörällä ajaa".

Sää oli aamulla viileä (+10), puolipilvinen ja sumuinen, päivällä aurinkoista ja tuulista, lämpötila täällä kaupungissa +31.

Huomenna Valenciaan. Ja sehän tietää melkoista sutinaa ja sompaamista hotellia etsiessä valtavassa kaupungissa. Meillä on kyllä varaus olemassa, mutta että sen sitten löytää edes kohtuudella, olisi iloinen yllätys kaikille eikä vähiten meille.

Montreal del Campo - Torrelacarcel - Torremocha de Jiloca - Teruel / 53 km

Teruel - Villastar - Libros - Los Mudos - Casas Altas - Santa Cruz de Moya / 60 km

13.6.2023

Eilinen päivä Montreal del Camposta Terueliin ei inspiroinut ainakaan maisemiensa puolesta. Tasaista tietä tai maltillilsta nousua, käytiin kuitenkin yli tonnissa. Kyliä harvakseltaan, liikennettä vähän ja ajettiin ison valtatien vieressä osa matkasta.

Terueliin saavuttiin ukkosenjyrinän saattelemena ja valtavan mustat pilvet selän takana. Ehdittiin syödä keskustassa, majoittua ja sitten alkoi kaatosade ukkosineen. 

Vettä ja rakeita tuli niin että kadut tyhjenivät ihmisistä ja vesi lainehti. Sade lakkasi hetkeksi ja me lähdettiin kaupungille kävelemään ja jumituttiin baariin sateen alettua uudestaan. Siinä hurahti tunti jos toinenkin ja kun vähän hellitti, hipsittiin kohti majapaikkaa. Lämpötila laski +16 asteeseen.

Meillä olikin oikein mahtava ja viihtyisä huone aivan kaupungin laitamilla todella vanhassa talossa. Siinä oli vanhoja kattomaalauksia, jotka oli rempan aikana kaivettu jälkipolvien ihasteltavaksi ja näkyviin. Kaikki ovet ja ikkunat olivat varmasti jo vuosikymmenien - ovet ehkä vuosisatojen - takaa mutta hyväkuntoisia.

Tänään tiistaina lähdettiin sellaisella tohinalla jatkamaan matkaa ja syöksyttiin ulos kaupungista ilman aamiaista. Oletettiin, että onhan niitä paikkoja. Ei ollut ihan lähellä, mutta sellainen onneksi löydettiin muutaman kymmenen kilometrin päästä Librosin kylästä.

Aamusta alkaen ihan majoitukseen saakka maisemat olivat niin mykistävän kauniit, että sanattomaksi veti. Molemmin puolin kohosi vuori ja nähtiin mm. kauriita loikkimassa kallion lohkolta toiselle. Sekaan mahtui myös vihreää luontoa ja se linnunlaulun määrä oli kerrassaan upeaa.

Tie, jota aluksi ajettiin oli sen verran isompi, että siinä oli reippaasti sulkuviivan vieressä tilaa ajella. Mitä pidemmälle vuoristoon tultiin, sitä kapeammaksi tie kävi ja jouduttiin ajamaan muun liikenteen seassa. Liikennettä ei paljon ollut, mutta ihmettelin niiden rekkojen määrää, että mistä olivat tulossa ja mihin menossa. Vai oliko rekkareitti joku oikotie jostakin johonkin. En tiedä, mutta niiden ohittelut pelottivat.

Sateiden jälkiltä oli paljon alueita, jotka olivat peittyneet veden alle ja purot tai joet, jotka tien reunassa kulkivat, olivat tupaten täynnä vettä ja niissä oli paikoin valtava virtaus. Täällä ehkä on noita sateita ollut enemmänkin, ainakin uutisoitiin muutamia päiviä sitten Valencian vesimassoista.

Sanottavammin ei ollut vaikeaa maastoa pyöräillä ennen loppuhuipennusta. Ensin mukavaa laskua ja ympärillä vuoristo. Sitä miettii jo nauttiessaan laskun hurmasta, että ilman nousua ja noiden vuorten ylitystä ei yli pääse. Ja sieltähän se nousu tuli, viimeiset kilometrit, jolloin jyrkkä ja kiharainen nousu alkoi. Nousu kiemurteli ainakin viidessä kerroksessa lyhyellä matkalla ja korkein kohta vajaa tonni.

