Vueltaa katsomaan 2016 - Osa I
Pe-la 11.-12.8. / Kerava - Helsinki-Vantaa - Madrid / 44,8 km
Aamulla meidän mittarissa lämpöä +7! Syötiin aamupala, pakattiin pyörät ja lähdettiin polkemaan lentokentälle. Kännykkään oli edellisiltana tullut jos jonkinlaista viestiä siitä, että lento on ylibuukattu ja etsitään vapaaehtoisia siirtämään lentoaan. Viestissä oli myös lähtöajaksi merkitty jotain ihan muuta kuin meillä oli tietoa. Aiemmin oli jo kertaalleen ilmoitettu, että lennon aikataulu muuttuu ja meidän etukäteen varatut vierekkäiset paikat eivät olekaan sitten vierekkäiset. Eli vähänkö oli jännitystä ilmassa! Kentällä kaikki oli ihan ok, lento lähti kuten pitikin ja istua nökötettiin vierekkäin pyörät ja laukut ruumassa.
Aikanaan sitten saavuttiin Madridin kentälle, joka on noin 15 kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Jari laittoi Garminin päälle, tätä vartenhan se oli hankittukin, että osataan hyvin ja suorinta tietä sinne minne halutaan. Ei ihan mennyt kuten kaavailtiin ja ennen kuin perillä oltiin, kilometrejä oli kertynyt kymmenen odotettua enemmän. Hermo oli kireällä, nälkä kurni vatsassa ja hiki virtasi. Täällä näet lämpötila oli vielä iltakahdeksan aikaan +32.
Polkaistiin asemalta liikenneopasteiden näyttämään suuntaan, mutta eihän se gps:lle käynyt. Se kehotti meitä kääntymään ja koukkaamaan jostakin, mitä ei koskaan edes löydetty. Aikamme pyörittyämme ympyrää kentän kupeessa lähdettiin rohkesti etenemään välittämättä koko hemmetin laitteesta. Kyseltiin suuntaa ja lähempänä keskustaa gps sitten opasti meidät tosi hyvin tänne pikkukadulle Hostal Biancoon, jossa nyt ollaan maanantaihin saakka. Pieni siisti hostelli, joka sijaitsee hyvällä paikalla aivan keskustan tuntumassa.
Kyllä uni maistui huonosti nukutun yön jälkeen, kun edellisyö oli mennyt pohdiskellessa lennon onnistumista. Illalla käytiin vielä lähikuppilassa syömässä salaatit ja ostamassa tuoremehua jääkaappiin.
Sellainen juttu eilen tänne pyöräillessä ihmetytti, että kun etukäteen vähän hirvitti tämän suurkaupungin liikenne, mutta sitten kävikin niin onnellisesti, että täällä ei tullut mitään ongelmia pyöräillessä autojen seassa.Isompi ongelma oli kun yritti selvitä eteenpäin ruuhkaisilla jalkakäytävillä. Alkumatkasta ei ollut pyöräteitä, loppumatkan se kulki kaistalla, joka oli taxi/bussi/prätkä -kaistan vasemmalla puolella. Niin sitä edettettiin sovussa autojen kanssa samaa kaistaa pitkin, vasemmalla oli vielä yksi autokaista samaan suuntaan. Liikenne oli sujuvaa eikä sitä edes ollut paljoa. Madridilaiset olivat ehtineet varmaan lähteä viettämään pitkää viikonloppua - maanantaina on joku juhlapäivä - pois kaupungista. Aamullakin täällä oli tosi hiljaista ja liikennettä ei juurikaan. Ihmeellinen reilun kolmen miljoonan asukkaan kaupunki!
Että näin täällä. Kohta lähdetään syömään ja huomenna aamusta otetaan pyörät ja polkaistaan katsomaan nähtävyksiä vähän pidemmälle kaupungin laitamille. Kokista on mennyt jo useampi pullo lampsiessa tuolla kaupungilla, vesi alkoi etoa jo eilen ylös pyöräillessä tänne.
