Eka heitolla metrinen hauki

13.08.2020

Aloitetaan tämä nyt Jarille mieluisesti eli kertomalla, että sieltä mistä piti tuleman arvokalaa, tuli metrinen hauki. Jarin harmiksi kuvaa ei saatu, koska ohjelmaa riitti kalaa irrottaessa. Tämä hillitön kokemus saatiin siis maanantaina.

Sunnuntaina 9.8. hypättiin Eskelisen bussiin Rovaniemeltä. Koko päivä matkattiin Kilpisjärvelle ja kun sinne päästiin, laitettiin teltta pystyyn. Bussissa oli yksi fillaristi meidän lisäksi, joka siirtyi Hettaan menevään bussiin matkan varrella. Matkustajia oli ihan reippaasti, joista osa jatkoi vielä matkaa kohti Norjaa.

Ennen nukkumaan menoa fillaroitiin Norjan rajalle ja ihasteltiin kauniita maisemia. Kilpisjärvellä oli kova tuuli, pilvistä mutta ei satanut. Leirintäalueella oli muutama telttla ja paljon asuntoautoja ja prätkiä, fillareita vain meidän.

Yö oli tajuttoman kylmä. Meillä ei mitään mahdottoman paksuja ja lämpimiä pusseja ole, mutta aina ollaan tarettu. Nyt ei. Yöllä kaivoin untuvatakin päälle, mutta ei enää siinä vaiheessa kauheasti auttanut. Heti kun aurinko pilkisti, ilma lämpeni ja tarkeni tulla pussukasta ulos. 

Maanantaiaamu 10.8. alkoi aamupalalla, pakattiin kamat ja lähdettiin kotia kohti Kilpisjärventietä lasketellen. Tie oli hyväkuntoinen, loivia ja pitkiä nousuja/laskuja paljon, jumalattoman pitkiä suoria. Oikein hyvä tie ajaa, liikennettä oli mutta ei ongelmaa. Maisemat eivät juuri kauniimmiksi enää tule. Yhtään fillaristia ei nähty.

Täällä välimatkat on ihan jotain muuta kuin Keravalla. Kilpisjärveltä lähtiessä käytiin kaupassa ja koko maanantaina ei toista tullut eteen. Ei myöskään mitään kahvipaikkaa saatika leirintäaluetta. Rymyttiin kamoimemme pusikkoon ja kohta selvisi, että itikoita ja mäkäräisiä on ja paljon. Teltan välikatto oli mustanaan isoja itikoita, jotka kopsahtelivat telttakankaaseen.

Matkaa Kilpisjärveltä yöpaikkaan kertyi 85 km, hyvä myötätuuli, puolipilvistä eli hyvä sää pyöräillä.

Tiistaiaamuna 11.8. kömmittiin kylmän yön jälkeen esiin teltasta syömään aamiainen hyttysten ja mäkäräisten sekaan. Saatiin nopeasti kamat kasaan ja lähdettiin jatkaaan matkaa kohti etelää. Matka jatkui nousujen ja laskujen siivittämänä, paljon pikkupuroja joista Jari yritti kalaa ilman tulosta, poroja ja hillaa.

Leirintäaluetta tai kauppaa ei tälläkään matkalla kohdattu, joten kilometrejä kertyi enemmän mitä oltiin kaavailtu. Yövyttiin lopulta Kätkäsuvannossa Sannan Putiikin talossa.

Tänään tuli yksi fillaristi vastaan, muuten ollut melko hiljaista.

Täällä tämä huumori on ihan eri kuin mihin me ollaan totuttu, tai ainakin luulen niin. Tuntuu että aina nauraa väärässä paikassa ja kun sitten pitäisi tajuta huumori ja paikalliset nauravat jutuilleen, me ei tajuta yhtään mitään että miksi. Nyt yritän tarkkailla tilannetta, että osuisi kerrankin oikeaan.

Kilometrejä 84, hyvä sää pyöräillä.

