Kevättä kohti

23.02.2015

Hiihdot on hiihdetty ainakin toistaiseksi. Täällä pääkaupunkiseudulla ei lunta ole koko talvena ollut nimeksikään ja nyt se vähänkin alkaa olla kiven alla. Jari kävi vielä viikko sitten hiihtämässä ja minä säntäsin onnesta mykkänä jäälle luistelemaan. Alkuhuuman haihtuessa alkoi kaatumisen mahdollisuus vähän hirvittää aikamoisen myötätuulen siivittäessä matkaa eikä lisävauhtia tarvinnut juurikaan potkia. Luistelu sujui niin hyvin, että ajattelin vetää lenkin pariin kertaan, että Jarikin ehtii hiihdellä riittävästi. Pahimmissa röpelöisissa paikoissa piti jarrutella, mutta railoja ei kuitenkaan ollut, joten ihan kivasti meni ja ilman kuperkeikkoja. Mutta annas olla kun käännyin vastatuuleen, kokemus oli pysäyttävä! Luistelusta ei tullut yhtään mitään eikä sauvat pitäneet kovalla jäällä, että olisi saanut lykittyä itseään eteenpäin. Jää oli kehnoa järven toisella puolella, joten kahden kierroksen unelma onnesta haihtui sitä mukaan kun taapersin etanan vauhtia sadatellen kohti autoa.

Noin 5-10 vuotta sitten, silloin kun talvet oli talvia ja kesät kesiä, jäällä oli mahtavat luistelu- ja hiihtoreitit kiertäen koko järven. Me lähdettiin viikonloppuisin aamuvarhain jäälle ja palattiin kotiin jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää, jolloin siellä alkoi olla porukkaa ruuhkaksi asti. Aurinko paistoi ja reitin varrella oli myynnissä kuumaa mehua ja grillimakkaraa. Viikolla käytiin töiden jälkeen otsalamput päässä luistelemassa ja hiihtämässä. Muutaman kerran päästiin loppuvuodesta ennen lumen tuloa luistelemaan peilikirkkaalla jäällä, hieno tunne. Viimeiset pari kolme vuotta ovat menneet vanhoja retkiä muistellen, joskin viime talvena päästiin muutama viikko luistelemaan oikein hyvällä jäällä. Pidin jopa "luistelulomaa", että ehdin ilman kiirettä järvelle.

Toisaalta, tässä ehtii vielä tulla vaikka millaiset talvikelit lumineen ja pakkasineen. Eikä tuo aurinkokaan sulata ei latuja eikä jäätä, koska se ei pääse paistamaa paksun pilvimassan läpi, vesisade kylläkin - sitähän on riittänyt ihan kyllästymiseen sakka. Mutta eipäs valiteta! Kevättä kohti mennään ja synkät, pimeät aamut muuttavat päivä päivältä valoisemmiksi ja illat pitenevät. Tänään mustarastas lauleskeli aamutuimaan fillaroidessani kotoa asemalle. Voiko sen kauniimpaa hetkeä olla kuin kevätaamu ja linnun laulu? Eipä juuri.