Malaga - Kerava, kotona

ti 28.5.2024

Kotona, kukkaloiston keskellä, terveinä ja paljon upeita paikkoja nähneenä. 

Malagasta lento lähti vähän myöhässä iltakahdeksan jälkeen. Jännitystä riitti ennen kuin koneessa oltiin eikä vähiten pyöräillessä kaupungista lentokentälle. Tällä kertaa vältyttiin suurimmat ruuhkat ja liikenneympyrät, mutta paljon oli tolppia esteenä metrin levyiselle, ehkä enemmänkin, kuljetukselle. Kerran kaaduin kun piti pudottautua joltakin moottoritien betonivallilta alas eikä jalka yltänytkään maahan eikä saanut kinttua heitettyä pakkarin yli. Keula nousi pystyyn ja siitä seurasi hidastettu mutta ei hallittu kaatuminen. Pullot lensi ja suurin harmitus tuli siitä, että muut näki. Paitsi Jari, jolle raportoin asiasta vasta kotona.

Kyseltiin neuvoa vastaan tulleilta fillaristeilta "turvallisesta" reitistä kentälle ja aika hyvä sellainen löydettiinkin, joskin se tiesi kilometrejä vähän lisää. Gepsihän oli ihan ulkona tässä vaiheessa, joten mutu-tuntumalla mentiin, paljon varastoalueita kiertäen.

Jari ajoi edellä, minä perässä. Onneksi ajan niin vähän takana, koska en ilman jatkuvaa kommentointia pystyisi sitä tekemään. Jari ajaa ylimielisesti ja vähän välittää tulevasta pyöräliikenteestä puhumattakaan muista liikkujista. Nyt ainakin, ylileveä kuljetus kyydissä, se tuli hyvin esille.

Kentällä pakattiin pyörät, päästiin lähtöselvitykseen ennen virallista aikaa ja saatiin matkatavarat pyörineen pois käsistä.

Nuo lennot ovat kyllä yksi matkanteon tylsimpiä kohtia. Monta tuntia paikallaan, ei osaa nukkua mutta upea auringonlasku nähtiin.

Helsinki-Vantaalla kasattiin pyörät ja polkaistiin aika tyhjän hallin läpi Alepaan ja sieltä kotiin, julkisethan ei siihen aikaan yöstä kulje. Oli aikamoisen hyytävää kyytiä, lämpöasteita oli noin +8.

Yhteenveto matkasta tulee jossakin vaiheessa karttoineen. Polkemista siunaantui reilu 950 km ja siihen aikaa meni 72.30 tuntia, keskari oli 13,2 km/h ja maksiminopeus jossakin hurjassa mäessä 56 km/h. Ihan hirvittää näin jälkikäteen tuollaiset vauhdit ja saattoi se hirvittää tilanteessakin.  

Nyt odotellaan Lapin reissua ja sehän onkin jo muutaman viikon kuluttua, heti juhannuksen jälkeen. Vähän jännittää, että osuuko karhuja ynnä muita meidän reitille. Melko syrjäisiä teitä kun ajellaan ja teltassa yövytään.

Mijas - Benalmadena - Torremolinos - Malaga / 36 km

ti 22.5.2024

Mijaksesta lähdettiin aamupalan jälkeen hienoiseen nousuun ja siitä sitten laskuna kohti rannikkoa. Karmeat ruuhkat, autojonoja joka suuntaan. Ajeltiin jalkakäytävillä suurin osa, koska ajotielle ei uskaltanut mennä. Ihme, että täällä ei ole panostettu pyöräteihin. Siellä täällä oli pätkiä joiden määränpäästä ei ollut tarkkaa kuvaa. Muutama u-käännös tehtiin niitä seuratessa.

Jari kävi kuin kävikin uimassa Torremolinon hiekkarannalla. Tai ainakin kastautumassa odotellen aallon saapumista ja kastavan hänet. Nauratti.

Tänne Malagaan on tuolta pitkältä monen kilometrin päästä alkava pyörätie, jota päästiin hyvin eikä tarvinnut ajotielle mennä. Meidän hotelli on vanhan kaupungin kyljessä ihan hyvällä paikalla.

Kun oltiin saatu pyörät parkkiin tuonne hotellin autotalliin lukkojen taa, otettiin päikkärit ja lähdettiin metsästämään pyörälaatikoita. Ensimmäisessä postitoimistossa niitä ei ollut joten käveltiin rautatieaseman postiin ja ostettiin sieltä kaksi viimeistä lotjaa. Laitettiin niitä vähän kasaan ja lähdettiin hotellille kovassa tuulessa, mikä toikin laatikoiden roudaamiseen ihan oman lisäjännitteen sen lisäksi että pituuttakin niissä on reilusti yli puolitoista metriä. Hyvin kuitenkin päästiin.

Illalla käytiin syömässä ja juotiin pari lasillista viiniä. Kierreltiin kaikessa rauhassa ja palattiin hotellille nukkumaan. Täällä on paljon turisteja, mutta onneksi ei ole viikonloppu, silloinhan meitä vasta riittääkin.

Meillä on nyt loppu lähellä tämän reissun suhteen. Enää polkaisu tuonne Malagan kentälle - hermoja raastava sellainen - laatikot pakkarilla ja Helsinki-Vantaalta yöllä kotiin. Olen jo alustavasti miettinyt strategiaa liikenneympyrähässäkkään ja siihen, miten ne kunnialla selvitän. Ollaan pyöräilty kentälle muutama kerta ja aina se on yhtä vaikeaa ja tuntee olonsa todella turvattomaksi. Varsinkin, kun on tuollainen "leveä kuljetus" kyydissä. Siellä kun ei ole niitä pyöräkaistojakaan. Mutta kyllä me siitä selvitään maltilla ja ilman kiirettä.