Keskiviikkona 12.8. matkaa kertyi taas enemmän kuin oltiin alun perin ajateltu. Aamulla polkaistiin ensin Muonioon, jossa käytiin kaupassa ja kahvilla. Nousut pitenivät (vai tuntuiko se vain siltä) ja laskuissa huilattiin. Nousut eivät edelleenkään olleet pahoja vaan ne pystyi ja jaksoi polkea ihan hyvin.

Nähtiin ensimmäiset ja ehkä viimeisetkin kuukkelit ja paljon poroja. Täällä on niin kauniita matalakasvuisia kangasmetsiä, joissa on hyvä käydä steppailemassa pyöräilyn lomassa.

Etsittiin leirintäaluetta ja opasteiden mukaan täällä Kolarissa sellainen on. Mutta eipä kuitenkaan ollut. Eikä saatu myöskään mökkiä tuosta tien varresta. Paikallinen heppu sanoi, että ne on tarkoitettu työmiehille. Jaa! Eikös se ole ihan se ja sama, kenen pussista se maksu tulee? Vaikka eläkkeellä olevan naisen. Saatiin vika huone hotellista enkä kyllä edes kehtaa kertoa, kuinka paljon tämä lysti maksoi.

Tässä rajan takana on Pajalan kylä, josta olen lukenut toisaalta ratkiriemukkaan mutta myös surullisen kirjan. Eli nyt lukuvihje: Mikael Niemi: Populaarimusiikkia Vittulanjänkältä. On niin hauska, että luettu on useamman kerran. Leffanakin vielä löytynee.

Mehän ollaan nyt lähellä koronalinkoa eli tuolla Ruotsin puolella pandemia jyllää voimalla. Täällä Kolarin kunnassa on muutama tapaus ollut jo aiemmin. Rajaliikenne on suljettu muilta paitsi työssä käyviltä ja paikallisten mukaan kaikenlaiset nuuskan hakijat laukkaavat edes takaisin joillakin verukkeilla.

112 km, hyvä ilma ja pieni vastatuuli. Illalla satoi kaatamalla ja ukkosti. 

Torstaina 13.8. lähdettiin Kolarista ajamaan Revontulentietä ja keskustan jälkeen Väylävarren lohitielle kohti Pelloa. Matkaa tätä kautta kertyi parikymmentä kilsaa enemmän kuin valtatietä olisi tullut, mutta ei haittaa - tai kyllä alkoi haitata loppumatkasta, kun kilometrejä alkoi olemaan. Oli kylä nimeltä Lappea, Kassa, Unhola ja Lempeä.

Matkalla paljon lohen kalastuspaikkoja ja perisuomalainen maalaismaisema, paljon hylättyjä taloja ja tiloja, mutta myös asutusta. Oli loivaa ylä- ja alamäkeä, metsäinen mutta hyväkuntoinen tie. Käytiin kyselemässä vähän kalastushintoja: lupa 20 e, vene 25 e/vuorokausi ja vene moottorilla 65 e/vuorokausi. Siinä paikassa jossa tiedusteluja tehtiin, suurin saalis tällä viikolla oli 14,1 kg lohi. Ja joen toisella puolen Ruotsi.

Nähtiin matkalla hauska "vaalimainos": Paavo Arhinmäki presidentiksi! Ihan kaksin julisteen kokoisin kuvin oli pykätty tien varteen pystyyn ja paljon pieniä Suomen lippuja.

Eka kerta matkalla, että tiputti vettä. Ei edes tarvittu sadevermeitä. Tänään oli aamupäivällä kolea ajella, lämpömittari näytti +14.

Nyt Pellon leirintäalueella pienessä mökissä. Vatsat täynnä ja puhtaina. Kohta käydään nukkumaan. Ai niin, ensin syödään reissun ensimmäiset grillimakkarat sinapilla.

87 km, kolea keli mutta hyvä ajoilma, vastatuulta vähän.