Kävelin osan matkaa ja siinä pää punaisena pyörää työntäessäni mietin, että joko olen hitonmoinen kävelijä tai todella onneton pyöräilijä, koska vauhti oli kummallakin tyylillä melkein sama.

Nyt ollaa pienessä Santa Cruz de Moyan kylässä, joka sijaitsee Turian laaksossa. Asukkaita vähän yli 400. Pitäisi löytää ruokapaikkaa ja se saattaakin olla illan haastavin tehtävä.

Aamulla sää oli eilisen sateen jäljiltä kostea mutta aurinkoinen, vastatuulta. Aamun lämpötila +10 ja iltapäivällä +23. Alkoi sataa kun saavuttiin Santa Cruz de Moyaan. Huomenna pitäisi olla loistokeli ilman sateen uhkaa.

Magallon - La Almunia - Carinena / 64 km

Carinena - Daroca - Montreal del Campo / 82 km

11.6.2023

Magallonesta Carinenaan eilen lauantaina oli helppo ja suora reitti. Tehtiin aamiainen majoituspaikan keittiössä ja lähdettiin hyvissä ajoin, että päästäisiin etenemään ainakin muutama kilsa ilman polttavaa aurinkoa. Tie oli pääosin tasaista, mutta lopussa tylsääkin tylsempi 15 kilsan suoran pätkä, helppoa nousua.

Magallonessa käytiin perjantai-iltana vielä kävelemässä ja noustiin San Lorenzon kirkolle ja siitäkös pohkeet kipeytyivät. Ei edes kummoinen nousu ollut. Istuskeltiin menoa katsellen paikallisen pubin terassilla viinilasillisen verran, oltiinhan viinialueella.

Eilliseen matkantekoon sisältyi paljon viini-, oliivi-, kirsikka- ja nektariiniviljelmiä. Otettiin maistiaiset sekä kirsikoista - suuria ja maittavia - että nektariineista - raakoja.

Synkät ukkospilvet lähestyivät meitä uhkaavasti. Näemmä sitä saa vauhtia töppösiin kun on tarpeen ja niin tässäkin tapauksessa, joskin ihan turhaan. Pysähdyttiin pienessä kylässä tarkoituksena pitää sadetta ja syödä. Sadetta ei sitten kuitenkaan tullut mutta saatiin vatsat täyteen oikein hyvää pikkukuppilan ruokaa. Illalla kun oltiin jo majapaikassa, satoi ja ukkoski vähän.

Sää oli ihan mukava aamun +16 iltapäivän +28, puolipilvistä ja myötätuulta.

Tänään sunnuntaina jatkettiin sitä eilen päivän päättänyttä suoran pätkää loivine nousuineen Carinenasta tänne Montreal del Campoon. Ihan hyvä päivä ajella, ehkä kilsoja tuli vähän liikaa yhdelle päivälle sen helppoudesta huolimatta. Nämä seudut niin kuin jo useamman päivän ajan, ovat olleet melko harvaan asuttuja eikä majoituspaikkoja löydy ihan kymmenen kilometrin välein. Sitten kun niitä on, samassa pikkukylässä saattaa olla useampia eri tasoinen.

Aamiainen sisältyi majoitukseen, joka on melko harvinaista. Tankattiin vesipullot, pakattiin pyörät ja ampaistiin matkaan jo ennen aamukahdeksaa.

Oli kyllä niin kauniit maisemat, että sanattomaksi vetää. Piipahdettin vähän yli tuhannessa metrissä, mutta nyt ollaan taas reilussa yhdeksässä sadassa. Loivia, pitkiä nousuja ja laskuja, vähän liikennettä. Tuossa vierellä menee joku moottoritien tapainen, joten autot ovat siellä ja meillähän ei ole lupaa sinne mennä eikä ole tarkoituskaan. Muutama fillaristi on näkynyt.

Täällä on näkynyt taas unikkojapeltoja, kuulunut käen kukuntaa ja tien reunoissa on tuollaista keltaista pensasta, joka tuoksuu aivan mahtavan mehevältä. Googlasin, ehkä joku hernepensas tai sitten joku muu.

Paljon oli viiniviljelyksiä ja upea pieni kylä nimeltään Daroca. Itse asiassa Daroca on kaupunki, asukkaita vajaat 2 000. Kaupungin ohi ajaessa tuntui kuin olisi muutama tuhat vuotta siirtynyt ajassa taaksepäin. Kaupunkia ovat ajan saatossa hallinneet niin muslimit kuin kristitytkin. Sen keskiaikaista keskustaa ympäröi 3,5 kilometrin mittainen 1200- ja 1300-luvuilta peräisin oleva muuri.

