Portugalissa ollaan, ensi viikolla Espanjassa

Ma 28.4.2025 / Kerava - Faro - Loule / 24 km

Vietiin fillarit + ruumaan menevä säkki jo sunnuntai-iltana lentokentälle ja päästiin näin mukavasti bussilla ja junalla maanantaiaamuna kentälle. Lento lähti vähän myöhässä ja Farossa oltiin joskus iltapäivällä klo 15 aikoihin. Tylsä viisituntinen koneessa. Faron lentokentällä oli huomioitu hyvin fillaristit ja sieltä löytyi pari huoltotelinettä, avaimia ja pumppu.

Portugalissa ja Espanjassahan sattui tämä laaja sähkö- ja nettikatkos juuri maanantaina. Mikään paikka ei ollut auki ja ruuhkat teillä olivat valtavat. Meitä ei oikeastaan haitannut juurikaan ongelma, joskaan ruokaa ei mistään saatu ja nälissään käytiin nukkumaan ja ehkä vähän ikävämpi asia oli se, että ei päästykään nauttimaan kuumasta suihkusta. Vettä kyllä tuli, mutta jäätävänä. Hotellissa saatiin led-kynttilä käteen, jonka turvin liikuttiin huoneessa. Täällä kun ilta alkaa hämärtää paikallista aikaa - joka on kaksi tuntia jäljessä Suomen ajasta - jo klo 21 aikoihin.

Ennen kuin me ehdittiin käydä nukkumaan, vika sähkön suhteen saatiin korjattua ja valoa riitti. Ainoastaan nettiyhteydet jäivät odottamaan paluuta seuraavaan päivään.

Ajo Farosta Louleen sujui kuten meidän ajot yleensäkin: yhtä etsimistä ja kyselemistä. Aurinko paistoi, oli reippaasti yli 20 astetta lämmintä eikä varmasti tipan tippaa nestettä juotavaksi suurempaan janoon.

Perille Louleen kuitenkin päästiin onnellisesti, pyörät hotellin talliin ja meillä kaikki oikein hyvin.

Ti 29.4.2028 / Loule - Salir - Almodovar / 55 km

Aamulla pakattiin ja järjestettiin sivulaukut sellaiseen kuntoon, että niistä jotakin löytyy kun lähteen etsimään. Aamiainen kuului hotellimajoitukseen ja me oltiin ensimmäisten joukossa innokkaina jatkamaan matkaa. Oli kyllä loisto aamiainen, harvoin täällä on sellaista tarjolla.

Meitä odottikin melkoinen nousuvoittoinen päivä. Tuntui, että tahkottiin koko päivä eikä matka etene yhtään mutta viimein saavutettiin Almodovar joka etuajassa varauksen alkamiseen. Liikennettä oli vähän, tie ihan hyväkuntoinen.

Vuoristo oli nimeltään Sierra do Caldeirao ja sen toiseksi korkein kohta Pico do Mu, osui meidän ylitettäväksi. Melko vaatimattomasta - mutta raskaasta kuitenkin - korkeudestaan huolimatta se muodostaa omalaatuisen maiseman pyöreine kohoumineen ja kukkuloineen. Keskimääräinen vuotuinen sademäärä vaihtelee niin, että Loulen kunnan korkeimmilla alueilla sataa yli 800 mm vuodessa ja Espanjan rajaa lähestyttäessä itään, määrä vähenee merkittävästi kunnes se on enää alle 500 mm vuodessa. 

Ihmisasustusta matkalla ei ollut juurikaan, muutama talo siellä täällä. Lampaita paimenineen ja koirineen. Korkkitammia oli paljon, haikaranpesiä joka tolpan nokassa, vähän unikkoja ja paljon lampaita. Luin, että ihminen on muuttanut maisemaa tuhoamalla luonnonmetsiä luodakseen viljelysmaata ja laitumia karjalle ja tuloksena on nykyinen lähes kasviton maisema, jossa vallitsevat kallioruusut, jotka ovat sopeutuneet eroosion tuhoamiin maaperiin. Noita kallioruusuja oli rinteet ja tienvarret valkoisenaan.

Joka tapauksessa, päästiin kuin päästiinkin majapaikkaan. Nälkä kurni mutta mikään paikka ei ollut auki ja jos oli, sieltä ei ruokaa saanut. No, huomenna sitten!

Meillä on ollut erinomainen tuuri tuuli kanssa. Tänään oli osittain myötätuuli tai vähän viistosti takaa 9-11 metriä/s. Se kyllä avittaa kummasti nousuissa ja varsinkin, jos sattuu niin onnellisesti että se puhaltaa ihan selkään.

Ilma oli sellainen hyvä ajaa: aamulla +8 ja päivällä nousi +17, puolipilvistä. Eli nythän täällä ei helteet hemmottelekaan/kiusaa vaan on sellainen Suomen kevätkeli.

