Kaikenlaista pikkukivaa

04.05.2020

Nyt ollaan vihdoin siinä pisteessä, että kaikenlainen istutus on ajankohtaista. Tai ehkä vähän aikaista, mutta siitä viis. Eilen notkuttiin puutarhan portin takana ja odoteltiin niiden avautumista. Ostettiin kahdeksan chiliä ja nyt ne tuolla ulkona värjöttävät ilman auringon lämpöä ja paistetta. Ei huolta, kyllä ne selviävät kunhan muistaa kylmempinä öitä kuskata sisään. Omat tammi-helmikuussa kylvämät chilit ovat jääneet niin onnettomiksi, että ei ne ainakaan tänä vuonna ehdi kukkimaan saatika satoa tuottamaan.


Pihapuiden kaadon jäljiltä kaikki on halottu, pilkotu ja pinottu. Siihen meni noin puolitoista kuukautta, että saatiin kaikki sen tiimoilta tehtyä. Nyt kun kuusi ei varjosta enää talon nurkalla, aurinko pääsee paistamaan täysillä iltapäivän. Näyttää kaikki niin pölyiseltä, että hävettää. Pitäisi tehdä suursiivous mutta kun ei huvita oleskella sisätiloissa.

Jari palasi töihin ainakin hetkellisesti reilun neljän viikon lomautuksen jälkeen. Fillarireissua ei olla suunniteltu, koska se ei tänä kesänä tule onnistumaan. Lähdetään ehkä nyt sitten sinne pohjoisesta etelään fillarireissulle, mikäli tämä korononaepidemia pysyy edes jonkinlaisessa kontrrollissa täällä Suomessa.

Rakennettiin pihalle jatko-osa grilliterassille ja lauantaina haettiin siihen retropihakeinu. Mukavan näköinen jatkosta tulikin, nyt ikään kuin oma soppi tuo keinukulma. Katosta ei voinut ajatellakaan keinuun, koska tuohon tuulee sen verran, että lähtisi lentoon koko hökötys. Aurinko siihen paistaa sitten kun paistaa lähes koko päivän, joten lämmintä riittää kyllä.

Nyt kun ollaan taas päästy nukkumaan ikkunat auki, linnut aloittavat laulelunsa jo heti aamuneljältä. Ei kylläkään meidän pihapuissa, koska niitä ei juurikaan enää ole mutta tuossa metsän reunassa ihan lähellä. On niin hienoa herätä mustarastaan lauluun. Kaadetun koivun lintupönttö sai uuden sijoituskohteen talon tikapuiden yläosasta ja nyt sinne tintti kuskaa pesätarpeita.

Pandemiasta huolimatta olen käynyt mutsin luona pari kertaa viikossa. Siivonnut, pessyt pyykit, juonut kahvit ja pitänyt vähän seuraa. En kyllä ole ihan samaa mieltä vanhusten eristämisestä, koska ainakaan meidän mutsi ei muista minuuttia pidempään, miksi muut eivät käy ja miksi hän ei voi lähteä kauppaan mukaan. Joka ainoa kerta samat selitykset, että nyt on koronaviirus joka on vanhuksille erityisen ankara ja siksi eristys. Selvästi huomaa myös sen, että liikkuminen on entistä kankeampaa ja epävarmempaa kun ei pääse yhtään kodista pidemmälle. Juttelee iltaisin isän kanssa, joka on kuollut jo kohta kolme vuotta sitten. Vähän pelottaa, milloin mielenterveys yksinäisyydestä johtuen alkaa pettää. Kun on tulossa äitienpäivä ja kaikki, surettaa.

Junnujengi on piipahtanut muutaman kerran meidän tontilla. Kiva nähdä heitä ja heidän vauhtiaan. Turvaväli on iskostunut heidän mieliinsä niin hyvin, että jos menen liian lähelle, alkaa torjuntakeinot. Nuorin päiväkoti-ikäinen oli viimeksi käydessään vähän allapäin ja kyseli, milloin tämä loppuu että päästään käymään heillä. Voi kun sen tietäisin, niin heti kertoisin. Toivottavasti kuitenkin syksymmällä päästään yhdessä vaikka parin päivän Saariselkä-reissulle koko katraan kanssa.

Ollaan käydy useamman kerran aamuvirkkuina aamukalassa. Mitäänhän ei ole kyllä tullut, mutta siellä on ihan mukava kauniina kevätaamu odotella saalista ja ihastella maisemia. Kunhan ilmat lämpiävät, lähdetään kanootilla kalaan vähän kauemmaksi ja jossakin vaiheessa sitten Savoon kun jäätkin ovat viimeinen lähteneet..

Vappupäivänä lähdettiin fillareillal ensin junalla Tikkurilaan ja sieltä Lavangon crossiradan kautta kotiin. Oli mukava nähdä toimitsija-aikaisia (eli noin 20-30 vuotta sitten) kuskeja edelleen harrastuksen parissa. Kauhea vastatuuli kotimatkalla.

Meillä kaikki hyvin, toivottavasti teilläkin.