Meidän oli pakko pysähtyä ja pitää parin tunnin tauko Calamochassa, koska ukkonen sateineen kasteli tienoon. Istuttiin paikallisessa ravintolassa ja litkittiin milloin kahvia, milloin taas limua. Vettä tuli kuin aisaa ja sään parantuessa lähdettiin jatkamaan matkaa. 

Vauhti kiihtyi - suurin kiitos siitä myötätuulelle - mutta todellinen syy vauhdin hurmaan oli mustat, paksut pilvet, jotka taas lähestyivät. Tänne Montreal del Campoon oli matkaa vähän yli 20 kilsaa ja se tuli kyllä vauhdikkaasti. Ja kun tänne päästiin, roudattiin pyörät huoneen parvekkeelle ja lähdettiin lasilliselle. Kun palattiin, lattialla oli vesilammikko kun oltiin jätetty parvekkeen ovi auki ja tuuli oli työntänyt vedet sisään. Siivottiin jälkemme kaikessa hiljaisuudessa. Vettä tuli taivaan täydeltä ja tuo läheinen pelto lainehtii.

Sää oli muuten ihan ok, myötätuulta ja puolipilvistä lämpötila aamun vähän kolean +14 ja iltapäivän +28 välillä.

Alfaro - Tudela - Cabanillas - Fustinana - Cortes - Mallen - Agon - Magallon / 67 km

9.6.2023

Meidän viimeöiseen majoitukseen kuului aamiainen, joten se nautittiin Alfarossa. Sitten pakattiin pyörät ja lähdettiin myötätuulessa polkemaan kohti Magalloa.

Täällä on huikeat maisemat. Ajeltiin Bardenas Reales luonnonpuistoalueen reunoja, jossa rankkasateet ovat muodostaneet kipsistä ja savesta koostuvan maaston. Leveät tasangot ovat välillä rotkoja, kallioita ja kukkuloita, jotka nousevat jopa 600 metriin. Alue tarjoaa suojan noin 24 peto- sekä arolinnulle. Voin vain kuvitella sitä käärmeiden ja liskojen määrää, joka alueella asustaa. Liskoja näkyikin tien vieressä vilistämässä kuten myös kaneja, jotka vetivät tuhatta ja sataa kun kohdalle osui.

Cortesin kohdalla laitettiin vauhtia kinttuihin, koska ukkonen jyrähteli mustine pilvinee selän takana. Kahdentoista kilometrin verran vedettiin karkuun, sitten kurvattiin baarin katokseen ja syömään ja onnistuttiin kuin onnistuttiinkin välttämään sade.

Maasto oli ihan mukava ajella, ei pitkiä nousuja mutta ei myöskään laskua. Liikutti tosi pieniä hyväkuntoisia teitä, joten liikennekin oli vähäistä.

Nyt ollaan Magallonissa mukavassa ja siistissä hostellissa. Ollaan ensimmäiset suomalaiset matkalaiset tähän putiikkiin majoittuneita. Vaikea kuvitellakaan, että tänne syrjään olisikaan mitään turistiryntäystä, vaikka kaikki on kohdallaan. Mutta kun tuo moottoritie menee tuossa lähellä ja imaisee matkalaiset joko Zaragosaan tai sitten Pamplonaan. Sääli sekin, jää paljon näkemättä.

Tänään oli tosi hellettä, aamun +18 iltapäivän +33 asteeseen, aurinko paahtoi aikaisansa, mutta oli myös tuo ukkosen uhka sateineen. Juomaa kului, edelleen pärjätään vedellä. Meillä kaikki oikein hyvin ja matka jatkuu yön yli nukuttuamme.

Pamplona - Tafalla - Olite - Peralta - Alfaro / 92 km

8.6.2023

Pamplona oli oikein mukava, siisti ja vihreä kaupunki. Meidän majoitus oli lähellä jokea, lähellä puistoa ja lähellä kaikkea. Kierreltiin eilinen päivä pitkin kaupunkia useampaan otteeseen ja vain nautittiin olostamme.

