Ylitornio - Kemi / 96 km

15.08.2020

Nyt kyllä väsyttää. Käytiin Kemin keskustassa viinillä ja oluella, nyt ollaan taas melko mukavassa Hostel Villa Kemissä ja keitetään risottoa kylppärin lattialla. Saatiin ihan kunnon poliittiset keskustelut paikallisten kanssa aikaiseksi tuolla pubissa, mutta turpiin ei kuitenkaan tullut - minulle. Jarihan on hyvin maltillinen ja jees jees -tyylinen näissä asioissa. Mutta antaa olla, helpommalla pääsee.

Tänään meille tuli kilsoja aika paljon, mutta alkumatka oli todella iisiä polkemista johtuen myötätuulesta. Ylämäetkin polkaistiin 26 km/h! Kuten aiemmin jo sanoin, täällä on nousut ihan eri luokkaa kuin tuolla ylhäällä. Täällä joutuu ilman myötätuulta polkemaan ja vaihtamaan pienenmpään, on paljon raskaampaa.

Ylitorniosta lähteissä ensimmäinen kahvipaikka oli neljänkymmenen kilsan päässä ja siihen väliin ei mahtunut mitään muuta kuin syksyisen keltaisia koivuja tien varressa. Torniossa käytiin salaatilla ihanassa konditoriassa, josta ostettiin herkkupullat matkevääksi. Ei poikettu Ruotsin puolelle.

Ollaan fillaroitu valtatien vartta siitäkin huolimatta, että tarjolla olisi pyörätie. Pyöräteiden kunto ei päätä huimaa ja noin parin metrin välein on paikkaus, joka hakkaa niin käsiin! Mieluummin ajelen ison tien vartaa ja autot ovat väistäneet ihan kiitettävästi. Eilen yksi vastaantuleva urpo lähti ohittamaan edellä ajavaa autoa niin, että meidän piti koukata puskan kautta. Näytin peukkua!

Siitä olen kyllä aika ihmeissäni, että tämä ei ole tästä raskaampaa. Jotenki olin asennoitunut hirmuisiin nousuihin ja pitkiin välimatkoihin ja kaikin puolin ikävään matkantekoon. Mutta eikö mitä, matka on edennyt paremmin kuin ikinä osasin kuvitellakaan. Olen jaksanut todella hyvin kaikki nousut ja kilometrit muutenkin vaikka mitään "harjoitteluajoja" ei olekaan alla. Toisaalta vähän pelkään, että kaikki paskamäet on vielä edessä kunhan lähdetään ylittämään tuota keskistä Suomea.

Keminmaassa nähtiin belgialainen fillarisati matkalla kohti pohjoista. Hänen vermeet olivat niin mitättömän pienet meidän kauheaan laukkuläjään verrattuna, että ihmetellä täytyy, kuinka tulee toimeen jos itse vielä tekee ruuat ja majoittuu teltassa.

Ihan vielä ei olla puolivälissä matkaa, mutta ehkä jo huomenna tai ainakin ylihuomenna.