Kilpisjärvi - Kerava reissu heitetty / 1 332 km

Lahti - Kerava / 76 km

25.08.2020

Eli täällä ollaan, Keravalla ja ihan pyöräillen on tultu myös viimeinen "etappi". Hyvä keli, lievästi myötätuulta ja kova hinku kotia kohti. Matkalla kurvattiin mutsin kautta, joka oli täysin muistamaton meidän reissusta. 

Tuohon koko reissuun ja poljettuihin kilometreihin käytettiin 16 päivää, tunteja 79 ja risat, keskari oli 16,9 km/h. Joka päivä poljettiin. Käsivarren ja Tornionjokilaakson osuus aina Liminkaan saakka oli parasta jo yksin maisemiensa puolesta. Tylsintä kaikki sen jälkeen johtuen lähinnä siitä, että maisemat olivat yksitoikkoisia. Joku pitää ehkä nousuja ja laskuja hienoina maisemina, minä en. Puuduin ja hyydyin useammin kuin kerran pitkiin suoriin ja nousuihin, joita riitti. Mukava kokemus oli myös junamatka Helsingistä Rovaniemelle ja Rovaniemeltä bussilla Kilpisjärvelle.

Vaikka käsivarren etäisyydet kauppoihin, baareihin ja ihmisasutuksiin oli jopa 100 kilometriä, se ei rassannut koska maisemissa oli mitä ihastella. Mutta kun käännyttiin sisämaahan, satasen polkaisu yöpaikasta toiseen oli aivan liikaa. Todella yksitoikkoista ja tylsää. Autiot tiet, hylätyt talot eikä ketään missän. Sitä riitti monta päivää.

Sitten kun päästiin suurempien teiden tuntumaan, rekkaralli ja muu liikenne onnettomine pientareineen rassasi. Mutta siitäkin huolimatta pysyttiin isoilla teillä, koska siellä pääsi välillä kahville ja syömään jotakin.

Sää suosi meitä. Vain kerran kastuttiin ja tänään vähän Järvenpään kohdalla. Muuten lämmintä ja aurinkoa riitti päivisin, käsivarren yöt olivat kylmiä. Siihenkin olisi auttanut lämpimämmät makuupussit, mutta niillä mentiin mitä oli.

Muita fillaristeja nähtiin vähemmän kuin yhden kähden sormet, mitä ihmeteltiin kovasti varsinkin nyt korona-aikana. Ajateltiin, että nyt on paljon väkeä liikkeellä kun ulkomaanmatkailu on vähissä. Ei näkynyt.

Mukavaa oli, kun joka paikassa hakeuduttiin paikallisen seuraan. Kuultiin paljon hienoja tarinoita, meille laulettiin karaokessa toivebiisejä ja rupateltiin niitä näitä ihmisten kanssa.

Se vähän ihmetytti ja naurattikin, että kun kerrottiin meidän päivämatkoista, jotka meidän mielestä niissä maisemissa olivat ihan kohtuullisen pituiset, melkein joka kerta tuli kommentti, että tehän ajatte aivan liihan vähän päivässä. Pitäisi vetää toinen mokoma, se vasta olisi jotakin. Mutta kun ei jaksa ja monena päivänä matkan pituuden määräsi yöpymispaikan sijainti. Toki se, että ollaan matkalla Kilpisjärveltä Keravalle, oli saavutus ja sitä arvostettiin ja ihmeteltiin. Kaikki eivät kyllä edes ihan tienneet, missä Kerava sijaitsee, mutta väliäkös tuolla.

No, nyt olen iloinen, että hyppäsin vielä tänä aamuna satulaan. Reidet on ollut jo monta päivää, tarkemmin sanottuna ennen Jyväskylää olleiden kauheiden nousun jälkeen, ihan lukossa ja sain väännettyä itseni irvistellen polkemaan välillä seisoalleen. Täällä kotona portaita on noustu ja laskeuduttu hitaasti ja harkiten. Muita tuskia ei ole ollut ja ei olisi tuotakaan, jos venyttelisin.

Huomenna me lähdetään Savoon kalastamaan. Sitä herkkua ei näet nyt tällä reissulla saatu muuta kuin se metrinen hauki. Laitan karttaa ensi viikolla kunhan ehdin sellaisen väsäämään.