Kilometrejä on tullut noin 930. Rasittavia, pitkiä nousuja on ollut joskin laskujakin. Ilmat olleet aika hyvät pyöräilyyn, ei hellettä mutta tuulta on riittänyt. Mitään isompaa ongelmaa ei ole ollut, mitään ei ole unohtunut tai kadonnut. Terveinä ollaan oltu, lopen uupuneita välillä mutta siitäkin on selvitty lepäämällä ja nukkumalla hyvät yöunet.

Ehkä jos jotakin olisin jättänyt tekemättä, on nousu tuonne Mijakseen. Pähkähullu idea, joka uuvutti helteessä ja auringon paisteessa täysin ja kun me ei kuitenkaan oltu siellä kun se yksi ilta/yö, aamulla lähdettiin Malagaan. Sinne olisi päässyt niin halutessaan vaikka julkisilla piipahtamaan.

Kaikki hyvin ja täällä on lämmintä ja aurinkoista, kova tuuli.

San Pedro Alcantara - Marbella - Calahonda - Fuengirola - Mijas / 57 km

ma 20.5.2024

Hieno aamuajelu alkoi mukavasti lämpimässä ja aurinkoisessa säässä kohti Marbellaa. Aika pian se hienous sitten päättyikin, kun ei löydetty kelvollista tietä edetä kohti Fuengirolaa josta oltiin ajateltu nousta kohti Mijasia.

Alku poljettiin rantabulevardia, loppu suhattiin milloin missäkin, pääsääntöisesti moottoritien reunavallilla, joka oli kapea ränni ja ei ainakaan pyöräilyyn tarkoitettu. Välillä piipahdettiin rannan läheisyydessä todeten, että siellä pyörällä kulku on kielletty. Pari kertaa nostettiin pyörät aidan yli, että päästiin jatkamaan rännillä.

Kauheaa touhua. Ihan kun olisi tullut yllätyksenä. Ollaanhan joskus reilu kymmenen vuotta sitten haettu samoja pyöräreittejä, matka oli tosin silloin päinvastaiseen suuntaan kuin nyt. Eikä löytynyt silloinkaan helpolla. Eikä ole maailma sen suhteen muuttunut mihinkään, ei ainakaan helpompaan pyöräilijöille.

Meillä meni koko päivä muutaman kymmenen kilometrin matkaamiseen. Ihan oma lukunsa olikin sitten Fuengirolan kulmilta nousu tänne Mijakseen.

Nousua oli vajaan kymmenen kilometrin matkalla tuolta merenpinnan läheisyydestä 450 metriin. Pahimmillaan jyrkemmät kohdat olivat 13 prossaa tai jopa enemmänkin. Tuntui ja näytti pystyseinältä. Jari polki koko matkan välillä leväten, minä aina kun tuuli oli myötäinen ja sain pyörän polkaistua vauhtiin. Meno oli sellaista, että kun minä kävelin, Jari ajoi takana eli vauhti ei todellakaan päätä huimannut. Busseja, henkilöautoja ja prätkiä viiletti molempiin suuntiin. Pyöräilijöitä ei näkynyt.

Mutta täällä sitä nyt kuitenkin ollaan, kauniissa ja sokkeloisessa kaupungissa, jonka historia ulottuu tuhansien vuosien taakse aikaan ennen Rooman valtakuntaa. Hallinnollinen alue rajoittuu etelässä Välimereen ja pohjoisessa Sierra de Mijas -vuoristoon. 

Historiallinen keskus, Mijas Pueblo, sijaitsee vuoren rinteellä yli 400 metriä merenpinnan yläpuolella ja se kuuluu Andalusian valkoisiin kyliin.

Voipi olla, että jos yhtään oltaisiin tiedetty ja/tai osattu reittiselosteiden rastittavuudesta lukea, olisi jätetty tämä Mijas väliin ja näkemättä.

Hostelli löydettiin pitkän etsimisen jälkeen ja nyt ollaan syöty ja juotu, ihasteltu kaunista kaupunkia ja kohta käydään nukkumaan. 

Huomenna lähdetään aamusta kohti Malagaa ja lento Suomeen on torstai-iltana. Niin se kolme viikkoa on vierähtänyt mukavasti itseään rääkäten ja maisemista ja kauniista kylistä ja kaupungeista nauttien.

Sää oli tänään aiempien päivien tapaan todella tuulinen ja Välimeri vaahtosi. Suuremman osan matkaa se oli meille myötäinen. Ainoastaan tänne kaupunkiin noustessa ja vuoren rinnettä kiemurrellessa se oli välillä vastaan, välillä puhalsi takaa. Lämpötila oli aamun +17 päivän reippaaseen helteeseen. Illalla täällä Mijaksessa oli kylmä tuuli ja lämpötila reilu +20.

Ronda - San Pedro Alcantara (Marbella) / 47 km

su 19.5.2024

Nyt ollaan Välimeren rannalla, lähes. Kun aamulla Rondasta lähdettiin, lämpötila oli +10. Onneksi on merinovillaista ja pitkälahkeista, toisin kuin tuolla puolisollani. No kuumahan se tuli melko pian, kun lähdettiin kapuamaan vuoristoon. Täällä on niin jylhä ja kaunis vuoristo, että sanattomaksi vetää. Huikean kauniit maisemat.

Serradia de Ronda on suosittu alue, joka sisältää Sierra de Grazaleman luonnonpuiston että Sierra de las Nievesin. Rondan kaupunki on hallinnollinen keskus korkealla tasangolla ja sen ympärillä on lukuisia pieniä, valkoisia kyliä.

Nousu alkoi heti kun kaupungista lähdettiin, yhteensä vajaa 600 m. Nousut olivat melko loivia ja korkeimmillaan oltiin noin 1200 metrissä. Omituinen nousuissa koettu harha on se, että nousu näyttää laskulta ja niin siihen sitten suhtautuukin kunnes totuus valkenee. Tosissaan vääntää eikä oikein tapahdu mitään. Tuossa ylimmäisessä kuvassa noustaan noin 2 prosentin mäkeä vaikka alamäeltä näyttää.

