Magallon - La Almunia - Carinena / 64 km

Carinena - Daroca - Montreal del Campo / 82 km

11.6.2023

Magallonesta Carinenaan eilen lauantaina oli helppo ja suora reitti. Tehtiin aamiainen majoituspaikan keittiössä ja lähdettiin hyvissä ajoin, että päästäisiin etenemään ainakin muutama kilsa ilman polttavaa aurinkoa. Tie oli pääosin tasaista, mutta lopussa tylsääkin tylsempi 15 kilsan suoran pätkä, helppoa nousua.

Magallonessa käytiin perjantai-iltana vielä kävelemässä ja noustiin San Lorenzon kirkolle ja siitäkös pohkeet kipeytyivät. Ei edes kummoinen nousu ollut. Istuskeltiin menoa katsellen paikallisen pubin terassilla viinilasillisen verran, oltiinhan viinialueella.

Eilliseen matkantekoon sisältyi paljon viini-, oliivi-, kirsikka- ja nektariiniviljelmiä. Otettiin maistiaiset sekä kirsikoista - suuria ja maittavia - että nektariineista - raakoja.

Synkät ukkospilvet lähestyivät meitä uhkaavasti. Näemmä sitä saa vauhtia töppösiin kun on tarpeen ja niin tässäkin tapauksessa, joskin ihan turhaan. Pysähdyttiin pienessä kylässä tarkoituksena pitää sadetta ja syödä. Sadetta ei sitten kuitenkaan tullut mutta saatiin vatsat täyteen oikein hyvää pikkukuppilan ruokaa. Illalla kun oltiin jo majapaikassa, satoi ja ukkoski vähän.

Sää oli ihan mukava aamun +16 iltapäivän +28, puolipilvistä ja myötätuulta.

Tänään sunnuntaina jatkettiin sitä eilen päivän päättänyttä suoran pätkää loivine nousuineen Carinenasta tänne Montreal del Campoon. Ihan hyvä päivä ajella, ehkä kilsoja tuli vähän liikaa yhdelle päivälle sen helppoudesta huolimatta. Nämä seudut niin kuin jo useamman päivän ajan, ovat olleet melko harvaan asuttuja eikä majoituspaikkoja löydy ihan kymmenen kilometrin välein. Sitten kun niitä on, samassa pikkukylässä saattaa olla useampia eri tasoinen.

Aamiainen sisältyi majoitukseen, joka on melko harvinaista. Tankattiin vesipullot, pakattiin pyörät ja ampaistiin matkaan jo ennen aamukahdeksaa.

Oli kyllä niin kauniit maisemat, että sanattomaksi vetää. Piipahdettin vähän yli tuhannessa metrissä, mutta nyt ollaan taas reilussa yhdeksässä sadassa. Loivia, pitkiä nousuja ja laskuja, vähän liikennettä. Tuossa vierellä menee joku moottoritien tapainen, joten autot ovat siellä ja meillähän ei ole lupaa sinne mennä eikä ole tarkoituskaan. Muutama fillaristi on näkynyt.

Täällä on näkynyt taas unikkojapeltoja, kuulunut käen kukuntaa ja tien reunoissa on tuollaista keltaista pensasta, joka tuoksuu aivan mahtavan mehevältä. Googlasin, ehkä joku hernepensas tai sitten joku muu.

Paljon oli viiniviljelyksiä ja upea pieni kylä nimeltään Daroca. Itse asiassa Daroca on kaupunki, asukkaita vajaat 2 000. Kaupungin ohi ajaessa tuntui kuin olisi muutama tuhat vuotta siirtynyt ajassa taaksepäin. Kaupunkia ovat ajan saatossa hallinneet niin muslimit kuin kristitytkin. Sen keskiaikaista keskustaa ympäröi 3,5 kilometrin mittainen 1200- ja 1300-luvuilta peräisin oleva muuri.

Meidän oli pakko pysähtyä ja pitää parin tunnin tauko Calamochassa, koska ukkonen sateineen kasteli tienoon. Istuttiin paikallisessa ravintolassa ja litkittiin milloin kahvia, milloin taas limua. Vettä tuli kuin aisaa ja sään parantuessa lähdettiin jatkamaan matkaa. 

Vauhti kiihtyi - suurin kiitos siitä myötätuulelle - mutta todellinen syy vauhdin hurmaan oli mustat, paksut pilvet, jotka taas lähestyivät. Tänne Montreal del Campoon oli matkaa vähän yli 20 kilsaa ja se tuli kyllä vauhdikkaasti. Ja kun tänne päästiin, roudattiin pyörät huoneen parvekkeelle ja lähdettiin lasilliselle. Kun palattiin, lattialla oli vesilammikko kun oltiin jätetty parvekkeen ovi auki ja tuuli oli työntänyt vedet sisään. Siivottiin jälkemme kaikessa hiljaisuudessa. Vettä tuli taivaan täydeltä ja tuo läheinen pelto lainehtii.

Sää oli muuten ihan ok, myötätuulta ja puolipilvistä lämpötila aamun vähän kolean +14 ja iltapäivän +28 välillä.