Kevättä kohti

27.02.2017

Jipii, talvi melkein selätetty. Mutta miten onkaan talvi kulunut ja mitä tulikaan tehtyä?

Jari on hiihtänyt huomattavasti enemmän kuin minä, minä lähinnä jäällä ja viikonloppuisin. Luistelemaan on päässyt kovin vähän, mutta tuntumaa on kuitenkin saanut. Kerran vedetty luistimilla järvi päästä päähän, Jari suksilla. Luistelureitti on pääosin ollut hyvinkin rosoinen ja vauhti hiljaista, koska hirvitti kaatuminen. Eilan aamulla käytiin hiihtämässä lumisateessa. Vaikea pysytellä ladulla kun ei oikein nähnyt missä se kulki. Siinä vaiheessa tajusi korjata suuntaa, kun suksi tökkäsi hankeen. Luisto oli kuitenkin ihan hyvä, ei tuullut eikä muitakaan hiihtäjiä ollut.

Muutaman kerran koettu upea auringon lasku ja nousu jäällä, sykähdyttäviä hetkiä. Tähtitaivasta on tiirailtu pakkasiltoina kotipihalla. Jari on fillaroinut metsässä ja eilen innostui vielä juoksemaankin maastossa. Muutamat isot ja raskaat lumityöt on takana ja niitä saattaa olla vielä edessäkin usemmat. Ei tämä talvi vielä ohi ole, oletan.

* * * 

Mutta lauantaina oltiin sitten niin kisaturistia, niin kisaturistia. Meillä oli liput Lahden MM-kisoihin ja matkaan lähdettiin jo hyvissä ajoin ensin Helsinkiin ja sieltä museojunalla Lahteen. Aivan ihana junamatka, ei ruuhkia eikä kiire mihinkään. Junassa tuoksui poltettu puu, koska vaunut lämmitettiin puukamiinalla. Aika vähän kisaturisteja kuitekin oli kyytiin kavunnut, mutta olihan meillä sitten valinnan varaa istumapaikoissa eikä ravintolavaunussakaan ollut tungosta. Aurinko paistoi, pakkasta kymmenisen astetta, eväät odottivat laukussa ja fiilis oli korkealla.

Lauantai oli MM-kisojen osalta loppuunmyyty ja tungos oli valtava. Onneksi oltiin paikalla hyvissä ajoin ja ehdittiin katsastamaan kisakeskus ja käymään vessassa, sillä myöhemmin se olisi ollut täysin mahdotonta ruuhkien vuoksi. Vähän ihmetyttää alueen järjestelyt ja suunnitelma ihmisten liikkuvuudesta alueella. Nyt aikaan saatiin järkyttävä tungos. Ensin jonotettiin katsomoista pois ja makkarakojuille, sitten takaisin katsomoihin. Vessaan pääsyä ei edes kannattanut jäädä odottelemaan.

Meillä oli paikat katsomosta B2 eli katettua pääkatsomoa vastapäätä. Naisten hiihdon jälkeen lähdettiin virran mukana kohti makkara- ym. kojuja, mutta matka tyssäsi kyllä alkuunsa. Kahden katsomon väki vyöryi ensin reilun metrin levyistä ränniä, joka leveni kyllä sitten muutaman metrin levyiseksi, matkalla monta julmetun pitkää jonoa odottelemassa pääsyä vessaan, sen jälkeen sekaan soluttautui vielä lähtö/maalisuojan kaarteen väki. Päätettiin kääntyä takaisin, koska jono pysähtyi välillä ja eteneminen on todella hidasta ja tukalaa. Hypittiin katsomossa reilu tunti odotellen miesten hiihdon alkua, mutta sekin oli parempi ratkaisu kuin että olisi tungoksen mukava vyörynyt takaisin. Ja olisiko edes ehtinyt makkaraostoksilla käydä, en ole siitä ihan varma. Kaivettiin omat mustikkakeitot ja sämpylät esiin ja ihmeteltiin menoa.

No, kilpailullisesti kisat eivät Suomen osalta ehkä nappiin menneet, odotukset olivat korkeammat mitä käteen loppupeleissä jäi. Mutta meille se oli sivuseikka. Nähtiin ja koettiin kuitenkin hienoja hetkiä katsomossa. Ja meidän naapureina olevilla norjalaisturisteilla oli aikankin aihetta juhlaan, joten ihan läheltä päästiin seuraamaan sitäkin riemua.

Hiihtojen jälkeen lähdettiin kohti Lahden asemaa. Reilun kahdeksan tunnin värjöttely hiihtostadionilla teki tehtävänsä ja kumpikin alkoi olla palelluksissa untuvatakista ja muusta lämpimästä varustuksesta huolimatta. Vielä olisi ollut pikkumäki, mutta ei vaan enää tarennut jäädä. Ja kuinka ollakaan, VR:lle nämä Lahden kisat ja väen paljous tulivat ilmeisesti täysin yllätyksenä, sillä asemalla odotteli yksi junan runko kisoista Helsinkiin päin palaavia. Juna oli niin täynnä, että rahastajakaan ei päässyt kulkemaan joten meille kaikille ilmainen matka! Näin VR:ää käyttävänä työmatkalaisena tuo tynkäjuna ei nyt mikään varsinainen yllätys ollut. Kaikkeen on vuosien varrella junamatkustajana tottunut. Mitään selvitystähän tällekään tyrimiselle ei tietysti saatu, mutta siihenkin on niin totuttu.

* * *

Kevättä kohti ollaan siis kovaa kyytiä menossa. Niinpä meillä on chilit ja paprikat laitettu kasvamaan ja nyt ollaan jo niin pitkällä, että pitäisi siirtää ne ruukkuihin. Täytyy yrittää pitää järki päässä näiden istutusten kanssa, ettei lähde mopo käsistä niin kuin monena keväänä on lähtenyt ja sitten onkin kaikki paikat purkkia täynnä ja loma-ajan täytyy vaivata sukulaiset ja naapurit huoletimaan kastelusta.

* * *

Meillä on suunnitelma tulevan kesän fillarireissusta, mutta mitään valmista sen suhteen ei vielä ole. Näillä näkymin lennetään Alicanteen, katsotaan pari Vueltan pätkää ja lennetään kotiin Malagasta. Siinä kolmen viikon aikana ehditään fillaroida siellä sun täällä ja lopullinen reitti selviää sitten aikanaan Espanjassa.