Su 14.8. / Madrid / 25,1 km / aurinkoista +34
Aivan linnan kupeessa oli Santa Maria la Real de la Almudena -katedraali. Vuonna 2004 siellä vihittiin nykyinen kuningas.
Huikeaa nähtävää riittää polkaisipa sitten minne hyvänsä. Ihania pikkukujia ja lähiöitä mutta täällä näkee myös kurjuutta ja köyhyyttä, kerjäläisiä on paljon. Kierreltiin viitisen tuntia ja palattiin hostelliin päikkäreille ja sen jälkeen lähdettiin etsimään Arabialaista kylpylää, jota ei kuitenkaan löydetty. Löydettiin kuitenkin Placa Mayor, joka oli kuin oma maailmansa.
* * *
Liikeenteestä vielä sen verran, että täällä on ollut ihmeen hyvä ajella autojen seassa. Ruuhkia oli tänään jostakin syystä paljon - keskustassa joku tapahtuma ? - mutta me päästiin kiertämään se hyvin. Ja kaupunkipyöriä on paljon ja ne ovat sähköpyöriä, huimaa.
Huomenna lähdetään El Escorial'iin, matkaa reilu 50 km ja pitäisi olla sellaista helpohkoa. Nesteitä on ostettu ja varauduttu aurinkoon sekä kuumuuteen. Täällä on aikamoisen kuivaa ja puistot ovat onnettoman näköisiä kuivuuden keskellä.
Täällä ollaan, pää punaisena. Kauheaaaaaa nousua vaikka eilinen karttakatselmus näytti, että helppo päivä. Noustiin yllättäen 950 metriin, aurinko paistoi ja v-käyrä käväisi korkealla. Juotava sentään riitti perille saakka, mutta heti hinattuamme itsemme tänne, kokis maistui.Ma 15.8.2016 / Madrid - San Lorenzo de El Escorial / n. 60 km / aurinkoista +22-39
Aamulla lähdettiin 7.30 ja perillä oltiin noin klo 14. Madridissa seikkailtiin gps:n ja omien suunnistustaitojen takia tosi, tosi kauan ja samalla tuli ajettua isompaa ja pienempää lenkkiä ja ympyrää. Viimein kuitenkin päästiin kaupungista ulos, kiitos paikallisten. Maiset karut ja kuivat, aurinko paahtoi ja lievä vastatuuli. Viime vuotinen omituinen tunne toistui: noustiin 4 prosentin nousua mutta se näytti kuin olisi mennyt alamäkeen. Loppunousu oli muuten 10 prosenttista, otti voimille.Eilen illalla lähdettiin vielä Placa Mayorille. Siellä oli ilta yhdeksän jälkeen väkeä ihan mustanaan ja jos jonkinlaista show tynkää. Ihan hauskaa oli meilläkin, naurettiin esityksille silloin kun toisetkin eli varmaan täydestä meni meidän hölmöys että mille oikeasti nauretaan. Jos ne vaikka nauroi meidän nauramiselle! Siitä vaan.
Tänään täällä on jotakin iltaohjelmaa ilotulituksineen. Eli taas juhlitaan muiden mukana ties mitä mutta painutaan ajoissa nukkumaan, että päästään aamulla aikaisin liikenteeseen ja kapuamaan kohti seuraavaa kohdetta.Yhteenvetona tästä päivästä se, että vielä kun oppisi kartanlukutaidon niin voisi edes varautua tulevaan. Ihan hyvin me jaksetaan ja käytiin jo tuolla julmetuilla linnoituksilla kävelemässä.
Täällä on aika huonot yhteydet joten en rupea kuvia tänne vääntämään, kestää ladata kaupan. Lisään sitten kun yhteydet toimii paremmin.
