Kevään tuloa nopeuttamassa

25.03.2021

Tällaisina keväisinä päivinä olen omalta osaltani pyrkinyt nopeuttamaan lumien lähtöä meidän pihasta hakkaamalla jäätä tuosta grillin edustalta, heittelemällä suuremmista lumiläjistä lunta jo sulaineisiin kohtiin ja kaivamalla keinun ja grillin suojia lumen ja jään alta. Jälkimmäisen osalta tosin huonoin tuloksin, sillä fiksuna olen paiskonut läpi talven lumitöiden lumia keinun suojan päälle ja nyt siellä on monen sentin jääkerros odottamassa ensin lumen sulamista ja sitten sen jälkeen pääsee vasta jään sulaminen vauhtiin. Eli vielä ei pääse nautiskelemaan auringosta pihakeinussa grilliherkkuja syöden.

Viime viikolla kävin vielä aamuhiihdolla. Latu oli niin jäinen ja kadonnut melkein kokonaan näkyvistä, että pelotti. Suksin kuitenkin hankikannon turvin ristiin rastiin reilut kuusi kilometriä kun hiihtämään kerran lähdin. Muita alan harrastajia ei näkynyt. Kotiin palasin metsän kautta jäisiä polkuja pitkin hissukseen edeten lintuja tai ihan mitä hyvänsä metsän eläimiä tähyten, ei kuulunut ääniä eikä mitäään näkynyt. Sukset on nyt laitettu säilöön odottamaan seuraavia hiihtokelejä.

Jari pyöräili viimeiset metsälenkkinsä viime viikonloppuna ennen kevät/kesäkauden alkua. On jäistä ja alkaa olla ojanylityspaikat petollisia ja märkiä. Kilometrejä onkin tullut tänä talvena huomattavasti fillarin selässä, hiihtäen vähän.

Alkuviikosta lähdin nastakengät jalassa tuohon meidän lähimetsään siinä toivossa, että voisin kuvata lintuja tai ihan mitä hyvänsä. Oli sellainen kuvaajafiilis joten kamera kaulassa keikkuen viletin parin tunnin lenkin. Ei yhtään mitään. Tai kuulin tikan naputusta jostakin, siinä kaikki. Mukava pieni retki kuitenkin.

Pitkästä aikaa junnujengi rantautuu meille lauantaivierailulle. Toiveissa on ollut kuppikakkujen leivontaa ja koristelua, joten ohjelmassa on pääsiäisaiheisten kuppikakkuja valmistus. Kaikenlaista kivaa koristetta ja kuppia on ostettu, mutta lopputulos on täysi mysteeri, koska en ole mikään muffini-leipuri enkä varsinkaan pienten yksityiskohtien säätäjä. No intoa, mielikuvitusta ja yrittämistä kyllä varmasti riittää kolmen junnun ja yhden ikäihmisen verran.

Koronarokotetta ei meille ole vielä riittänyt eikä ihan tarkkaan ole edes tiedossa, milloin se tuikataan tällaisiin normitapauksiin. Se kuitenkin otetaan ihan vaan jo siitä syystä ja toivossa eläen, että tämä tauti laantuisi rokotusten myötä lähitulevaisuudessa ja päästäisiin palaamaan normaaliin elämään.  Meillä ei kyllä ole syytä valittaa rajoituksista eikä muustakaan, koska me kaksi elämme melko normaalisti monen muun päivittäiseen elämään verrattuna. Pieni pelko kuitenkin kalvaa takaraivoa tartunnan riskistä itseen tai lähipiiriin. Olisihan se ihan mukava päästä johonkin, vaikka leffaan, tai tavata ystäviä tai käydä keikoilla ... Tätä kärvistelyä on vuosi takana.