Tie oli hyväkuntoinen ja liikennettä paljon. Erityisen paljon oli prätkiä, joiden vauhti hirvitti etanan vauhtia etenevälle. Tuossa "maisemakuvassa" ylhäällä vasemmalla on varoituksen ja muistutuksen sana prätkäkuskeille, että ko. tieosuudella on viimeisen viiden vuoden aikana tullut kuusi uhria.

Kun noususta oli selvitty, alkoi 21 kilometrin lasku tuhannesta metristä lähes nollaan. Ja siinä ei huilipaikkoja ollut ja jos oli, ei uskaltanut autojonon takia pysähdellä. Autot tulivat meidän perässä ilman tööttäyksiä niin kauan että pääsivät ohi. Pyöräilijöitä nähtiin kymmenkunta, yksi matkapyöräpariskunta.

Nyt on sekin sitten koettu, että yksi saksalaisnainen tuli matkalla taukobaarissa kysymään, että mistä tullaan ja mihin mennään, kuinka paljon me päivässä yleensä pyöräillään. Ja kun sen kuuli kysyi, että minkä ikäinen minä olen ja kun sen kuuli, oli pöyristynyt. Oli todella ihmeissään siitä, että tällainen mummo tekee pitkiä pyörämatkoja ja jalka enää yleensäkin nousee satulan ja pakkarin yli. No kyllä sitä itsekin aina välillä asiaa ihmettelee, kun täällä puolikuolleena kampeaa mäkiä. Mutta olen kyllä kaiken kaikkiaan selvinnyt tästäkin ihan hyvin ja palautunut päivän rasituksista nopeasti.

Täällä rannikolla on hillitön tuuli, lähes myrskyinen. Lämpökin on noussut noin +30 asteeseen, puolipilvistä.

Ja vielä ihan lopuksi: Sydämelliset onnittelut meiltä kahdelta tuoreelle hääparille. Kaikkea hyvää teille, kauniita kesäpäiviä ja auringon paistetta. Kunhan kotiudutaan, pikkaisen juhlistetaan.

Alcala de los Gazules - Cortes de la Frontera / 55 km

pe 17.5.

Olipa päivä: nousua 1300 m; lasku 740 m. Satoi muutama tunti ja tie oli paikoitellen todella huonokuntoinen. Renkaan meneviä reikiä poikittain ja pitkittäin. Liikennettä onneksi vähän.

Aamulla lähdettiin aikaisin koska odotettavissa oli niin sadetta kuin nousuakin. Syötiin aamupala ja yksi leipäpala kuppilassa keskellä ei mitään. Muita baareja kaupoista puhumattakaan ei meidän kohdalle osunut. Oltiin onneksi ostettu pari banaania, suojakeksejä ja pähkinöitä, joilla sitten illalla itsemme täytettiin.

Maisemat olivat mitä upeimmat. Vuorenhuippuja ja vehreitä laaksoja, asumuksia ei lainkaan. Nousut olivat loppujen lopuksi niin raskaita, että osan taas kävelin. Jari polki kaikki. Kaipa tuo luonnon kauneus on se, joka meidät saa tänne palaamaan vuosi toisensa jälkeen. Vaikka päivän jälkeen on niin uupunut ja aamulla jalat huutavat armoa kun lähtee polkemaan.

Meidän majapaikka oli Cortes de la Fronteraa muutama kilometri aikaisemmin leirikeskuksen mökki. Kaikki vaateet päälle, paleli pyöräilyn jälkeen eikä kuuma suihkukaan auttanut. Leirikeskuksessakaan ei ollut mitään mistä ruokaa olisi voinut ostaa, joten vedettiin suolakeksit naamaan ja käytiin nukkumaan.

Sää oli sateinen, lämpöasteita +13-20.

Cortes de la Frontera - Ronda / 35 km

la 18.5.2024

Aamu lähti käytiin alamäellä kohti Rondaa. Siihen se riemu sitten tyssäsikin, koska sitten noustiin sieltä laaksosta korkealle. Nousuja 790 m; laskuja 760 m. Maisemat muuttuivat aina vaan upeimmiksi ja tavallaan karuimmiksi.

Olin niin loppu, että kävelin monta pätkää. En pitkiä, mutta kävelin kuitenkin. Ei helppo tapa edetä sekään. Tänne Rondaan kuitenkin polkaisin jonkinlaisella tyylillä, etten nyt ihan hinannut itseäni ja pyörääni viimeisin voimin perille.

Meidän syömiset on parin viimeisen päivän aikana ollut taas retuperällä. Kulutettu on kuitenkin valtavasti ja kun ei edelleenkään osata varautua siihen, että mitään kauppoja tuskin tuolla vuoristossa on, mitään syömistä ei yksinkertaisesti ole. Onneksi nyt on vesi, tuoremehu ja Cokis riittänyt joka päivä.

Täällä Rondassa on valtavasti turisteja. On kyllä ihan vaikea liikkua tuolla keskustassa. Meidän majoitus on vähän sivussa mutta lyhyen kävelymatkan päässä ruuhkaa.

Huomenna lähdetään kohti Välimerta. Ensin noustaan vähän yli tuhanteen metriin ja siitä lasketaan alas, toivottavasti menee näin.

Tänään aamulla +13, nyt ehkä reilu +20, aurinko paistanut koko päivän ja tuuli ollut milloin mistäkin suunnasta meihin nähden.

Äidille kiitos terveisistä. Täältä tullaan kotia kohti hiukset hulmuten, meillä kaikki hyvin.

