Onneksi on ...

16.08.2017

... pimeää kun lähdetään perjantaiyönä kohti lentokenttää. Jari näet kaivoi kaikessa viisaudessan ja fiksuudessan vintiltä vanhahkon lilan makuualustan ja vuorasi meidän pyörän putket sillä suojellakseen niitä isommilta kolhuilta. Kauheaa katseltavaa! Kun meidän aika on lähteä kotoa, on pilkkosen pimeää eikä toivottavasti ole porukkaa vielä isommin liikkeellä. Että miten edes tulee mieleen tuollainen? Niksi-Pirkkaako on lukenut? Aiempina vuosina on kentällä laitettu kuplamuovia sinne tänne ja hyvin on toiminut. Nyt on viritystä vailla vertaa.

Eikä tämä kauheus jää tähän, sillä lilojen toppausten lisäksi me ollaan aikamoinen näky itsekin. Mutta edelleen onnellinen olotila siitä, että on yö! Siihen aikaan on pimeän lisäksi mahdollisesti koleaa ja ajateltiin vetään ajohousujen alle vanhat ja kentällä pois heitettävät pitkät kalsarit. Villasukatkin olisivat sandaalien sisään oivalliset, mutta niin risoja sukkia ei taida talosta löytyä, että raaskisi roskiin heitellä. Että kyllä siinä lentokentän väki hieraisee kerran jos toisenkin silmiään, kun rykäistään lähtöterminaaliin.

Pakattu on ja laukut ammottavat tyhjyyttään. Ei oteta mitään ylimääräistä mukaan kuten esimerkiksi sadeasuja. Ostetaan sitten joku kertakäyttösadetakki tai jotakin jos on tarvis. Laitan pyöristä kuvan kunhan joudun niitä kummajaisia lähestymään.