Ti 16.8. / San Lorenzo de El Escorial - Segovia / 51,7 km
Voi hyvät hyssykät! Nyt on nousa piisannut ja käytiin 1800 ja rapiat metrissä. Täällä on varmaan Vueltan ajajat harjoittelemassa, kun ohi suhahtelee ja vastaan tulee ajajia vaikka kuinka ja paljon. No, me mennään omalla tahdilla ja huikataan morot menijöille - ja saadaan myös vastaus.
Nousu oli siis Sierra Guadarraman yli - ehkä - ja pisin nousu oli reilu 10 km 7-11%. Ajallisesti kapuaminen kesti varmaan neljä tuntia. Ihmeen hyvin pääsin, joskin välillä hervoton hysteerinen nauru pukkasi ulos ja oli pakko levähtää. Täällä oli tuollainen opaste pyöräilijöille, jossa kerrottiin matkan pitkuus huipulle ja nousun jyrkkyys.
Kun vihdoin päästiin korkeimmalle kohdalla Navacerrad'iin, lämpötila oli laskenut +18 ja alas lähtiessä piti laittaa pitkähihaista paitaa päälle. Minä käytin takajarrua sen verran voimallisesti, että vanne kuumeni siinä määrin, että rengas tyhjeni. Siinä sitten vaihdettiin rengasta ja niistä kahdesta mukana olleesta, toinen oli jo valmiiksi sökönä.Alastulo oli huimaa ja jatkui ja jatkui kilometrikaupalla tiukkoja mutkia ja jyrkkiä pudotuksia. Välillä oli pakko hihkaista, kun pelotti.
Nyt ollaan täällä lähellä Segoviaa, josta matka jatkuu aamulla. Täällä on myös muita lahjakkaita pyörälijöitä, joten seura on mainiota. Jari muuten piipahti rengasostoksilla tuolla kaupungilla.
Eilisestä mainittakoon, että San Lorenzo de El Escorialissa vietettiin eilen fiestafestareita. Me piipahdettiin kaupungilla, mutta palattiin nukkumaan hyvissä ajoin herätäksemme jälleen puolen yön aikaan järkyttävään ilotulituspaukkuiseen, jota keski 20 min.
Aamulla Jari kukkui jo heti klo 6 jälkeen mutta täällä on niin pimeää vielä silloin, että turha edes ajatella lähtevänsä pyöräilemään siihen aikaan. Riittävän valoisaa on siinä klo 7.30.
Aamulla lähdettiin 1000 metristä, noustiin 1800 metriin ja illalla palattiin 1100 metriin.
Ke 17.8. / Segovia - Nava de la Asuncion / 54,9 km
Syötiin aamupala hotellissa ja lähdettiin kohti Segovian keskustaa klo 8 aikoihin. Vanhakaupunki ja sen roomalainen rakennelma on Unescon maailmanperintökohde. Rakennelma on noin vuonna 50 rakennettu akvedukti ja se on kokonaisuudessaan 18 km pitkä. Se seuraa vuoriston piirtetä ja sen kaltevuus on 0,43 %.
Akveduktin piti ylittää 30 metriä syvä jokilaakso ja sitä ylittämään rakennettiin silta, jota kannattelee 128 pilaria. Sillan rakentamiseen käytettiin 20400 graniittilohkaretta, joista suurin painaa kaksi tonnia. Millä ihmeellä lohkareet on tänne saatu ja nostettu ylös? Ei ymmärrä.
Maisemat muuttuivat dramaattisesti heti Segovian jälkeen. Vuoristo jäi taakse ja edessä, oikealla ja vasemmalla avautui laaja, vähän kumpuileva viljapeltomaisema. Ei tietokaan nousuista ja laskuista yhtä lievää pitkää nousua/laskua lukuunottamatta. Korkeus nyt reilu 700 metriä.
Ilma oli aamusta sellainen, että kumpikin veti pitkähihaista ylle eikä sekään oikein tuntunut riittävän. Jos laukusta löytyisi pitkälahkeiset housut, niille olisi ollut käyttöä. Vaan kun ei ole mukana.