Caditz - Alcala de los Gazueles / 47 km

ke & to 15.-16.5.2024

Eilen Caditzissa aamulla lähdettiin kävellen kiertämään kaupunkia, lähinnä rannikkoa. Aamu oli lähes kylmä ja sai laittaa pitkähihaista päälle, että tarkeni eikä sittenkään oikein. Lämpötila oli +13 ja päälle todella kova ja kylmä tuuli mereltä. Kun tuulelta pääsi suojaan, sää oli ihan hyvä, muuten hytisi.

Käytiin majapaikassa hakemassa pyörät ja lähdettiin kiertämään rannikkoa. Lounastettiin mukavassa perheravintolassa, jossa vanhempi isäntä toimi sisäänheittäjänä ja päällepäsmärinä. Saatiin pyörät ravintolan sisään lounaan ajaksi. Ulkona oli sen verran kylmä, että syödä siellä ei voinut. 

Vähän nolotti kävellä kaupungin kaduilla, kun siellä oli liimailtu seiniin lappuja, joissa kehotettiin turisteja häipymään. Ymmärrän oikein hyvin paikallisten ajattelun, onhan siellä kadut tungokseen asti turisteja varmasti ympäri vuoden. Mutta toisaalta turismi tuo työpaikkoja ja paljon maksavia asiakkaita kaupunkiin. Kaksipiippuinen juttu, mutta kyllä meitä hävetti olla se turisti, jonka toivottiin ottavan kamppeensa ja lähtevät lätkimään.

Illalla vielä käytiin rautatieasemalla mukamas ostamassa liput tämän aamun junaan Puerto Realiin. Siellä lippujen osto toimii niin, että junaan johon olet menossa, lipun voi ostaa aikaisintaan kaksi tuntia ennen lähtöä. Ei siis onnistunut.

Eilen illalla laitettiin herätys täksi aamuksi hyvissä ajoin, että päästään Puerto Realiin ennen kuin työmatkalaiset tulevat ja junat ovat täynnä. Pompattiin pystyyn jo ennen kello kuutta, pakattiin pyörät ja lähdettiin lipun ostoon. 

Juna lähti kello 7.10, ei ollut ruuhkia ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Mitä nyt pääteasemalla jouduttiin kantamaan pyörät laukkuineen muutama kymmenen porrasta, koska hissiin fillareita ei saanut mahtumaan. Siitä jatkettiin aamupalalle ja sitten kohti Alala de los Gazulesia.

Nyt sitten ollaan Alcala de los Gazules -nimisessä kylässä, joka ei ole virallisesti Andalusian valkoisia kyliä vaikka niin saattaisi luulla. Kylä sijaitsee Sierra de Cadizissa, jonka alueesta suurin osa kuuluu Sierra de Grazaleman suojeltuun luonnonpuistoon.

Tänne tullessa ajeltiin pitkiä, loivia nousuja ja laskuja ja niitä oli paljon. Tien kunto ei ollut paras mahdollinen, mutta liikennettä ei kauheasti ollut. Kauniita vihreitä maisemia, paljon tuuli- ja aurinkovoimaloita. Itse kylään tultiin tuolta isommalta tieltä jyrkkää (18-19 %) nousua, jonka Jari ajoi välillä huilaten. Minä kävelin suosiolla enkä uskaltanut edes pysähtyä huilaamaan, koska pelkäsin että pyörä karkaa jos löysäilen.

Nyt ollaan noin puolivälissä kylää, josta löytyy kaupat ja kapakat sekä tämä meidän hotelli. Ei tämä mikään pieni kylä ole, levittäytynyt laajalle alueella vuoren rinteeseen ja asukkaitakin 6000. Kirkon torni näkyy tuolla huipulla valkoisten talojen keskellä, mutta ei edes aiota kiivetä sinne.

Huomenna meitä odottaakin sitten hitonmoinen urakka kohti Rondaa vaikka sinne saavutaankin vasta lauantaina. Matkaa tulee noin 60 kilometriä, nousua paljon, laskua jonkin verran. On luvattu vesisadetta.

Lebrija - El Cuervo - Jerez de la Frontera - Cadiz / 36 km

ti 14.5.2024

Aamulla koleassa säässä lähdettiin polkemaan kohti Jerez de la Fronteraa. Oli pitkiä, loivia nousuja ja laskuja, maalaismaisemaa siihen saakka kunnes saavuttiin Jerezin esikaupunkiin. Eilen eikä tänäänkään ollut oikein minkäänlaisia opasteita eri kylistä seuraaviin joten gepsin ja/tai mapsin turvin mentiin.

Yksi pyörä oli lisääntynyt majoituspaikan pyöräparkkiin vaikka meidän matkalla matkafillaristeja ei ole juuri näkynyt. Mutta kyllä niitä näyttää liikkeellä olevan. Taitaa vain tuo päivärytmi olla jotain ihan muuta kuin meillä.

Joka tapauksessa, kun Jereziin saavuttiin, etsittiin rautatieasema ja ostettiin liput tänne Cadiziin. Toista kertaa meitä ei käännytetä pois sen vuoksi, että kantti ei kestä edetä. En kyllä oikein edes tiedä, kuinka tänne pyörällä pääsisi. Ainakaan turvallisen oloisesti. 

Pari siltaa tulee tuolta Jerezin suunnalta, mutta eiköhän ne ole autoille tarkoitettuja. San Fernandosta tultaessa Cadizin erottaa kapea kannas, joka pitkin me silloin joskus yritettiin laihoin tuloksin. Juna kulki sen kautta.

Pyörät sai kuljettaa junassa ilmaiseksi, matka kesti noin 45 minuuttia ja juna oli melko täysi mutta perille päästiin. Cadizin päässä samassa junassa tuli kalifornialainen fillaristi, joka oli lähtenyt reissaamaan Leonista ja matka jatkui Cadizin kautta Nizzaan Ranskan puolelle. Hän oli pyöräillyt paljon ja piti erityisesti Espanjassa pyöräilystä. 

