Tampere, tuntematon kotimainen

03.12.2018

Lauantaina hypättiin junaan ja matka kohti Tamperetta alkoi. Ja junakyyti loppui myös jo Riihimäellä, josta jatkettiin matkaa bussilla. Ne ratatyöt ...

Me ollaan käyty Tampereella viimeksi reilu kymmenen vuotta sitten ja sitä ennen ehkä noin pari kertaa eli melko tuntemattomiin maisemiin loikattiin.

Meillä oli liput Tullikamarin J. Karjalaisen keikalle lauantai-illaksi ja yöksi varattu hotellihuone ihan vierestä eli keskustan välittömästä lähteisyydestä.

Ennen keikkaa käytiin ruokailemassa nepalilaisessa, jossa ruuan tulisuus mitattiin chilikuvien määrällä ihan kuten täällä meilläkin. Mutta jos siellä otti puolivälin tulisuuden, se oli todella, todella tulista josta tarjoilija myös varoitti jo tilausta ottaessa. Vaan eipä uskottu ja siitä syystä itse ruuan maku jäi hämärän peittoon chilin poltellessa makuhermoja.

Ehdittiin ennen keikkaa vielä kierrellä heti kaupungilla. Ihasteltiin vanhojen rakennusten kauneutta ja sitä, että ovat malttaneet jättää vanhaa ja arvokasta paikalleen. Näinhän ei kaikkialla ole.

Tamperelainen poro

Itse keikka meni meidän yleisön osalta hienosti hoilaten Karjalaisen ja bändin apuna Ankkurinapit ja kaikki tutut, mihin sanat muistuivat mieleen. Ja Karjalainen oli bändeineen juuri niin hyvä ja tutun oloinen kuin olettaa saattaa. Rentoa soitantaa koko bändiltä ja yleisö ei voisi yhtään enempää olla mukana kuin mitä nyt oli. Voisi luulla, että muusikolle ei juurikaan parempaa kiitosta yleisöltä saa kuin sen, että se osaa sanat uusiin ja vuosikymmeniä sitten syntyneisiin biiseihin. Ihan vedet nousi silmiin! Keikka oli jo jonkin aikaa sitten myyty loppuun ja jengiä oli varmasti toista tuhatta.

Perjantain Kultuuritalon keikka Helsingissä oli niin ikään loppuunmyyty ja sinne me ei lippuja saatu, siksi Tampere. Kulttuuritalon keikasta löytyi jostakin kirjoitus ja se sai kehuja niin kuin varmasti tämä Tullikamarinkin omalla tahollaan.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen lähdettiin kiertelemään kaupungille. Käveltiin joulutorille, käytiin Vapriikissa ja ihasteltiin Tammerkosken ympärillä olevaa miljöötä. Kaunis kaupunki, vaikka keskustan kadut olikin revitty auki ja raitiovaunutien rakentaminen oli kesken. Kesällä täytyy lähteä uudestaan ja ottaa fillarit mukaan, että pääsee vähän pidemmälle keskustan alueelta. Pispala pitäisi kyllä nähdä ja siinä samalla voisi katsastaa lähialueita laajemminkin.