Tähtitaivaan opiskelua ja lumitöitä

13.01.2016

Tähtitaivas on meille kummallekin ollut kutakuinkin vieras. Otava on tuttu kuvio, muista ei mitään tietoa. Niinpä ilmoittauduttiin kuuden tunnin kurssille, josta tänään on sitten viimeinen kaksituntinen. Onpa tullut mielenkiinoista ja jännittävää tietoa. Ja kuinka valtavista mittasuhteista puhutaankaan. Matkaa ei mitata kymmenissä tai sadoissa kilometreissä vaan miljoonissa. Harmiksemme ei päästy tsekkaamaan tähtiä ulos, koska taivas oli paksun harmaan pilven peitossa, mutta kyllä niitä kirkkaitakin iltoja vielä tulee. Silloin otetaan käyttöön kaikki opittu ja lähdetään bongaamaan tähtiä! Osallistujia kurssilla on peräti 25 ja jatkokurssia pukkaa helmikuussa.

Harmi että em. kurssi osui samaan hässäkkään lumikaaoksen kanssa. Meidän piha on vähän heikossa kunnossa, koska ei ole ehtinyt kuin raapaisemaan isommat lumet sivuun. Fillarilla kuitenkin ollaan niin työmatkat asemalle tehty kuin kurssimatkatkin. Keravalla on hyvin putsatut pyörätiet ja fillarilla pääsee varmasti paremmin kuin lipsutellen kävellen tai autolla. Viime viikon -28 asteisessa pakkaskelissä hyppäsin bussiin, mutta Jari ajoi sitkeästi huuruista välittämättä.

La Vuoeltan reitti 2016 on julkaistu, mutta meidän alustavatkin suunnitelmat ovat aika levällään reissun suhteen. Menomatka Madridiin on hoidossa, paluusta ei mitään hajua vielä. Alkumatka suuntautuu kaikella todennäköisyydellä Madridista kohti Villalpando -nimistä paikkaa ja siellä jossakin on yksi reitin etappi. Siitä matka jatkuu ylös kohti rannikkoa ja kun se on saavutettu, käännös kohti Bilboaa ja sieltä takaisin Madridiin, ehkä. Tämän suunnitelman mukaan Google-kartalla piirrettynä kilometrejä kertyisi reilu tuhat, mutta todellisuudessa ehkä 100-200 kilsaa enemmän.

Paluulento Madridista ei mahdottomasti kiinnosta. Vaihtoehtoja voisivat esimerkiksi olla Alicante tai Malaga ja sinnehän tuolta ylhäältä pääse varmaan ihan kivasti hyppäämällä esimeriksi junaan. Pitää vähän funtsata.

* * *

Jari osallistui elämänsä ensimmäiseen maastojuoksukisaan heti vuoden vaihteen jälkeen. Maassa oli vähän lunta ja jäinen. Reitti oli hyvässä ellei peräti erinomaisessa kunnossa. Kilometrejä kertyi noin kymmenen ja aikaa hurahti tunti ja viisi minuuttia. Jonkunhan se on oltava viimeinenkin ja tällä kertaa Jari oli miesten kisassa se hännänhuippu. Ajanottajaporukka oli jo aikeissa läjätä vehkeet kasaan, mutta sanoin, että todistettavasti siellä vielä yksi vipeltäjä on ainakin, kun takki on tässä kädessäni. (Ellei sitten ole livahtanut oikotietä kotia kohti.) Niinpä siinä aikamme odoteltuamme Jari kurvasi hyväkuntoisena ja punaposkisena maaliin. Hyvä Jari!

Jäälle ei olla vielä päästy syystä tai toisesta kertaakaan. Se tiedetään, että siellä on ainakin aloitettu jään kunnostus luisteluun ja latuakin on väsätty vähän. Ensi viikonloppuna on kuitenkin vihdoin tarkoitus lähteä testaamaan luistimia, Jari ehkä hiihtää siellä tai sitten jossain muualla. Viikon kuluttua Jarilla alkaakin muutaman illan kestävä luisteluhiihtokoulu. Sekin on aika kumma juttu, että hän on hiihtänyt luistelutyylillä iät ja ajat ja nyt seinä tuli vastaan. Tyyli on hänen sanojensa mukaan melkoisen vinksahtanut, johon on nyt kiireesti haettava korjausta.