Käveltiin "härkäjuoksu"katu ja ihmettelin jälleen kerran, että kuinka näin mukavat ihmiset voivatkaan olla niin kovin julmia härille. Se, että härkäjuoksutta loukkaantuu muutama ihminen lähes 3000 osallistujasta, ei ole mitään siihen verrattuna, että härät pääsevät tuon 800 metrisen juoksurupeaman jälkeen hengestään. Niille se ei ole oma valinta kuten ihmisille.

Tänään torstaina sitten herättiin aikaisin ja lähdettiin kohti Alfaroa, jossa oli seuraava majoitus. Maisemat muuttuivat ja nyt alkoi näkyä ruskeita, auringon kuivattamia peltoja, hylättyjä tehdashalleja mutta paljon myös viiniviljelmiä. Asutusta ei juurikaan koko matkalla ollut, pieniä kyliä todella harvakseen. Tie oli ihan ok, se kulki moottoritien reunaa ja liikenne oli välillä jopa siedettävää. Lounastettiin matkalla ja pidettiin muutama tauko.

Vaikka meillä oli päivän huili ajamisesta, jalat huusivat armoa aina kun joutui pinnistelemään. Nousut ei onneksi koville ottaneet, mutta jo yksin portainen nousu tekee niin kipeää, että tekisi mieli kontata loppumatka. No, kyllä ne siitä taas aikanaan tasaantuvat nyt kun ollaan taas monta päivää peräkkäin liikkeellä mitä erilaisimmassa maastossa.

Tämä Alfaro on vajaan 10 000 hengen kaupunki La Riojan kunnassa Pohjois-Espanjassa. Täällä on valtava San Miguel Arcangelin kirkko, jonka rakentaminen keski sata vuotta 1500- ja 1600-luvuilla. Kirkon edustalla oli aukio, jossa näin iltaisin oli paljon kaupunkilaisia tapaamassa toisiaan.

Kaupunki tunnetaan erityisesti Alfaron haikaroista. Yli 120 pesää ja 500 haikaraa pesivät San Miguel Arcangelin kirkon katolla. Kaupungissa on tällä hetkellä maailman suurin ubaani valkohaiakarayhdyskunta, joka sijaitsee yhdessä rakennuksessa. Pesimäkauden aikana Alfaron taivas on täynnä haikaroita kuljettaen materiaalia pesiin ja ruokaa poikasillelen.

Meillä on kaikki hyvin. Aamulla sää oli niin viileä, että ajattelin pistää sukat sandaaleihin mutta jätin sen kuitenkin tekemättä. Takin vedin päälleni. Koko päivän oli pilvistä ja kova, puuskittainen tuuli oli vastainen. Lämpötila oli aamun +17 illan +23 asteeseen.

Oiartzun - Irun - Narbarte - Berrizaun - Sunbilla - Zozaia - Olague - Ostitz - Pamplona / 103 km

7.6.2023

Herättiin ajoissa, syötiin vähän ja lähdettiin. Tiedettiin hyvin, että edessä on monen kymmenen kilometrin polkaisu, mutta ei kyllä taas osattu edes ajatella, millainen päivä tulisi.

Tie A121 oli ruuhkainen, rekkarallia, kapeat kaistaleet ajella. Reitillä oli paljon pitkiä tunneleita, joihin meillä ei onneksi ollut asiaa vaan kävelijät, pyöräilijät, hevoset ja traktorit kierrätettiin pienien kylien kautta ja näiden kiertoteiden vuoksi kilometrejä sekä nousuja tuli huimasti ennakoitua enemmän. Toisaalta niitä pitkin oli turvallista ajella eikä muita liikkujia juuri näkunyt.

Nousu oli suurimmaksi osaksi loivaa, tiukkoja rypistyksiäkin oli ja sitä riitti yli puolenvälin. Välillä kävelin ja työnsin fillaria, taukoja pidettiin paljon kiertoteiden pienissä kylissä. Upeat maisemat. Noustiin noin 850 metriin (nousumetrejä 1400) ja sitten alkoi loiva lasku aina tänne Pamplonaan saakka. Me ajeltiin ja taukoiltiin kaikkiaan kymmenen tunnin verran eilen, joten ihan tomera päivä siitä kehittyi.

Siellä rinteillä oli satanut varmasti edellisyönä reippaasti koska tie oli varjopaikoissa märkä ja kaikenlainen moska oli siirtynyt ojan pohjilta tien reunoille.

