Espoo Cine ja Lance Armstrong

12.05.2017

Eilen käytiin Kino Tapiolassa katsomassa Stephen Frearsin ohjaama "The Progman". Elokuva perustuu Lance Armstrongin doping-sirkukseen ja urheilujournalisti David Walshin romaaniin. Minusta ei kovinkaan kummoinen leffa. Jotenkin aikamoisen pliisu, vaikka näyttelijäsuorituksia olikin kehuttu upeiksi.

Mutta Kino Tapiola on hieno vanha teatteri. Ensimmäisen kerran oli leffateatteri, missä sai viedä viinilasin/pullon mennessään itse teatterisaliin. Salin takaosan anniskelualue käsitti muutaman loosin, jossa olisi leffan ajan voinut siemailla miestä väkevämpää. Me ei sitä kyllä ymmärretty, vaan ryystettiin lasit tyhjiksi ja siirryttiin vasta sitten katsomaan leffaa.

* * *

Jari piipahti jutustelemaan erään miehen kanssa ennen leffan alkua ja palattuaan tohkeissaan totesi, että hän oli sopinut ja antanut yhteystiedot, että me mennään mahdollisesti jossakin vaiheessa kertomaan meidän matkoista yleisölle, jipii. Kysyin, että mitenkä on mahtanut ajatella hoitavansa homman, koska minua on turha mankua mukaan. Kertoi, että ajatus on sellainen, että hän näytätä kuvia, minä puhun. Eipä muuten tullut minulle mitenkään yllätyksenä tämä järjestely!

Saa kyllä ihan itsenäisesti hoitaa niin kuvien näyttämisen kuin tarinoinninkin. Siihen ei kyllä ilta eikä kaksikaan riitä, koska tuskin tunnissa tai kahdessa ehtii kertoa edes matkan meiltä lentokentälle saatika että pitäisi vuoden, kahden tai viiden vuoden retket saada sanottua. Nyt on kuulemma aikamoinen jännitys päällä ja taitaa olla niin, että ei uskalla vastata tuntemattomiin numeroihin, kun tällaista takapakkia tuli, että yksin joutuu esiintymään.

* * *

Ohessa meidän pihan tuulipyörä morjestelee viluissaan vappuna saamansa lumivaipan peitossa.

* * *

Lämpöisiä ja aurinkoisia päiviä odotellessa ollaan käyty muutaman kerran Keravan vankilan puutarhalla ostamassa jo pihakukkia, chilejä ja viikonloppuna haetaan tomaatit. Roudailen niitä sitten sisään ja ulos sään mukaan, etteivät palellu. Kyllä se kesä sieltä vielä tulee, jahka kerkiää.

* * *

Loma on noin kolmen kuukauden - huokaus - päässä! Sitä ajatellen lähdinkin sitten Keinukallion portaisiin juoksentelemaan ja sen jälkeen podin viikon jalkojani, kun kaikki lihakset joita kintuissa ollaa saattaa, kipeytyivät. Käveleminen kävi työstä ja rappujen nousu tuotti tuskaa enemmän kuin mikään muu. Nyt voisi ottaa uuden spurtin sinne ja katsoa, mitä siitä seuraa.