Taivas oli paksussa pilvessä ja aukeat pellot toivat aika vilpoisen vastatuulen. Lämpötila aamupäivän noin +20. Puolen päivän jälkeen aurinko tuli esiin ja loppumatka ajeltiin lämpimässä. Hikeä ei kylläkään tänään tarvinnut pyyhkiä. Nähtiin paljon haukkoja ja auringonkukkapeltoja. Tie tänne oli polkaisu maalaismaisemien halki eikä autoliikennekään matkan tekoa häirinnyt. Mukavan rauhallista.
Nyt ollaan nukuttu päikkärit ja kohta lähdetään etsimään ruokapaikkaa. Tämä kylä on pieni ja hiljainen, mutta on täällä härkätaisteluareena kuitenkin. Käytiin kävelyllä ja muutama sadepisara tuli, lämmintä +28.
Huomattiin, että meillä ei ole paperikarttaa seuraaville päiville. Madridista ostettiin karttoja, mutta tämä alue on jäänyt ihan huomaamatta. No, pitää luottaa (?!?!) gps:n ja tsekata matka netistä näin iltaisin.
To 18.8. / Nava de la Asuncion - Coca - Olmedo - Tordesillas / 71,2 km
Aamulla Jarilla kiire heräillä jo heti kuuden jälkeen, että päästään matkaan ja taittamaan matkaa aamupäivän viileydessä. Ensimmäisen kerran käytiin kyttäämässä aamupalalle pääsyä klo 7, seuraavan kerran klo 7.30 ja kello 8 viimein saatiin kahvit eteemme.
Yö nukuttiin muuten hyvin, mutta kaksi paikallista kissareppanaa mitteli voimiaan ja meteli oli aikamoinen. Eikä sitä ruokapaikkaakaan eilen löytynyt niin pienestä kylästä. Ostettiin kaupasta patonkia, juustoa ja jugurttia.Cocan läpi ajaessamme piipahdettiin kahvilla ja siellä oli eilen järjestetty härkäjuoksu neljän ison ja kolmen pikkuhärän voimin. Matkalla jossakin pikkukylässä kyhättiin fiestaa täyttä päätä. Täällä on nyt härkäshow kuumimmillaan.
Aurinko ja tuuli olivat selän takana, joten matka taittui ihan kivasti. Nähtiin kaksi kuollutta ja kaksi elämää käämettä, lisko + eri kokoisia haukkoja. Alkumatka oli kumpuilevaa maalaismaisemaa pelttoineen ja loppussa oli paljon viinirypäleviljelmiä. Pieniä ja sieviä kyliä muutama, joissa köpötteli yksi tai kaksi vanhusta.Tänne Tordesillasiin kurvattiin leveän joen yli ja viimeinen ponnistus oli 8 prosentin nousu. Takapuoli ja kädet olivat 70 kilsan jälkeen hellänä ja huomenna on odotettaavissa samanlainen matka. Toivottavasti myös maastoltaan. Täällä on paljon turisteja, hotelleja ja ravintoloita, joista juomia saa joka makuun mutta ruuan kanssa tekee tiukaa.
Aamulla +14 / illalla +30 ja aurinkoista.
Pe 19.8. / Tordesillas - Villabragima - Villalbando / 76,3 km
Tylsin päivä ikinä! Aamu alkoi mukavalla loivalla ja pitkällä nousulla ja hyvällä laskulla pois Tordesillasista. Sen jälkeen alkoi useamman kilometrin pituiset suorat, vastatuuli, oikealla ja vasemmalla peltoaukeamat. Meillä meni seitsemän tuntia tarpoessa tänne. Kuvia ei ole laittaa kun ei ollut mitään kuvattavaa, paitsi niitä peltoja mutta niissä ei mitään ihmeellistä ole. Tie oli hyväkuntoinen mutta tylsimmistä tylsin.