Pamplonassa etsittiin ja löydettiin pienen harhailun jälkeen etukäteen varattu majoituspaikka ja päästiin suihkuun. Käytiin illalla syömässä ja sitten simahdettiin lopen uupuneina mutta onnellisina siitä, että kaikki on hyvin eikä mitään ole hajonnut tai kadonnut.

Ilma oli osittain pilvinen, enimmäkseen vastatuulta, lämpötila on noussut alkumatkan siedettävistä epämukaviin lukuihin, aamulla +18 ja illalla täällä Pamplonassa +31.

Tänään kierrellään täällä kaupungilla. Huomenna matka jatkuu, mittarissa nyt noin 850 km eli ollaan ehkä jo yli puolivälin. Huominen on kilsoitaan myös melkoinen, mutta nousua ei pitäisi olla ihan mahdottomasti.

Oiartzun - Irun - Hendaye/Ranska - Irun - Oiartzun / 40 km

5.6.2023

Aamulla lähdettiin polkemaan kauheissa ruuhkissa kohti Espanjan ja Ranskan rajaa. Ihan pikavisiitti tehtiin ja käytiin Jari uittamassa Ranskan puolella. Noista ruuhkista vielä, että ei kai täällä sellaista hetkeä olekaan, ettei jatkuvaa autojonoa olisi. 

Aika paljon jouduin taas liikenneympyröissä odottelemaan mukamas turvallista väliä, että ehdin juosta tai polkaita oikealle kaistalle ja kurvaamaan sinne minne pitääkin. Sellaiset ympyrät ovat minulle kauhistus, jossa ei ensimmäisestä liittymästä poistutakaan vaan joutuu ajamaan yhden tai useamman ohi. Se on niin pelottavaa. Ei uskalla vetää keskellä kaistaa eikä varsinkaan kaistan vieressä.

Hendayen pieni ranskalainen merenrantakaupunki oli oikein söpö ja siisti. Varsinkin kaupungin rakennukset olivat näyttäviä. Uimarantaa riitti muutaman kilsan. Sinne se Jarikin halusi pulahtaa, mereen. Nauratti niin kun ajattelin, että siellä se valkoinen valas taas kastautuu. Liekö ollut vakoiluvalas, yhtä valkoinen ainakin oli.

Käytiin syömässä pienessä ravintolassa ja sitten olikin jo aika lähteä paluumatkalle ja kohti hotellia. Matkalla tsekkattiin vielä tie, jota pitkin huomenna olisi tarkoitus lähteä ajelemaa kohti Pamplonaa. Tulee pitkä ajomatka ja ukkostakin on luvattu. Tuolla etelässä, Madridissa ja ainakin Salamancassa on taas ollut hurjat sateet ja tulvat. Valenciassa oli satanut rakeita senttitolkulla. Huh, toivottavasti vältytään.

Naapurille terkkuja ja kiitos nurmikonleikkuusta. Kun kysyit eksyttiinkö Ranskan reissulla, niin kyllä. Eksyminen alkaa olla enemmänkin sääntö kuin poikkeus meidän matkoilla ja ihme olisi, jos edes yksi "etappi" menisi ilman sähläämistä.

Sää täällä oli tänään todella hiostavan kuuma ja puolipilvinen. Onneksi huoneessa on ilmastointi ja saa yöski viilennystä.

Oiartzun, San Sebastian -päivä

4.6.2023

Aamulla lähdettiin bussilla numero E27 kohti Donostian (baskiksi) eli San Sebastianin keskustaa. Ei käynyt edes mielessä, että fillarin kyytiin oltaisiin loikattu ja polkaistu ensin reittiä etsien kaupunkiin ja sitten vielä taluteltu pyöriä ympäri ruuhkia. Eihän niitä olisi mihinkään voinut jättää, koska ei varmasti oltaisi löydetty niitä kiertelyn jälkeen. Oltiin kaupungissa heti kello 9 jälkeen, hiljaiselta vaikutti. 

Donostia on lähellä Ranskan rajaa Biskajanlahden rannalla. Kaupunki kuuluu Baskimaahan ja on Gipuzkoa-maakunnan pääkaupunki. Asukkaita vajaa 200 000.

Käveltiin kauniita rantakatuja, käytiin kahvilla ja löydettiin vanhakaupunki Parte Vieja, joka sijaitsee Monte Urgul -vuoren varjossa. Luin jostain, että "Monte Urgul -vuori on yksi San Seastianin ympäröivistä vuorista, jotka antavat pakalle sen 'Rio de Janeiromaisen' luonteen, jota korostaa vuoren huipulla oleva Kristus-patsas". 