Ke 30.4.2024 / Aldomovar - Castro Verde - Albernoa - Beja / 68 km

Vappuaatto, huisketta ja hulinaa! Täällä ei ainakaan sellaisesta ole tietoakaan.

Lähdettiin aamulla pienen aamupalan jälkeen kohti Bejaa. Saatiin mukaamme evääksi Pastel de nata -leivonnaiset eli munavanukaspiirakat. Ovat kyllä oikein hyvä äkkimakea pläjäys, mutta ei voi kuljetella mukana. 

Aldomovarista lähti IP-tie meidän suuntaan, mutta sitähän ei saanut ajaa joten siirryttiin pienelle "huoltotielle" ison tien kupeeseen. Välillä oli huonokuntoista päällystettä, välillä hiekkaa. Hankala ja hidas ajettava. Ja vieressä kaksikaistainen IP, mutta ei meitä varten.

Ajettiin Castro Verden kautta ajatuksena käydä siellä lounaalla. Erinomainen ajatus, mutta sille tasolle jäi. Hetken edettyämme alkoi sade. Tuli vettä ja tuli rakeita, kengät kastui saman tien, sadetakki piti yläkerran kuivana. Siinä seisoskellessamme kaatosateessa paikallisen pajan omistaja vinkkasi meidän suojaan. Kyseltiin reittiä Bejaan muuta kuin huoltotietä pitkin ja hän sanoi, että siirtykää IP-tielle kielloista huolimatta koska muita vaihtoehtoja kuin huoltotie tai IP ei ole. Hänkin ajelee traktorilla siellä vaikka ei saisi. Eli siitä etiä päin päästiin isoa ja hyväkuntoista tietä aina Bejaan saakka. Kukaan ei tööttäillyt autoillansa eikä poliiseja näkynyt ja täällä ollaan, turvallisesti.

Majoituttiin hostelliin ja tuossa lähellä oli kiva ravintola. jossa käytiin syömässä pastat. Illalla vielä norkoiltiin ravintolan nurkilla salaatti tai pizza mielessä, mutta sehän oli kiinni auetakseen taas joskus kun me ollaan jo nukkumassa.

Tänäänkään ei ole ollut kovin lämmintä, aamulla +13 eikä tuosta juuri nousseetkaan koko päivänä. Hyvä ajokeli sadetta lukuun ottamatta ja myötäinen tuuli. Onneksi on merinovillainen paita mukana, ei tarkenisi muuten. Ei ihan osattu kyllä ajatella, että täällä olisi näinkin koleaa ja saataisiin vettä niskaan mahdollisesti tulevinakin päivinä.

Meillä kuitenkin kaikki hyvin. Huomenna matka jatkuu kohti pohjoista.

Annelle vielä sellaiset terkut, että ei nuole hiukset nyt päänahkaa ja ihan hyvin pysyvät siisteinä kypärän alla.

Täällä ollaan

2.4.2025

Pitkästä aikaa. Talvi onnellisesti takana ja kesää kohti mennään. Meillä ei mitään ihmeellistä ole talven aikana tapahtunut. Nautittiin niistä vähäisistä lumista mitä tuli ja pikkupakkasistakin. Jari on hiihtänyt, varmasti yli 1 000 kilometriä lähinnä Hyrylän urheilukeskuksessa, minä kiertelin meidän lähimetsässä siinä toivossa, että näkisin edes kerran ketun. Ei näkynyt paitsi riistakamerassa meidän pihalla. Nyt on hiihdot hiihdelty ja odotellaan tulevaa reissua.

Meillä on lento Faroon huhtikuun lopulla. Sieltä matka jatkuu pohjoista kohti ja jossakin vaiheessa rajan ylitys Espanjan puolelle. Kotiin palataan Malagasta noin neljän viikon kuluttua lähdöstä. Lähdetään viikkoa aiemmin kuin vuosi sitten ihan vaan sen vuoksi, ettei olisi vielä ihan kamala hellekausi alkanut. Joku niistä helteistäkin saattaa nauttia, meille ne ovat nykyisin liikaa. Paljon mieluisampaa ajella viileämmässä säässä joskaan ei voi olla varma, saadaanko kelien puolesta sitä mitä toivotaan. 

Mutta mukava lähteä, osittain uudet reitit mutta käydään myös toistamiseen muun muassa kauniissa Cordobassa sekä Granadassa.

Ollaanhan me käyty keikoilla tasasin välein syksystä tähän päivään ja lähdettiin Salpausselän kisoja fiilistelemään ihan vaan Ilkka Herolan vuoksi. Ja hyvinhän siinä hänen osalta menikin. Sää oli mitä mainioin, aurinkoa ja lämpöä riitti.

Meillä on myös heinäkuussa junnujengin kanssa meno Ylläkselle ja kahdestaan sitten elokuun lopulla Punkaharjulle. Ylläksen reissun jälkeen junnut tulevat äitinsä kyydissä pois, me lähdetään ajelemaan länsirannikkoa Oulusta alaspäin.