Yhdessä kyläpahasessa valmisteltiin härkäjuoksua ja täällä Villabandossa se on ollut viikko sitten, hiekka-areena on edelleen kaltereineen keskellä kyllää. Näyttää siltä, että täällä on tätä iltana bileet tuossa ainokaisessa puistossa, mutta saapi nähdä jaksetaanko me sinne hinata itsemme.
La Vueltan mainoksia näkyy täällä, koska täältä lähtee kahdeksas etappi noin viikon kuluttua. Santioago de Compostela -pyhiinvaellusreitti kulkee tätä kautta ja taisi kulkea hyvin pitkälti tänään meidän ajamaa.
Huomenna vähän helpompi tai ainakin lyhyempi matka kohti Pajares de los Otherosta.
Että ei ihan ruikutukseksi menisi, täällä on mahtavia perunamunakkaita ja tomaattilevitettä.
La 20.8. / Villalpando - Valencia de Don Juan - Pajares de los Otheros / 59,3 km
Hyvin nukutun yön ja maittavan aamupalan jälkeen lähdettiin polkemaan aikamoisessa vastatuulessa tänne. Maisemat ensi alkuun kuten eilen, puolivälissä muuttui vähän enemmän vihreämmäksi ja kumpuilevammaksi.
Aamulla kun lähdettiin, saman aikaan lähdössä oli kaksi pyöräilijää, jotka olivat Santiago de Gompostela -pyhiinvaellusreitillä. Aikamoinen matkalaukku olikin pakkarilla ja tuli vaan mieleene, että mitenköhän tuolla tuulessa käyttäytyy.
Me taivalletaan fiestasta fiestaan: eilen lasten pippalot, joissa käytiin syömässä pientä sulaista ja sitten nukkumaan. Tänään täällä on sitten niin sirkusta kuin viinin tuottajien maistiaisia. Jos vaan jaksetaan, mennään illalla markkinoille.
Tämä Rural Los Oteros on mukava pieni hostelli, josta meillä on liikuntarajoitteisten huone ja sen ikkuna aukeaa suoraan hostellin terassille. Että hyvästi yöunet näin fiestamestassa.
Tänään tänne ajaessa oli siis järkyttävän kova vastatuuli. Varpaita paleli ja lämpötila oli lähtiessä +14, puolenpäivän jälkeen pystyttiin ajelemaan jo ilman paksumpaa takkia. Nyt ollaan noin 850 metrissä ja tuolla edessä päin näkyy vuoret, joita lähdetään tarpomaan varmaankin heti Leonin jälkeen tiistaina. Matkalla oli tosi, tosi pitkiä suoria ja nousuja. Ehkä siihen mahtui muutama vilpoinen laskukin.
Meillä on ruokapuoli ollut vähän hukassa syystä, että silloin kun me pysähdytään, täällä on siesta ja kun ruokapaikat aukeavat, me ollaan nukkumassa. Jotain pientä ollaan sentään saatu ja kaupasta sitten loput. Täällä oli niin ruhtinaallinen tilanne, että saatiin ihan mitä vaan haluttiin syödäksemme eli siestan aikatauluista ei tietoakaan. Ja vaikka täällä ei kovin kuumaa olekaan ajella, nesteitä täytyy kuitenkin litkiä useampi litra per päivä. Aikaisempina vuosina minä en ole voinut juoda vettä parin päivän jälkeen, nyt ei ole mitään isompaa ongelmaa ja kokis onkin jäänyt vähemmälle. Tännään juuri mietittiin, että tuolla alempana ovat lämpötilat olleet reilusti yli 20 astetta koreammat kuin täällä ylhäällä, jossa nyt noin +30 ja aurinkoista.
Odotan kovasti pääsyä tuonne ylös rannikolle, jossa maisemat ovat varmaan häikäisevän kauniit.
