Cocentaina - Alcoy - Xixona - Alicante / 73 km

21.6.2023

Eilen Cocentainasta lähdettiin haikein mielin mutta myös iloisena siitä, että nyt meitä odotti vika "etappi" ja että kaikki on mennyt hyvin: ei sairastumisia tai loukkaantumisia eikä olla kadotettu eikä unohdettu mitään. Harhailuista huolimatta ollaan nyt siellä missä pitääkin eli Alicantessa ja muutaman päivän kuluttua Keravalla.

Ajo kohti Alicantea jatkui edellispäivän nousulla. Ei paha mutta pitkä. Odotettavissa oli nousun jälkeen loppu eli kymmeniä kilometrejä pelkkää laskua. Jossain vaiheessa sanoin Jarille, että miten tämä lasku nyt jo alkoi, ei pitänyt vielä vähään aikaan. No, mehän oltiin ajettu harhaan eli ohi Xixonaan johtavasta tiestä. Huti ei kymmeniä kilsoja ollut, mutta paluu oikealle reitille oli nousua.

Meillä on nyt kilometrejä noin 1650 ja muutama kymmenen tulee vielä täällä ajeluista ja kotiin polkaisusta.

Noustiin reiluun tuhanteen metriin, vähän liikennettä, kapea vuoristotie, kauniit vuoristomaisemat. Kun sitten ihan oikean tien lasku alkoi, se kiemu vuoren rinnettä alas. Oli tiukkoja kurveja ja jarrut välillä pohjassa. Yritin hillitä ylenpalttista jarruttelua, koska vuosia sitten alastullessa jarru oli kaiken aikaa käytössä, vanne kuumeni ja rengas pamahti kesken laskun.

Mitä lähemmäs kaupunkia tultiin, sitä vilkkaampi liikenne oli. Pyöräkaistoja oli ja niitä käytettiinkin, mutta ne poukoili puolelta toisella eikä aina ollut ihan varmaa, ollaanko edes oikeaan suuntaan menossa. Poliiseja näkyi paljon, joten tarkkana liikennevaloissa ja jalkakäytävällä ajaessa! On huomattu, että ne iskee kiinni jalankulkijoihin, jotka kävelevät punaisia päin.

Onneksi matkalla löytyi ravintola, jossa käytiin syömässä ja juomassa, muuten ei oikeastaan mitään tauko- tai lepopaikkoja ollut. Aurinko paahtoi ohuen pilviverhon takaa ja ilma oli todella kosteaa, ei varjopaikkoja. Tuolla vuoristossa pelkäsin jo pahinta eli että siellä on maastopalo, kun yhden huipun takaa nousi mukamas savupatsas. Onneksi se oli kuitenkin sitten vain sumua tai pilvi, josta ei haittaa kenellekään.

Nyt ollaan hotellissa Välimeren välittömässä läheisyydessä. Meillä on iso huone ja parveke, josta näkymä merelle. Eilen siistiytymisen ja päikkäreiden jälkeen lähdettiin syömään ja ostamaan postista pyörälaatikot. Matkaa keskustaan tulikin yllättävän paljon, lähemmäs 4 km. Syötiin paellat ja ihanat jäätelöannokset. Laatikot ostettiin, rullattiin ja teipattiin ne pienemmäksi ja kannettiin tänne hotellille. Oltiinkin ihan valmiit nukkumaan urakan jälkeen.

Tänään keskiviikkona tavataan Jarin serkku perheineen, käydään keskustassa syömässä ja ehkä vähän pakataan kamoja, että saadaan sopimaan ne laukkuihin mukavasti. Nyt kun koneen matkustamoonkaan ei voi viedä yhtä laukkua per lätty enempää, niin pitää sovitella pikkuisen.

Täällä aurinko paistaa, on todella kosteaa ja mittari paukuttaa lähemmäs +30.