Matkaajalla oli pakaaseja ihmeen vähän matkan pituuteen verrattuna ja siihen, että hän yöpyi teltassa. Hänellä oli oivallinen lieri kypärän ympärillä, joka suojasi auringolta ja tarvittaessa myös sateelta.
Me kaksi löydettiin ihmeen hyvin meidän hostelli kapealta kadulta läheltä keskustaa. 

Saatiin kahden makuuhuoneen ja keittiön huoneisto ehkä alakerroksissa olevan rempan vuoksi, en tiedä. Mitäpä sitä kyselemään tuollaista asiaa, meille se sopi oikein hyvin.

Ollaan tehty pari kierrosta tuolla kaupungilla ja aamulla lähdetään pidemmälle, kävellen. Pyörät saavat olla varastossa torstaiaamuun saakka, jolloin matka jatkuu. 

Täällä ei ole mikään hellekeli, johtunee merestä. On kylmä ja kostea tuuli, mutta onneksi on lämmintä vaatetta mukana. 

Tämä Cadiz on yksi Euroopan vanhimpia asuttuja kaupunkeja ja se sijaitsee Atlantin valtameren rannalla. Kaupunki on näytellyt tärkeää roolia nykyisen Espanjan valtion historiassa. Kristoffer Kolumbus purjehti 1400-luvun lopulla toiselle Amerikan-löytöretkelleen Cadizista, joka oli tuolloin tärkeä satamakaupunki. 

Turismi on yksi Cadizin alueen tärkeimmistä elinkeinoista. Aurinkoinen ja lämmin sää, yhden Espanjan hienoimmista hiekkarannoista ja rikas historia ovat kaupungin vertonauloja. Kaupunki tunnetaan myös flamencon yhtenä kotipaikoista.

Sevilla - Los Palacios y Villafranca - Marismillas - Lebrija / 72 km

ma 13.5.2024

Hyvin päästiin Sevillasta ulos. Pyörätiet merkitty hyvin ja ne olivat hyväkuntoisia eikä käyttäjiä kuin nimeksi, työmatkaliikenteen aikana kuitenkin.

Alkumatka poljettiin moottoritien vieressä kulkevaa huoltotietä ja sen jälkeen loppupäivä pitkin peltojen reunustamaa, hyväkuntoista ja vähäliikenteistä tietä, joka kulki läpi viljapeltojen. Vastatuuli oli melkoinen ja puuskissa sen kyllä tunsi polkiessaan.

Nämä tiet kulkevat läpi laajojen viljapeltojen, ne ovat viivasuoria kilometrien tai jopa kymmenen kilometrien matkalla eikä niiden varrella ole yhtään mitään kylää tai edes ihmisasutusta. Kasteluvesikourut olivat täynnä vettä, jossain jo peltoja kasteltiinkin.

Ollaan oltu näillä kulmilla ja tiedettiin odottaa helteistä ja auringon täyteistä päivää. Ilma oli kostean nihkeä, kovasti tuulinen ja aurinko paistoi, osittain pilviverhon takana. Kuuma oli, +27.

Nyt ollaan täällä Lebrijassa. Oikein nätti valkoinen kylä keskellä ei mitään. Meillä on söpö pieni huone ja kun tultiin syömästä, meidän pyörien lisäksi tänne oli ilmestynyt seitsemän muuta pyörää. Ajajia ei olla nähty kylläkään.

Huomenna lähdetään Jerez de la Fronteraan ja jo sieltä mahdollisesti junalla Cadiziin, jossa ollaan sitten pari yötä. Cadiz on ollut meidän mielessä toistakymmentä vuotta. Silloin kauan sitten jouduttiin kääntymään itkun kanssa pois kun ei uskallettu valtavan liikenteen vuoksi jatkaa matkaa. Nyt ei edes yritetä polkea sinne.

Sevilla

su 12.5.2024

Tänään sunnuntaina ollaan kierrelty pitkin Sevillaa. Ollaan oltu täällä edellisen kerran vuonna 2013 Portugali-Espanja -pyöräreissun yhteydessä. Ja nyt taas.

Meillä on kiva majoitus kävelymatkan päässä keskustasta. Kunhan ylittää tuon Guadalquivir -joen, ensin on rantabulevardi ja siitä jonkin matkaa löytyy kaupungin keskusta turistiruuhkineen.

Lähdettiin aamulla aikaisin kohti Plaza de Espanaa, jossa vierähtikin muutama tunti. Siellä seurattiin jonkin aikaa maaliin tuloa 10 kilsan kisalle, jossa oli valtava määrä kaiken ikäisiä juoksijoita ja kelaajia. Kilpailijoiden numerolappuja oli reippaasti yli 11500, joten olihan sitä porukkaa.

Tuo Plaza de Espana on uskomattoman kaunis historiallinen maamerkki, joka rakennettiin vuosina 1914-1929. Aukiota koristaa 48 Espanjan maakunnille omistettua penkkiä, 52 Espanjan historian maineikkaan henkilön medaljongia ja heraldisia kilpiä. Heinäkuussa 2023 se on julistettu kulttuurikohteeksi.

Aikaisin aamupäivästä pääsi ihan mukavasti ja ilman tungosta liikkumaan paikasta toiseen. Ja mukavassa kesäsäässä. Iltapäivisin tilanne on ihan toinen ja väkeä on mustanaan joka paikassa, aurinko paahtaa täydeltä terältä ja on kuumaa ja tukalaa.

Sevillan katedraali, jossa myös käytiin, on maailman suurin katolinen katedraali. Se rakennettiin 1400-luvun alkuvuosina ja sen keskiholvin korkeus on 42 metriä. Katedraali on Unescon maailmanperintökohde.

Kiertämisen jälkeen käytiin syömässä churrot ja ennen hotelliin menoa lounaalla. Tässä meidän lähellä on ihan mukavia ravintoloita, ettei välttämättä tarvitse edes lähteä tuonne keskikaupungille.