Su 21.8. / Pajares de los Otheros - Leon / 40,5 km
Aamiainen oltiin tilattu kahdeksaksi, joten herätys varttia vaille. Eilisen juhlimisen jälkeen olisi kyllä uni maistunut, mutta kun ei. Eilen siis vietettiin aikaa ulkona paikallisten kanssa syöden ja juoden. Käytiin kyllä vetämässä yksi valssikin, muu aika nojailtiin tiskeihin. Tosi mukavaa olikin, täysi kuu ja tähdet! Mutta uni vei voiton jo aikaisin ja palattiin hostelliin jo klo 23.
Aamulla olikin sitten ohjelmaa jo heti alkumetreillä kun lähdettiin oikomaan isommalle tielle. Oikotie oli ensinnäkin kapea hiekkatie, mutta ihan hyvä ajettava. Asutusta ei juurikaan lukuunottamatta sitten sitä yhtä taloa, jossa oli neljä vahtikoiraa. Jari ajoi edellä kun koirat säntäsivät tiellä vastaan, pyörä sai äkkikäännöksen. Päätettiin sitten kuitenkin mennä koirien ohi niin, että minä edellä ja Jari perässä - reilu meininki meillä. Olivathan koirat nyt kuitenkin tottuneet ihmisiin, joten rohkeasti sekaan. Aluksi koirat lähtivät lätkimään pidemmälle, mutta kun päästin talon ohi, suurin ja kovaäänisin lätkytti ihan nilkan vieressä. Pelotti enkä uskaltanut jäädä Jarin tuloa seurailemaan. Ohi päästiin kuitenkin raajat tallella ja ilman puremia.
Aamulla lämpötila keikkui +13 asteessa eikä aurinko lämmitä oikeastaan vasta kun puolen päivän jälkeen vaiiika kuinka pilvettömältä taivaalta paistaisi. Mutta on täällä paljon parempi ajella lämpötilan suhteen kun etelän +40! Iltaisin on kuitenkin lämmintä lähemmäs +30, joten kyllä tarkenee.
Muutenhan tämä päivä oli helpohko ja lyhyt. Ei mitään yllätyksiä paitsi sitten taas täällä kaupungissa, kun hostellin osoitetta ei löytänyt kännykkä eikä gps. Mentiin yhteen kahvioon ja pyydettiin wifin käyttäjätunnukset, että saadaan varaus netistä ja siitä ajo-ohje. Tunti tunaroitiin etssien Calle la Torrea, joka olikin ihan muutaman sadan metrin päässä.
Tämä hostelli on vaatimaton mutta täällä on se mitä tarvitaan. Ollaan täällä kaksi yötä ja tiistaina lähdetään jatkamaan matkaa. Huomenna etsitään kirjakauppa ja ostetaan paperikartaa, että löydetään helpoin ylitys tuolla edessä siintävistä vuorista.
Tämä Leon on pysähdyspaikka pyhiinvaeltajille matkalla Santiago de Compostelaan. Vaeltajia näkee kävelemässä ja pyörällä liikkujiakin useampia. Meitäkin on useamman kerran luultu olevan pyhiinvaellusreitillä. Täällä on uskomattoman kaunis goottilainen katedraali Real Colegiata de San Isidora ja Casa de Botines, joka on Antoni Gaudin varhaisempia töitä. Täällä on myös paljon kauniita pieniä kujia.
Ma-ti 22.-23.8. / Leon - Vegacervera / 35,7 km
Eilinen maanantain oltiin siis vielä Leonissa. Rampattiin koko päivä ympäri kaupunkia etsien milloin mitäkin kauppaa tai nähtävyyttä. Lämpötila pyöri päivällä siinä kolmessakymmenessä asteessa, aamu oli kolea ja illalla sopivaa. Aurinko paistoi täydeltä terältä.
Tänään tiistaina lähdettiin heti kahdeksan jälkeen, syötiin aamupala heti kaupungin laidalla ja pysädeltiin useasti kahville tai kolalle ja kerran kauppaan ostamaan päivän jugurttiannos.