Rannoilla oli paljon surffaajia ja myöhemmin iltapäivällä myös uimarannat oli kansoitettu. Saatiin aika rauhassa kävellä useampi tunti ja sitten kun ihmispaljous täytti kadut, liikkuminen alkoikin olla vaikeaa.

Vanhankaupungin kapeilla kujilla kulki kansanmusiikkia soittava ryhmä ja isompi tapahtuma oli aukiolla, jossa oli myös myyntikojuja ja kaikenlaista syötävää ja juotavaa ostettavaksi.

Baskimaassa puhutaan euskaraa eli baskin kieltä mutta espanjaakin kyllä. Tuo euskara on aivan jotain muuta kuin espanja ja kirjoitettu teksti näyttää todella vaikealta. Paljon x-kirjaimia.

Seitsemän tunnin ja monta kaunista paikkaa nähneinä etsittiin bussipysäkki ja palattiin lähtöruutun hotellille.

Jari on mielissään, kun täältä saa siideriä, jonka valmistuksella Basimaassa on pitkät perinteet.

Huominen ollaan vielä täällä ja tiistaina lähdetään jatkamaan matkaa. Mikäli sää sallii, lähdetään huomenna ensin Iruniin ja mahdollisesti piipahdetaan ihan Ranskan puolella. Tästä on ehkä noin kymmenen kilsan matka rajalle

Ilma ollut oikein mukavan aurinkoinen ja kuuma. Joka mittari, joka tuolla kaupungilla oli, näytti eri astemäärää +21 ja +30 välillä.

Mutriku - Zumala - Orio - Hernani - Errenteria - Oiartzun / 71 km

3.6.2023

Jos joku ikini edes hiljaisesti mielessään miettii, että onpa helppoa matkaamista, voi saman tien unohtaa moiset ajatukset. Tämä on ihan täyttä työtä aamusta iltapäivään hikisenä, väsyneenä, janoisena ja melkein aina nälkäisenäkin. Välillä niin ulkona kartalta, että apua on pyydettävä ohikulkijoilta. Kuten esimerkiksi tänään tehtiin. Ei mitenkään löydetty polkupyörällä ajettavaa reittiä San Sebastianin ohi kohti Errenteriaa. Kartta näyttä ja apuvälineet neuvovat tietä, mutta kun ei niin ei. Onneksi yksi pariskunta oli liikennevaloissa ja me iskettiin kiinni kuin sika limppuun, kysyttiin tietä ja ne ihanat ihmiset saattoivat meidät muutaman kilsan päähän oikean tien alkuun. Jouduttiin palaamaan se muutama kilsa takaisin, mutta vaikka yleensä ottaa koville, nyt oltiin ikionnellisia siitä, että matka etenee sinne minne pitääkin. Toki tuohon reiluun kymmeneen kilometriin mahatui pari nousuakin, mutta loppumatka olikin sitten laskua.

Eilen nähtiin kuin nähtiinkin tämän reissun ensimmäinen auringonlasku ja tänään nousu. Me käytiin illalla vielä majoituspaikan ravintolassa syömässä tukevasti possua ja mustekalaa ja koska tarjoilu alkoi vasta klo 20.30, ehdittiin nähdä lasku. Oli kyllä kaunis niin kuin nousukin aamutuimaan.

Tänään sännättiin liikenteeseen ennen kello kahdeksaa laskeutumalla Biskajanlahdelle ja ajelemalla kauniita rantoja ihastellen. Nousuja oli mutta vastapainona myös laskuja. Tie oli hyvä, mutta pientareen päällys lähes olematon. Kieli keskellä suuta siis ajeltiin, varsinkin laskut. Fillaristeja oli liikenteessä satoja: oli yksittäisiä ja oli ryhmiä. Hurauttivat meistä ohi vauhdilla moikaten mennessään. Naisia oli muutama, suurin osa miesvoittoisia ryhmiä ja ikäihmisiä paljon. On heillä kyllä hulppeat maastot ajella. Nähtiin myös todella vanhojen autojen sattue, varmasti lähemmäs viisikymmentä autoa.

