Liminka - Haapavesi / 100 km

18.8.2020

Yö taisi olla melko kolea Limingan nurkilla, aamukaste oli ainakin runsas. Päivä oli kokonaisuudessaan yhtä tuskaa eikä missään vaiheessa tuntunut siltä, että onpa kiva ajella ja edetä. Me lähdettiin Limingasta jotakin pikkuteitä ja ensinnäkin ne olivat onnettomassa kunnossa ja toisekseen niiden varrella ei ollut yhtään mitään. Mitä sitten olisi pitänyt? No vaikka jotain lintuja tai eläimiä tai ihan mitä kuvattavaa hyvänsä. Vaan ei ollut. Pelkkää pusikkoa, vähän autoja,. paljon autioituneita taloja, vielä enemmän isoja reikiä tiessä. Ei yhtään mitään! Ei kauppoja, ei kahvipaikkoja. No, oma valinta.

Sää oli aurinkoinen, oli lämmintä ja vähän vastatuulta. Ei isoja nousuja mutta nousuvoittoinen matka kuitenkin.

Kertaakan ei ole tällä matkalla ottanut matkan teko päähän, nyt otti. Kädet olivat montuista ja kuopista kipeät, ristiselkään sattui ja takamus oli puutunut. Laskin kilometrejä Haapavedelle ja odotin niin hartaasti, että tämä loppuisi viimein. Viisi ja puoli tuntia (ajamista tuo + tauot päälle) sitä sai odotella, mutta tulihan se "maali" sieltä.

Loppuihan se aikanaan ja nyt olaan hotellissa (josta saatiin 4 euron alennus), tehtiin ruoka ja käytiin saunassa. Voi olla että me ei jakseta lähteä yhtään mihinkään kävelemään enää tänään. Huomenna matka jatkuu Kärsämäen suutaan ehkä vähän suurempaa tietä käyttäen ihan vaan siitä syystä, että näkisi ihmisiä ja muutakin. Ajattelin, että tuolla Lapissa välimatkat paikasta toiseen on normaalia, mutta näyttää se olevan täälläkin.

Piipahdettiin tuolla paikallisessa pubissa - kuten tapana on ollut - ja kysyttiin, että onko tuossa Haapaveden keskustassa olevan hiihtäjäpatsaan henkilö joku tunnettu hiihtäjäsuuruus. Vastaukseksi saatiin, että hän on Ville Ritola. Ihan oikeasti, nyt haapaveteläiset tsekkaamaan vähän urheiluhistoriaa. Ville Ritola ei ollut hiihtäjä vaan maailmanluokan kestävyysjuoksija. Ihan itse selvitettiin, että se hieno patsas on valtakunnallinen hiihtäjäpatsas eli siinä ei ole ketään erityistä. Mutta: Juho Ritola ja poikansa Matti Ritola ainakin olivat kyllä haapaveteläisiä menestyneitä hiihtäjiä.

Täällä Haapavedellä on kaiketi ollut joku suksinikkari, joka on tehnyt mahdottoman hyhviä suksia. Sitten kuultiin myös, että tässä jossakin anopin pihassa oli aamulla ollut -2 pakkasta.

Eilen 17.8.2020 Iistä - Liminkaan / 74 km

Toissa iltana (16.8.) Iin leirintäalueella olisi illalla ollut musavisa, mutta meillä aika meni ruuan tekoon ja sitten pötkölleen. Ravintolan ja koko alueen omistava pariskunta oli ainakin Amerikan suomalaisia ja mies skotti, joka sanoi syntyneensä Ali-Keravalla Lidlin lähellä. Häh!

Aiemmin kun käytiin "kylillä", kylän ainoassa pubissa oli bingo. Ei kuitenkaan karaokea, kuten Kemissä joka ikisessä. Harmittaa tuo musavisakin kun ei päästy, koska alueella ei nyt montaa vierailijaa ollut niin olisi pitänyt osallistua - ja voittaa koko potti!

Eilen aamulla siis lähdettiin Iistä kohti Oulua, joka olikin sitten jo sen kokoinen kaupunki, että eksymisvaara oli ilmeinen. Käytiin torilla, joka oli vireämpi kuin yleensä kaupungit torit. Juotiin kahtvit, syötiin panukakku hillolla ja kermavaahdolla ja ostettiin puoli kiloa hillaa, jotka Jari veti naamaansa melkeinpä siltä seisomalta.

Merta kaipailin varsinkin kun mentiin rantatietä, mutta eipä tuota näkynyt. Päätettiin jo matkalla, että lähdetään sisämaata kohden kunhan ensi yövytään jossakin. Limingasta vähän eteenpäin löytyi mökkimajoitus, jossa ei muita matkalaisia ollutkaan kuin me. Oltiin siellä jo klo 16 aikaan, joten vähänkö aika kävi pitkäksi kun siinä lähellä ei ollut yhtään mitään mitä olisi lähtenyt katselemaan ja ihmettelemään.

Liminkaan oli muuten tosi hyvä kevyenliikenteenväylä ja ihan tosi hyvät opasteet. Harvoin tarjolla moista herkkua. No, eksymisvaaraahan ei toisaalta ollut tässä meidän reitissä, mutta eihän tuo 1-reitti ollut ollenkaan ainoa.