Reissua odotellaan

01.07.2022

Helteinen juhannusaatto vietettiin kotona grillaten ja viiniä litkien, vanhaa aitaa purkaen ja uutta rakentaen.

Juhannuslauantaina lähdettiin junalla Lahteen, sieltä polkaistiin Vierumäelle ja Vierumäeltä kärrypolkuja ajaen takaisin parikymmentä kilsaa katsomaan junnujengin lomanviettoa. Kädet hellinä palattiin hotellimajoitukseen Vierumäelle reissun jälkeen. Google mapin kautta otettiin ajo-ohjeet junnujengin luo, ei olisi pitänyt. Meillä meni noin 18 kilsan matkaan 1,5 tuntia. Oli nyrkin kokoista kivenmurikkaa, pehmeää hiekkaa ja hyttysiä, reitti kulki pitkin metsäteitä. Takaisin ajettiin osittain "pikitietä", loppumatka metsätietä.

Vierumäellä oli paljon porukkaa, lähinnä varmaan golfareita. Sunnuntaiaamuna käytiin hyvällä aamiaisella ja lähdettiin polkemaan kotia kohti. Aurinko paahtoi ja kokista kului, matkaa kertyi reilu 70 kilsaa. Käytiin mutsia moikkaamassa Mäntsälässä, josta Jari jatkoi polkien kotiin ja minä hyppäsin junaan. Oli kyllä raskas reissu, mutta hyvää harjoitusta tulevaan.

Meidän tulevan pisimmän ikinä fillarireissun menolento Finnairilta peruttiin ilman mitään sen kummempaa selittelyä. Puolentoista tunnin jonottamisen jälkeen sain varattua uudet liput uuteen kohteeseen. Nyt vaan pitää vielä selvittää, kuinka siirrytään useampi satakilsaa kohteesta a kohteeseen b, johon oli alkuperin tarkoitus lentää ja josta on jo majoitus varattu ja suunnitelmat siitä eteenpäin.

Ei koskaan ole ollut tällaista säätämistä minkään lentoyhtiö kanssa kuin nyt Finnairin. Harvoin ollaan sillä edes lennetty, nyt se oli suoran menomatkan osalta ainoa vaihtoehto. Tässähän on vielä aikaa, että saattaa tapahtua ihan mitä vaan.

Sitä vaan ihmettelen, että miten erikoismatkatavara (pyörät) oli niin helppo siirtää asikaspalvelun toimesta tällä uudelle lennolle kun alun alkaen varausta tehtiin hiki otsalla odottaen, että mahtuuko/hyväksytäänkö ne edes lennolle. Eli niin kauan kun pyörät eivät ole koneessa, jännitystä riittää. Kiitos täytyy kuitenkin antaa asiakaspalvelulle, joka teki voitavansa asian suhteen.

En viitsi isompaa reittisuunnitelmaa vielä kirjoitella, koska kaikki saattaa kuukauden sisällä vielä keikahtaa päälaelleen. Sen vaan sanon, että viisi viikkoa pyöräillään ja kilometrejä tullee varmasti enemmän kuin kertaakaan aiemmin eli reissu "kerran elämässä".

🌞🌞🌞

Meidän mutsi on 4,5 kuukauden eri sairaalajaksojen jälkeen vihdoin saanut palveluasumispaikan, joka on nimenomaan suunnattu muistisairaille ja hoito on ympärivuorokautista. Nyt on joku koko ajan läsnä ja meidän lasten jatkuva huoli kaatuiluista ja "kauppareissuista" on hellittänyt. Käydään hänen luonaan muutamia kertoja viikossa, hän tuntee meidät hyvin mutta se, että ei enää asukaan vanhassa asunnossa, ei ole mennyt perille. Hän tuntuu kuitenkin olevan tyytyväinen olonsaa, ei tarvitse olla yksin, ruokahuolto toimii ja apu on aina lähellä. Mukavan kodikkaaksi saatiin hänen huoneensakin tutuilla kalusteilla, verhoilla ja valokuvilla. Parin viikon kuluttua on 90-vuotispäivä ja pohdinnassa on, uskaltaako viedä ja jaksaako hän lähteä vaikka mökille muutamaksi tunniksi kakkukahville vai ei.