Aamupala syötiin matkalla kuten myös pieni ja kevyt lounas. Kun majoittuminen oli ok, käytiin kaupassa ostamassa patonkia, juustoa, kinkkua ja kaikkea herkkua, jatkuva nälkä kun on. Meidän huoneessa on jääkaappi ja iso parveke, muutenkin oikein kiva huone. Ympäristö ei niinkään.

Ilma oli jo aamusta aurinkoinen ja lämpöasteita +17. Matkalla yhdessä mittarissa oli +30, mutta luulen, että lähempänä oikeaa on +25 astetta. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, aurinkorasvaa ruiskittiin ja siitäkin huolimatta jalkapöytä kärähti.

Mutsille ja ryhmäkotiin isot halit ja terveiset täältä helteisestä Espanjasta. Muutaman päivän kuluttua lähdetään jo etelää kohti vaikka ajettavaa onkin läpi Espanja niin täältä tullaan, toivottavasti alamäkeä. Kiva kun käytte lukemassa ja vielä mukavammalta tuntuu saada viesti sieltä päin. Iso kiitos.

Bilbao - Amorebieta - Berritz - Eibar - Mutriku / 74 km

2.6.2023

Parin yön visiitti Bilbaossa ja eilisen huili- ja Guggenheim-päivän jälkeen lähdettiin todella, todella onnettomasti nukutun yön jälkeen polkemaan kohti rannikkoa.

Eilinen päivä kului heti aamukymmenestä alkaen muutama tunti Guggenheimissa ja loppupäivä kävellen ja kierrellen pitkin Bilbota. On kyllä hieno kaupunki, paljon vanhoja kauniita rakennuksia, monta siltaa Nervionjoen yli. Meidän majoitus oli ihan lähellä jokea, joten eksyminen ja hortoilu jäi aika vähäiseksi. Mukava majoituspaikka, pyörät kannettiin kakkoskerroksen jonkinlaiseen varastotilaan.

Yöunie onnettomaan tilanteeseen johti se, että meidän huoneen partsin ovet eivät pitäneet mitään ääniä ulkopuolella. Yön kulkijoita, joita oli paljon ja kovaäänisiä, oli paljon ja aamuyöstä siivousvehkeet pitivät melkoista meteliä. Mutta se kuuluu kaupunkikuvaan ja ihan turha pitää meteliä siitä näin turistin näkökulmasta. Mitäs menit!

Tänään sitten lähdettiin pontevasti kohti Mutrikua, jossa seuraava majoitus melko lähellä merta. Sää oli aamusta kostean sumuinen mutta muuttui päivän mittaan paahtavan aurinkoiseksi.

Ennen kuin Bilbaosta oltiin ulkona, hermot oli kireällä ja pelko perseessä, että selvitäänköhän tästä ikinä. Miten ihmeessä autoja voi tulla ja mennä sellainen määrä mitä meni? Jatkuvat jonot, ruuhkat ja pelkoa herättävät liikenneympyrät. Kaikesta kuitenkin selvitiin, mutta kyllä täpäriäkin tilanteita oli.

Minä kieltäydyin kerran lähtemästä yhdelle tielle syystä, että kaistojen oikean puoleinen tila on kaarrekohassa niin olematon siihen automäärään ja vauhtiin nähden, että oltaisiin varmaan liiskauduttu kaidetta vasten. Sitten vaan kierretiin ja päästiin vähän turvallisemmin tielle N634. Autoja oli edelleen valtava määrä, mutta sulkuviivan vieressä oli reippaasti tilaa kulkea.

Matkalla käytiin lounaalla ja muutaman kerran kokiksella. Pitkiä ja loivia nousuja/laskuja paitsi tuo viimeinen rypistys tänne meidän majoituspaikan pihaan tulevaa kärrytietä, joka oli kyllä melkoinen koettelemus. Kävelin sen ja kävi ihan mielessä, että jaksanko edes hinata itseni ja pyörän tuonne ylös. Jaksoin, Jari polki kaikki nousut.

Maisemat tänne olivat tosi kauniit. Terävähuippuisia vuoria sumun takana, metsäisiä vuorenrinteitä. Huomenna jatketaan ohi San Sebastianin Erreteriaan. Ajatus on ollut sellainen, että sieltä sitten tehdään retkiä niin San Sebastianiin kuin rannikkolle. Ollaan siellä kuitenkin kolme yötä, joten kahden kokonaisen päivän aika ehtii.

Meidän majoituspaikan ikkunasta näkyy merelle ja olisi niin kiva, jos jaksaisi valvoa illalla sen verran myöhään, että näkisi auringonlaskun.