Sevillassa on kauniita kujia, puutarhoja ja paljon nähtävää. Eilen illalla käveltiin tuolla joen rannassa ihmispaljouden keskellä, keskustaan ei edes ajateltu lähtevämme.

 

Huomenna matka jatkuu Lebrijaan ja siitä sitten Cadiziin. Saattaa olla tukalan kuumaa ajella peltojen keskellä, mutta lähdetään hyvissä ajoin aamulla, että ehditään edes ulos kaupungista ennen isompia ruuhkia ja kuumuutta. Täällä on tosin oikein hyvät pyörätiet läpi kaupungin ja sen laitamilla.

Ollaan syöty, juotu ja levätty nyt hyvin joten eiköhän me taas jakseta polkea.

Tänään täällä oli aamulla +14 ja päivällä +35, aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Onkohan täällä nyt kevät vai kesä? Ja jos on kevät, miten se eroaa kesän lämpötiloista vai onko kesällä kymmenen astetta enemmän lämpöä. Sekin on koettu Rondassa joskus, että pyörän mittari näytti +54.

Arroyo de la Plata - Sevilla / 49 km

la 11.5.2024

Sevillassa ollaan! Takana seitsemän päivän ajoputki ja 502 kilometriä. Eli taitaapi olla aika lähellä puoliväliä vaikka aikaa on vielä jäljellä pari viikkoa.

Lähdettiin huonosti nukutun yön jälkeen ajamaan tänne Sevillaan pieniä teitä. Oli kumpuilevaa maastoa eli ylä- ja alamäkeä aika paljon maalaismaisemissa. Ei millään olisi enää viitsinyt/jaksanut nousuja, mutta minkäs teet. Löydettiin ihmeen hyvin meidän majoitus täältä kaupungin reunalta, jossa ollaan nyt viikonlopun yli ja maanantaina lähdetään taas jatkamaan matkaa kohti Cadizia.

Aamulla käytiin matkalla aamupalalla ja matkan varrella kahvilla. Aurinko paahtoi ja tänne kaupunkiin saavuttaessa mittarit näyttivät +34. Tänään nähtiin paljon fillaristeja. Yksi ainut "matkapyöräilijä" ollaan koko aikana nähty Elvasissa. Hän oli hollantilainen ja matkalla Farosta Lissabonin kautta Meridaan ja varmaan sieltä sitten kotiin. Paljon oli pakaasia mukana.

Täällä Sevillan kulmissa kukat kukkivat kaikissa pusikoissa, linnut laulavat aamuisin äänekkäästi ja on ihan täysi kesä. Meidän kun piti tulla tänne vähän niin kuin alkukeväästä, ennen paahteita. Onkohan täällä edes sellaista sopusuhtaista säätä koskaan.

Tänään tuskin lähdetään tuonne kaupungin keskustaan. Tullessa jo näytti siltä, että porukkaa on mustanaan. Me voidaan lähteä kierrokselle aamulla kun muut vielä nukkuu tai ovat vasta menossa nukkumaan.

Käytiin äsken syömässä tuolla lähellä. Minähän olen ollut nälissäni koko ajan, mutta nyt ollaan oltu sellaisilla seuduilla, että kyläpahaset ovat niin pieniä ettei niissä ole edes kauppaa tai jos on, aina se meidän tullessa on suljettu. Pitää nyt täällä Sevilla ahtaa itseensä niin paljon ruokaa ja energiaa, ettei nälkä kurni koko ajan vatsassa.

Meillä on kaikki hyvin. Lämmintä riittä: aamulla lähtissä +14 ja päivällä täysi aurinko ja +34. Aamulla lähtiessä minulla merinovillainen paita + tuulitakki päällä, Jari tarkenee vähemmälläkin,

Almendral - Arroyo de la Plata / 72 km

pe 10.5.

Vitsit oli vähissä tänään! Kammo päivä takana. Oli nousua niin paljon, että enempää en kyllä olisi jaksanutkaan. Enkä koko aikaa jaksanutkaan, kävelin osan ylämäkiä mikä ei kyllä ihan helppoa ole sekään. Jari veteli kaikki ylös ja odotteli sitten minua.

Verikaalista nousua oli 1000 metriä, laskua 1300 joten kyllä on saanut veivata. Viimeinen parin kilsan nousu otti niin nuppiin, kun siinä oli puolen kilsan välein kyltti, kuinka paljon sitä vielä onkaan jäljellä. Ei todellakaan isommin kiinnosta, loppuu kun loppuu. Laskut on mukavia, mutta ne menevät niin nopeasti ja huomaamatta, että harmittaa. Tuossa kuvassa Jari on mutkan kohdalla menossa, minä nysvään huilaten ja kuvaa ottaen.

No, nyt ollaan kuitenkin täällä majapaikassa ison tien varressa. Täällä ei ole yhtään mitään, mistä jotain ostaisi. Nälkä kurnii vatsassa vaikka päivällä käytiin syömässä.

Yö nukuttiin hyvin ja aamupalan jälkeen lähdettiin liikenteeseen. Ihanan vilpoista kunnes aurinko nousee eikä varjopaikkoja missään. Tänään pyörän mittari näytti parhaimmillaan/pahimmillaan +37 ja risat. Nähtiin alkumatkasta pari Compostela -tallojaa, reitti näyttää siis olevan täälläkin.

Matkalla oli muutama pieni kylä, joista ei löytynyt yhtään mitään baaria, kaupasta puhumattakaan. Meillä oli vähän pähkinöitä, juomat vähissä. Puolivälin jälkeen löytyi pieni pubi, jossa syötiin ja saatiin tankattua pullot. Majapaikasta muutama kilometri oli ruokapaikkoja enemmänkin ja sieltä tankattiin toistamiseen juomapullot.

