Nukkekotiprojekti

11.12.2019

Pitäisi aloittaa lähes kuudenkymmenen vuoden ikäisen nukkekodin saaneeraus. Koti on kaikin puolin kunnossa ulkoseiniltään, sisäpuoli kaipaa uudistusta. Olen saanut tämän nukkekodin alle kouluikäisenä, kun mutsi voitti Hyvinkäällä invalidien jouluarpajaisissa tai jossatain sen tapaisesta.

Muistan elävästi sen onnen ja ylpeyden tunteen, kun hinattiin talvipakkasessa sitä mahakelkalla kotia kohti. Kokoa sillä on reippaasti: leveys varmaan lähellä metriä ja korkeuttakin kahden kerroksen verran + harjakatto. Ei siis mikään pöytämalli. Se on kiertänyt meidän suvun tytöillä ensin omallani ja sen jälkeen systerin tyttärellä. Sitten sen kimpussa on leikkinyt tyttären tyttäret joista nyt vuorossa on pikku-Inkku. Kalusteet siihen on ostettu moneen kertaan ja ainakin kerran maalattu ulko päin. Silloin kun minä sen sain, siinä oli käsin tehdyt kauniit tehdyt puukalusteet. Oli pientä nuppia komeron ovissa ja kauniisti kaartuvaa sängyn, tuolin ja töydän jalkaa.

Kävin Liisankadun Minimaailmassa ostamassa lattia- ja porrastarpeita, tapetit ostan kun projekti alkaa. Jari saa kätevänä nikkarina tehdä reiän yläkerran lattiaan että saadaan portaat sinne. Ei se nyt ole ihan sata varmaa, että tästä(kään) mikään kympin suoritus tulee, mutta yritystä on kyllä.

En ole mikään kätevä käsistäni ja vielä vähemmän kärsivällisyys riittää näinkin pienimuotoiseen näpertelyyn. Mutta kunhan pakkaspäivät koittavat eikä tarkene ulos lähteä, niin silloin näprätään tämän kimpussa.

***

Käytiin Röykässä itsenäisyyspäivänä. Siellä oli tarjolla älyttömän hyvää omenamehupohjaista chiliglögiä. Ostettiin omena- ja seljankukkamehua, lisättiin oman sadon chilejä, tähtianista, inkivääriä, pomeranssia ja kanellia. Kiehautettiin ja nautittiin. Tosi hyvää.

Vähän olen askarrellut joulujuttuja. Tein Röykästä oppia ottaen käpykuusen. Ihan hyvä tuli, vaikka valkoinen styrox-kartio paistaakin sieltä täältä pahasti silmään. Kun ensimmäistä kertaa lähdin männynkäpymetsään ihmettelin, että eihän täällä ole sellaisia avonaisia käpysiä ollenkaan. Että pitääkö tästä lähteä niitä keräämään Röykästä. Palasin tyhjin käsin kotiin.

Onneksi lähipiirissä on ihmisiä, jotka tietävät asioista vähän enemmän eli sen, että nehän pitää kuivattaa ja sitten ne aukeavat. Uusi reissu ja kuivattelin saalista muutaman päivän ja väkersin kuusen valmiiksi. Samalla reissulla - siis vielä marraskuun lopulla - keräsin kourallisen suppilovahveroita! Kuvakin olisi laittaa, mutta säästän teidät siltä hauskuudelta tällä kertaa. Nukkekodista laitan sitten aikanaan kyllä kuvaa ennen ja jälkeen saneerauksen - jos muistan.

***

Muutama viikko sitten olin Inkun kanssa Tallinnan risteilyllä. Oli mukavan rauhallista ja aamulla haukattiin happea sen verran, että käytiin maissa ostamassa piparkakkukoristeita ja vähän tuliaisia kotiin jääneille. Uitiin ja nautittiin osotamme ihan kaksin.

Heti tammikuun alussa meillä on pari keikkaa Krapin Pajalla. Ensin Melrousin keika ja viikko sen jälkeen Per Gyntin. Ollaan joskus kauan sitten oltu Gyntin keikalla Järvenpäässä ja Jarilla tinnittää korvat sen jäljiltä edelleen. Jos ja kun tässä nyt mitään pakkasia tulee, meiltä on sellainen fillarin polkaisu Pajalle, joten kovemmallakin pakkasella voi polkaista sinne. Keväämmällä mennään sitten Maustetyttöjen ja Los Lobosin keikalle.

Samana päivänä kun Netflixiin tuli Irishman, me mentiin katsomaan se leffateatteriin. Hyvä leffa varsinkin kun minä pidän mafialeffoista paljon. Hienoja näyttelijöitä vaikka kuinka. Se kesti 2,5 tuntia ja oli arki-iltana, mutta selvittiin siitä kunnialla ja ihmeen pirteinä ponkaistiin seuraavana aamuna kellon soidessa.

***

Aika eläkemummina on mennyt mukavasti. Mitään järkevää en ole saanut aikaiseksi - vielä, sitä odotellessa! Että mihin ne tunnit sitten kuluvat, en todellakaan osaa sanoa. Koko ajan on jotakin pientä tai vähän suurempaa menossa.

Tällä viikolla on pari päivää mennyt mutsin kanssa tai hänen asioitaan hoitaessa. Eilen käytiin Hyvinkään sairaalassa ja kuinka ollakaan, paluumatkalla taksikuskiksi sattui vuosien takaa kisoja poikansa kanssa kiertänyt kisa/varikkotuttavuus.

Voi niitäkin aikoja, kun kaikki vapaa-aika meni crossi- tai endurokisojen kimpussa tai ihan vaan kerhotoiminnan parissa. Huh huh, puistuttaa vieläkin. Että miten sitä viitsi ja jaksoi kaiken muun ohella touhuta moottorikerhossa niin antaamuksella. Se jos mikä oli lähes kokopäivätyötä ja vapaaehtoista sellaista. Niiltä ajoilta jäi paljon ystäviä ja tuttavuuksia, hyviä ja huonoja muistoja ja roimasti kokemusta yhdistystoiminnasta. Mutta onneksi pääsin kaikesta yli kahdenkymmenen vuoden jälkeen irti eikä ikävä ole ollut niihin ympyröihin.