Maakeski - Lahti / 51 km

24.08.2020

Tänään maanantaina on tasan kaksi viikkoa siitä, kun eka pyöräilypäivä Kilpisjärveltä polkaistiin käyntiin. Yhtään päivää ei olla ns. levätty, ajettu milloin minkäkin verran päivittäin.

Aamulla lähdettiin tosi söpöstä B&B-majoituksesta. Paikka oli vähän syrjässä ja meillä oli käytettävissä pienen kunnostetun hirsitalon makuuhuone ja yhteiskäytössä oleva keittiö. Ei haitannut valosaaste, oli niin pilkkopimeää kun yöllä kerran heräsin. Eipä siellä muita ollutkaan, joten meillä oli koko alakerta. Syötiin aamulla puurot ja leivät ja lähdettiin jatkamaan matkaa sateen uhan alla.

Tällä kertaa lähdettiin neuvojen saattelemana ja kierreltiin osa matkasta pieniä teitä, mutta lähellä Lahtea siirryttiin tielle 24. Iso tie, mutta ei rekkarallia eikä liikennettä muutenkaan paljoa. Vääksyssä piipahdettiin kahvilla. Yhdellä pellolla paljon hanhia eli muutto lämpimiin maihin on alkanut. Lisäksi muutama kurki.

Pitkiä nousuja taas monta ja yhtä niistä kun nilkutin ylös, oli itku niin lähellä. Kyllästyttää tosi paljon nousut, kun se on niin hidasta.

Vesisade antoi odottaa itseään niinkin pitkälle, että oltiin jo tämän hotellin katoksen alla. Sitten alkoi vettä tullaa taivaan täydeltä. Eli ei olle sateessa ajeltu kuin se yksi kerta Jyväskylästä lähtiessä.

Täällä Lahdessa tavattiin Jarin serkku ja nyt illalla lähdetään vielä syömään hänen kanssaan.

Huomenna me poljetaan täältä kotiin, piipahdetaan matkalla mutsin luona. Sitten se on siinä, tämä meidän reissu. Olen kyllä ylpeä meistä, että tehtiin se mihin aiottiinkin vaikka koville on ottanut ainakin minun kohdallani. 

Uskokaa tai älkää, mutta me ollaan jo mietitty, että jos pandemia jatkuu edelleen vuoden kuluttua eikä päästä pidemmälle, ajetaan Utsjoelta tai jostain sieltä Kainuun kautta johonkin (esim. Savoon). Mutta ei varmasti enää läpi Suomen. Nämä pellot ja puskat on nyt nähty sen mitä tarvitsee.

 

Jämsä - Maakeski / 103 km

23.08.2020

Eilen matkalla nähtiin kettu, joka oli niin laiha ja surkean näköinen, että pahaa teki. Oli melkoisen vaihtelevaa nousu/laskuvoittoista tietä ajella ja kilometrejäkin siunaantui taas kerran melkoisesti.

Prätkiä oli mahdottoman paljon liikkeellä ja yksi vetäisi varmaan puolen metrin päästä Jarin pakaaseista, suututti. Liikenettä oli muutenkin tosi paljon, liekö mökeiltä paluu alkanut vai mikä ihme. Välillä reunusta oli ajella jopa metrin leveydeltä, toisinaan taas oli pakko siirtyä valkoisen viivan vasemmalle puolle, kun ei vaan pystynyt ajella siellä missä turvallisinta olisi ollut.

Jari jo matkalla mietti visiä lauottavaksi majapaikan emännälle. No, Jarin vietsin tietäen eihän niistä kukaan muu mitään ymmärrä ja näin kävi nytkin. Majapaikan kanssa oltiin sovittu, että ollaan noin klo 15 paikalla ja kello oli 14.50, kun kurvattiin pihaan. Aika tarkkaa toimintaa.

Tuossa kuvassa näkyy meidän grillimakkarat, joiden viiltelyyn saatiin ihan kädestä pitäen oppia Pellon leirintäalueella. Onhan siinä viilto poikineen mutta on ne helppo syödäkin tuollaisina. Illalla keitettiin viimeiset pussikeitot ja päästiin saunaan.

Meidän yöpymispaikka oli oikein mukava pihapiiri ja itse pikkutalo piti sisällään valtavan määrän vanhoja huonekaluja, astioita, nukkeja ja vaikka mitä. Oikein idyllinen ja miellyttävän rauhallinen paikka. Isäntäväki lähti illalla johonkin, ja me jäätiin tontille kahdestaan puuhastelemaan saunan ja gillin kimpussa.