Tämä Vegaservera on muutaman sadan ihmisen kylä, jollaisia oli koko matka tänne. Kylä kylän perään, pieniä ja idyllisiä. Tie kulki joen viertä ja matka tänne oli helpohko vaikka tie taisi nousta tosi loivasti Leonista tänne saakka. Taas näytti siltä, että on alamäkeä vaikka noustiin, ihmeellinen harha. Toisaalta, jos se yhtään helpottaa matkan tekoa, olkoon sitten niin.
Täällä on maisemat kohdallaan! Tämä on Hoces del Rio Duration -luonnonsuojelualuetta ja vuoristo kohoaa sekä oikealla että vasemalla. Joki virtaa välillä voimakkaastikin kylän reunalla ja me nähtiin siellä käärme kivien välissä lötköttämässä sekä isoja ja pieniä ehkä jotain lohen sukuisia kaloja.
Käveltiin suihkun jälkeen suuntaan, johon meillä on aamulla lähtö. Onkin odotettavissa serpentiinitietä ja jylhää vuoristoa. Nähtiin toinen toistaan upeampaa maisemaa, vuorikiipeilyä ja paljon luolia, joiden suuaukon edessä oli kalterit.
Täältä on noin 5 km lähimpään kauppaan, mutta onneksi majoitukseen kuuluu aamupala ja tuossa alhaalla on ravintola, jossa ollaan syötö salaatti, juustolautanen ja kitattu kokista + viiniä lasillinen tai kaksi.
Aurinko on paistanut koko päivän ja meillä oli lievä myötätuuli. Aamu oli viileä mutta ei kuitenkaan kylmä, ajaessa hiki pukkasi päälle ja huomenna ehkä vieläkin ankarammin. Kaikki hyvin ja matka jatkuu taas huomenna.
Ke-to 24.-25.8. / Vegaservera - Carmenes - Ventosilla de la Tercia - Puerto de Pajares - Pajares (yö) - Pola de Lena - Mieres - Langreo / 24.8. 36,3 km / 25.8. 51,4 km
Aamupala Vegaserverassa klo 8.30 ja siitä polkaisu kohti Pajaresia. Eipä kyllä osannut arvatta, mitä tuleman pitää. Oli niin upeat maisemat heti lähdössä: Las Hoces -sola ja sen jälkeen upeita vuoria joka suunnalla. Noustiin ensin 1 339 metriin, meni aika kevysti. Kauempaa nähtiin, että loivan mutkan takana on tunneli, joten kaivettiin kovalla touhulla valot esiin. Jos oltaisiin vaikka pari polkaisua menty eteenpäin ennen kaivaamista, oltaisiin huomattu, että tunneli oli pituudeltaan enintään parikymmentä metriä. Joten ei muuta kuin kamat laukkuihin ja pää kylmänä tunneliin. Kyllä nauratti meidät vouhotukset!
Vielä oli nousu Puerto de Pajaresiin (1 379 m), jossa huokaistiin ja kyseltiin hostellin sijaintia. Sitten lähdettiin laskuun, jollaista kyytiä ei ole osunut meidän kohdalle aiemmin. Lasku oli 17-15 prossaa ja kyyti kylmää, 50,3 km/h. Minulla kaikki mahdolliset kahvat pohjassa, pelotti.
Meidän majapaikka oli noin viiden kilsan kohdalla huipusta. Itse Pajaresin kylä oli tosi vaatimaton kuten myös majoituspaikka, mutta maisemat loistavia. Käytiin vähän kävelemässä sitä yhtä ja ainoaa maantietä, joka kyläpahasen ohi meni. Syötiin talon emännän tekemiä lihapullia ja painuttiin nukkumaan.
Tämä ainokainen tie oli N630 ja rekkarallia piisasi iltamyöhään. Rekat hinasivat itseään ylös sitä 17 prossan nousua, prätkät painuivat hullun lailla. Illalla vuoren takaa näkyi salamoita ja jyrisi, satoi vähän. Keskiviikko oli aurinkoinen, +34. Nähtiin muutama pyöräilijä, täälläkin kulkee Compostelan reitti.