Tänään ollaan siirrytty Andalusian puolelle. Matkalla oli paljon karjaa viettävissä rinteissä, oli lammasta, mustia sikoja ja härkiä. Maisemat ovat kauniit ja jos en olisi ollut niin uupunut, olisin nyt tässä kohtaa ehkä sanonut, että upeat maisemat korvaamat monikertaisesti raskaat nousu.

Meillä on Sevillaan matkaa noin 50 kilometriä ensin vähän nousua, sitten alkanee lasku aina kaupunkiin saakka. Siellä levätään, pestään pyykki ja "lomaillaan" kuten normaali-ihmisten on tapana.

Meillä on kaikki hyvin. Lämpöä nyt illalla kello 18.50 paikallista aikaa +31 ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Elvas - Almendral / 73 km

ke 8.5.2024

Kiitos palvelutalon viestistä. Äidille ja kaikille muillekin terveisiä tältä helteiseltä reissulta, meillä kaikki hyvin.

Eilen Portugali jäi taakse ja ylitettiin raja Badajozissa. Tarkoitus ei ollut mennä kaupunkiin vaan kääntyä jo aiemmin alas ja kohti seuraavaa yöpymispaikkaa. Mutta. Jari kartturina oli kirjoittanut kohteen väärin ja gepsi opasti meidät läpi Badajozin, onneksi ei kuitenkaan keskustan mutta pari kertaa ehdittiin kuitenkin Guadina-jokikin ylittämään. Ja onneksi huomattiin ajoissa, että nyt ei ole kaikki suunnan suhteen kohdallaan.

Guadina -joki kulkee osittain Espanjan ja Portugalin välisellä rajalla ja sen pituus on 778 km. Se saa alkunsa Espanjan keskusylängältä ja laskee Atlantin valtamereen Portugalin rannikolla Cadizinlahdella. Pikkasen näytti rehevöitymisen merkkejä mutta vettä oli paljon vielä tähän aikaan vuodesta.

Täällä on kesä. Eilen aamulla kun lähdettiin, mittari näytti +14 ja puolen päivän jälkeen lukema oli +37, pilvetön taivas. Karmea ajokeli varsinkin kun missään ei ole suojapaikkaa, suuria puita tai jotain hetkellistä varjopaikkaa. Maisemat muuttuneet suuriksi peltoaukeemiksi, suoria ja hyväkuntoisia teitä.

Yö vietettiin hotelliksi muutetussa luostarissa. Hieno paikka ja ystävällinen henkilökunta aluksi vain kuin meitä varten, myöhemmin tuli muutama muukin. Hotelli oli kymmenisen kilometriä Almendralista, keskellä ei mitään ja usko alkoi hiipua hilatessaan itseään loppukilometrien nousua ylös, mutta sieltä se sitten löytyi. Aamiainen tuotiin meille jääkaappiin jo illalla, koska lähdettiin aamulla aikaisin. 

Sellaisiakin paikkoja vielä löytyy, että ei mitään nettiyhteyttä missään ja tämä meidän hotelli oli sellainen, siksi päivitykset jäivät tekemättä.

Almendral - Segura de Leon / 70 km

to 9.5.2024

Kyllä on veivattu monta päivää putkeen. Tänään se vasta nousuvoittoinen päivä olikin ja huomenna lisää. Sitten vielä Sevillaan ja meitä odottaa parin päivän tauko ajamisessa.

Nyt alkaa jo jaloissa tuntua ja veden juominen on muuttunut Cokiksen ryystämiseksi. Pari päivää on ollut vastatuuli, mikä sekin pistää tekemään töitä tavallista enemmän. Nousuissa tuuli tulee vastaan kuin seinä, pienin vaihde ollut käytössä aika paljon.

Tänään ollaan nousu jo 700 metriin ja maisemat on tosi kauniin. Tämä Segura de Leonin, jossa nyt ollaan, on noin 1800 asukkaan kylä ja se asettuu Bodonal de la Sierran, Cabeza la Vacan ja Fuentes de Leonin muodostaman kolmion keskellä. Kaukaa jo katsottiin, että tuo se varmaan on meidän paikka, tuo joka näkyy tuolla korkealla. Sehän se oli.

Ihan kylän keskustaan ei olla jaksettu vielä lähteä, koska sinne on melkoinen ylämäki tästä meidän hotellilta. Huomenna kun lähdetään, ensin tulee kiva lasku ja sitten pitkä ja jyrkähkö nousu, joka ikävä kyllä näkyy meidän huoneen ikkunasta. Sitä voi siinä aikansa kuluksi mittailla.

Tänään sää oli puolipilvinen tai pilvinen, lämpöä aamun +15 iltapäivän +25 asteeseen. Ihan kiva keli, jos tuo tuulikin olisi ollut myötäinen.

Sousel - Elvas / 51 km

ti 7.5.2024

Olipa aika raskas matka vaikka kilometrejä ei kovin paljon tullut. Aamulla lämpötila +13 eli kaikki pitkähihaiset päälle. Tuuli on ollut koko ajan raaka. Saatiin hyvä aamupala majoituspaikassa ja lähdettiin matkaan kello 8.

Jarin pyörä on temppuillut ja eilen sitten huomasi, että alempi ohjainlaakeri oli päreinä. Ei muuta kun etsimään fillariliikettä ja sellainenhan onneksi löytyikin tältä Elvasista ja asia saatiin hoidettua puolessa tunnissa.

Tie kulki maalaismaisemissa, ylä- ja alamäkiä riitti. Nähtiin valtava aurinkopaleneeli -voimala tuolla matkalla ja niitä oli paljon. Niin ikään nähtiin toistakymmentä haukkaa/kotkaa, jotka liitelivät pellon yläpuolella. Yritin ottaa kuvaa, koska näyttivät korppikotkilta, mutta ei siitä mitään tullut.

