Eteläisin ja pohjoisin

27.09.2021

Lähdettiin syysretkelle Hankoon, otettiin fillarit mukaan. Syyskuun lopun sää suosi, kaunis ruska loisti kauneimmillaan matkan pusikoissa. Fillaroitiin ristiin rastiin kaupunkia, käytiin kävellen Tulliniemen luontopolulla. Kauniit ja jylhät rantakalliot. 

Lounastettiin satamaravintolan terassilla auringon paisteessa ja leppoisessa tuulen vireessä. Ja löytyihän sieltä myös jo lopettaneen Hangon Keksi -tehtaan logo, "hymyilee kuin Hangon Keksi".

Tänä kesänä on piipahdettu sekä Suomen eteläisimmällä että pohjoisimmalla paikkakunnalla. Hienoja ja muistiin painuvia seutuja molemmat.

Jarilta sanan mukaisesti moukaroitiin 1,5 tunnin operaatiolla hammas torstaina ja nyt on vähän turvotusta, jomotusta ja alakuloisuutta. Ei ole päässyt maastoon juurikaan ajelemaan eikä muutakaan jumppaamaan. Älä huoli, kyllä se aurinko paistaa vielä ja metsärännit kutsuvat. Kaikki aikanaan, ei kiirettä.

Kalaonnea

13.09.2021

Piipahdettiin muutaman päivän visiitillä Savon mökille. Ilmat ihan ok ja kalaa tuli. Isoja ahvenia, muutama hauki ja 1,5 kg kuha verkosta. Meillä oli junnujengin nuorin mukana, ekaluokkalainen. Muut junnut ovat olleet meidän tai minun kanssa kalassa, nuorin ei. Voi sitä riemua ja huutoa kun sai isoja ahvenia pohjaongella. Oppi nopeasti tekniikan ja jaksoi istua veneessä monta tuntia putkeen. Mukava reissu josta riittää kertomista pitkäksi aikaa. Ainakin kalavaleet sujuivat jo nyt jouhevasti kavereille soitellessa.

Muutaman kerran olen käynyt sienessä. Ei mitään erikoista kerrottavaa siltä saralta. Joitakin kanttarelleja, pieniä karvarouskuja. Mutta mukava siellä on samoilla hyvällä ilmalla ilman kiirettä.

Syyssiivous pihassa on aloitettu ja nyt pitäisi katkoa oksia ja putsata kukkapenkit talvikuntoon. Meille tuli muutama terttu viinirypäleitä, tomaatteja ja kesäkurpitsaa paljon sekä chilejä, jotka ovat edelleen tuolla ulkona tekeytymässä. 

Olen taistellut vieraslaji japanintatarin kanssa nyt puolitoista vuotta kaivaen päivittäin maasta pilkistäviä alkuja. Ja aina vaan niitä nousee. Kaivoin aikoinaan valtavan isot ja painavat juurakot esiin, mutta ei se kasvu siihen ole tyrehtynyt. Jossakin luikertelee aina joku pienempi tai suurempi juurakko, mistä pompsahtaa varsi esiin. Lomalta kun palattiin, tappeja oli vaikka kuinka ja paljon. Kunpa siitä lajista pääsisi eroon jollakin konstilla!