Täällä Langreon ja Pajaresin suunnalla on ajettu monet kerran Espanjan ympäriajon ainakin yksi etappi. Voi vain silmissään nähdä pyöräilijöiden nousun Langreosta Vegacerveraan Pajaresin/Puerto de Pajaresin kautta. Kauheat prosentit ja kilometrikaupalla nousua.
Aamulla lähdettiin heti kahdeksan jälkeen jatkamaan eilen kesken jäänyttä laskua. Vauhti keikkui eilisissä lukemissa, mutta rekkoja eikä muita autoja näin aikaisin vielä ollut (50,8 km/h) juurikaan liikkellä, joten vähän helpompaa. Jouduttiin lisäämään vaatetusta matkalla, kun kumpikin hytisi kylmästä. Aamupalalle heti laskun jälkeen, jota keski 20 km (1 000 metristä 250 metriin).
Mieressä käytiin kahvilla, jossa kuvasin tuon patsaan. Siinä mies lorauttaa siideriä vinossa pidettävään lasiin näyttävän korkealta. Asturian maakunnan tunnusomaisemmasta hedelmästä eli omenasta valmistetaan siideriä, jota myös me käytiin maistelemassa tuolla kaupungilla.
Tänne Langreoon ensi noustiin ja sitten laskettiin muutama kilometri. Hotelliin ei pyöriä sisätiloihin saatu, joten jouduttiin kuskaamaan ne parin korttelin päähän yleiseen autotalliin. Saatiin sinne avain, että päästään hakemaan fillarit aamulla.
Tämä Langreo on kaivoskaupunki ja täältä on lähtöisin mm. jalkapalloilija David Villa.
Aurinkoista koko päivä, aamulla +14 ja illalla +28.
Pe 26.8. / Langreo - Gijon / 40,6 km
Siideriasiaa vielä sen verran, että siideri on 0,7 litran pullossa ja tarjoilija käy siitä lorauttamassa 2-3 sentin siivun lasiin. Juoma pitää juoda saman tien ja lasi tyhjäksi. Seuraava satsi kun lasiin kaadetaan, jäljellä oleva siideri (lasissa) heitetään joko lattialle tai kadulle riippuen siitä, missä ollaan. Illalla käytiin vielä ihan siideribaarissa menoa ihmettelemässä.
Illalla ukkosti ja yöllä herättiin aikamoiseen jyrähtelyyn. Aamulla satoi kun tehtiin lähtöä, välillä runsaastikin. Eli nyt sadevaatteet esiin. Jarilla on kertakäyttösadetakki ja näytti siltä olisi ilmakuplan sisällä. Onneksi sää parani ja hiostavat sadevaatteet saatiin pakattua laukkuun.
Matkalla ajettiin kauan odotetun läpi tunnelin, joskin se oli niin hyvin valaistu ettei juuri meidän lisävalaistusta olisi tarvittu. Maasto oli kumpuilevaa pitkine loivine nousuineen ja laskuineen.
Meillä oli majoitus keskellä kaupunkia ja pyörät saatiin huoneeseen kunhan ensin raahattiin ne 2. kerrokseen kapeita rappukäytäviä pitkin. Ikkunat olivat pääkadulle, joten mekastus oli taas kerran aamuun asti melkoista, olihan fiesta.
Olen niin odottanut pääseväni meren äärelle, että oli pieni pettymys huomata, että täällä onkin niin paljon vihreää ja puita eikä täällä merta näy kun menemällä ihan sen rantaan. Eli ihan erilainen rantamaisema kuin Portugalin tai eteläisen Espanjan.
Illalla lähdettiin etsimään se ranta ja kävelttiin rantabulevardia tuhansien muiden kanssa - olihan fiesta. Kauniita vanhoja rakennuksia ja mukavia pikkuravintoloita vieri vieressä.