Matka sujui hyvin eikä ruuhkia ollut. Tämä Elvas oli iloinen yllätys. Kaupunki on Unescon maailmanperintökohde ja keskiaikainen kaupunki, jossa on maailman laajin linnoitusjärjestelmä 1600- ja 1700-luvuilta. Kokonaisuuteen kuuluu myös viereisille kukkuloille rakennetut tykistöasemat ja seitsemän kilometrin pituinen Amoreiran akvedukti (puusta, kivistä, tiilistä ja betonista rakennettu sillan kaltainen vesijohto, jossa vesi virtasi painovoimaisesti), joka tuo vettä Guadianajoesta.

Hotelli jossa ollaan, on niin suuri ja sotkuinen, että pyytää opastusta löytää omaan huoneeseen. Kaupungilla oli kiva liikkua, vähän ihmisiä joskin sokkeloinen.

Jari tempaisi suurempaan nälkään läjän etanoita. Minä säälin elukoita, joilla sarvet sojottivat söpösti ennen suuhun joutumistaan. Keitettyjähän ne tietysti olivat, mutta sarvet sojossa kuitenkin.

Huomenna meidän matka jatkuu kohti Espanjaa. Ei vielä ole ihan varmaa, tehdäänkö mutka Bajajozin kautta vai ei mutta mennäänpä mistä hyvänsä, ohjelmaa tulee riittämään.

Meillä on kaikki oikein hyvin. Vähän on käsivarret kärähtäneet auringossa kuten korvalehdetkin ja jalat ovat vähän jumissa tämän päiväisen veivaamisen jäljiltä. Muuten kaikki ok.

Sää tänään aurinkoista mutta ei helteistä (+13-26), vastatuulta.

Lissabon - Coruche / 89 km

su 5.5.2024

Eilen sunnuntaiaamuna lähdettiin hostellista kohti Tajo-jokea. Ajateltiin viisaasti, että ehkä jokea seuraten osataan kätevästi kaupungista ulos ilman turhia mutkia. Ja hyvin päästiinkin. Pyörätie vei ensin joen rantaan ja siitä eteenpäin pitkälle ulos kaupungista. Helppoa ja turvallista, ei ruuhkia. Osa, reilu 6,5 kilsaa ajeltiin kevyenliikenteen "pitkospuita", jotka oli rakennettu joen suistoalueella. Leveä ja hieno ränni. Mutainen ranta ei houkutellut tutustumista lähemmin ja mm. laivan raato makasi kyljellään mutavellin keskellä.

Lissabonissa oli paljon kodittomia. Heidän yöksi väsäämät pahvikatokset tai laajat teltta-alueet joen siltojen alla olivat surullista katsottavaa.

Kun kaupungin vanhalta ja historialliselta alueelta ajeltiin kohti Vasco da Gama -siltaa, eteen tulikin todella moderni alue, josta tuli mieleen Barcelonan rantakatu.

Matka kohti Coruchea oli osin sateinen ja tuulinen, joka avitti meitä kyllä hurjasti. Ensimmäiset unikot ja kauniita kukkia riitti koko matkaksi.

Coruche on noin 20 000 asukkaan kylä tai kaupunki. Käytiin lähiravintolassa syömässä majoittumisen jälkeen ja sitten painuttiin nukkumaan. 

Täällä kasvaa luonnonvaraisena korkkitammi, jonka kuolleista soluista valmistetaan korkkia. Portugali on korkin tärkein tuottajamaa.

Sää oli aamupäivän pilvinen ja sateinen, kastuttiin. Lämpötila huiteli siinä +20. Iltapäivällä kova myötäinen tuuli jatkui ja aurinko pilkisti pilviverhon takaa, +20-25.

Coruche - Sousel / 88 km

ma 6.5.2024

Aamut on aika koleita ajella. Ilman pitkähihaista ei tarkene ja sitten myöhemmin päivällä taas ei voi olla lyhythihaisella, koska nahka kärähtää. Jari otti riskin ja käsivarret kärähtäneet vaikka 50+ -voiteet hierottu.

Tänäänkin kilometrejä tuli paljon. Nyt maasto on muuttunut sellaiseksi, että tasaista kohtaa ei juurikaan ole, pitkiä loivia nousuja ja laskuja. Tuolla jossakin siintää vuorijono. Eli tänään on ollut tiukka päivä vaikka tuuli avittikin. Paljon oliiviviljelmiä, joista Sousel on kuuluisa ja kauniita kukkaketoja. Täällä sisämaassa on paljon kesäisempää kuin esimerkiksi eilen Lissabonin kulmilla.

Meillä oli hillitön irtokoirashow aamulla. Kylä, jonka läpi ajettiin, oli tiestön osalta rakennettu isohkoista kivistä joista jokainen oli kallellaan johonkin suuntaan ja niiden välissä kunnon rako. Eli vauhtia ei voinut pitää ja eteensä piti katsella. Nähtiin jo kauempaa kolmen hyökkäilevää koiraa ja mietittiinkin, että mitenköhän meidän käy. Jengi hyökkäsi räksyttämään jalan juureen, juoksi eteen ja oli melko pelottava meininki. Jari metelöi takana, minä yritin pysytellä pystyssä. En uskaltanut huiskia hurttia pidemmälle koska olisivat voineet käydä nilkkaan kiinni. Kaksi suurempaa jätti meidän melko pian rauhaan mutta pienin hyökkäili sisukkaasti vielä tovin matkaa.

Aamulla oli rekkaralli päällä mutta kun siirryttiin pienemmälle tielle, saatiin ajella kahdestaan. Täällä on paljon haikaroita ja pesiä joka tolpan nokassa. Oikein kauniit maisemat ja kaikki hyvin.

Sää aamulla +14 ja pilvinen, päivällä +29 ja aurinkoista, koko päivän on tullut.

Huomenna matka jatkuu kohti Elvasta, joka onkin sitten viimeinen yöpyminen Portugalin puolella. Pitäisi pyöräilyn osalta olla helppo päivä mutta helteinen.