Eka kerran tapahtui niin, että kännykkä lopetti loppumetrien navigoinnin ja ilmoitti, että kaikki ohjelmat on suljettu ylikuumenemisen vuoksi. No, onneksi molemmilla on omansa että sen kun vaan lopettaa, vaihdetaan toiseen kännykkään.

Sää oli aamusta sumuinen mutta poutainen, lämpötila +17. Päivän mittaan aurinko tuli esiin ja hellelukemat mittariin eli noin +25. Kuumaa oli ajella, aurinkorasvaa kului ja siitäkin huolimatta iho punoittaa.

Liendo - Islares - Cerdigo - Castro-Urdiales - Miono - Onton - Muskiz - Ortuella - Bilbao / 55 km

31.5.2023

Aamulla herättiin vähän vajaa seitsemän sumuiseen ja tihkusateiseen aamuun. Pakattiin kamppeet ja lähdettiin sadeasut päällä polkemaan tietä N634 kohti Bilbaota. Jyrkkää nousua riitti heti alkumetreillä ja sadeasuisena ja +18 asteen lämmössä kapuaminen olikin koettelemus. Olisi ollut kyllä ilman sadeasujakin, mutta ne yllä tuplahikistä.

Melko pian sade lakkasi mutta pilviverho peitti taivaan. Olipa upea hetki nähdä Biskajanlahti ja mitä pidemmälle ajettiin, sitä hienoimmiksi maisemat muuttuivat. Upeat jylhät rannat ja täällä on sekä appelsiineja että sitruunoita puissa ja palmuja pihoissa.

Tällä meidän käyttämällä tiellä oli välillä liikennettä ihan mahdottomasti, suuria rekkoja. Hetkittäin sai ajella ihan rauhassa. Lähellä oli moottoritie, jossa näytti tunkua olevan. Aina kylään/kaupunkiin saavuttaessa suma oli valmis kun me tukittiin tien eikä autot päässeet ohi. Mentävä vaan oli eikä uskaltanut paljoa hidastella tai vilkuilla. Mutta eivätkä nuo autoilijat mitään elämää pitäneet, ovat niin tottuneita pyöräilijöihin. Voi sitä meteliä Suomessa, jos olisi fillaristi esteenä autojen vauhdille. Tarkoittaakohan tuo liikennemerkki pyöränkuva/60 ihan oikeasti sitä, että fillaristi saa posottaa kuuttakymppiä. Taitaa tuokin kuva olla napattu jostakin pienemmästä noususta, joten meidän ei ainakaan tarvitse olla huolissamme siitä, että ylinopeussakkojen vuoksi jouduttaisiin kahnauksiin paikallisen poliisin kanssa. Tämään vuoden Ranskan ympäriajo alkaa täältä, kuten paidasta huomaa.

Nyt kun ollaan maassa, josta Suomeen roudataan valtavat määrä mm. tomaatteja, ihmettelen vaan, että täällä ei näe mitään salaattia, kurkkua tai tomaattia paprikasta puhumattakaan esimeriksi aamiaisella. Aamiaiset toki ovat ihan riittäviä ja maittavia, mutta kyllä kaipaisi leivän päälle jotakin muuta lisuketta kinkun tai juuston lisäksi. Lounassalaateissa, joita minä harrastan, on salaatin lehdet ja pari siivua tomaattia, ei kurkkua mutta maissia kyllä.

Tänne Bilbaoon tultiin iltapäivän ruuhkiin, vai aiheutettiinko me ne? Hankalaa ja pelottavaa oli, varsinkin nuo liikenneympyrät. Lähempänä keskustaa siirryttiin jalkakäytävälle ja osa matkaa ajettiin, osa käveltiin. Ihan hyvin löydettiin tämä majoituspaikka, joka on sillä lailla helpossa paikkaa, että se on ihan tuon joen varressa. Käytiin syömässä ja kiertelemässä kaupungilla. Täällä on kauniita ja pirteän värisiä taloja, upeita parvekkeita ja palajon ihmisiä.

Huomenna meillä on ansaittu lepopäivä täällä Bilbaossa. Tutustutaan kaupunkiin kävellen ja pidetään fillarit täällä hostellin tiloissa.

Tänään lämpötila kohosi +25 aamun +17:sta. Aamusta tihuutti sadetta, muuten pilvipoutaista ja hiostavaa.