Vihdoin jäälle

19.01.2016

Viikonloppuna päästiin kiertämään rinkiä luistimet jalassa, vihdoinkin. Jää itsessään oli varmasti ihan hyvä, mutta koska me oltiin aamutuimaan liikkeellä, lenkkiä ei oltu aurattu ja siellä oli lunta ja muutama lumitöppyrä, johon luistin tökkäsi kunnolla. Pakkasta oli muutama aste vajaa 20, joten turpa huurussa oltiin ja näpit jäässä. Mutta tästä se lähtee. Toivottavasti luistelukelejä jatkuu ja jatkuu ... pitkälle kevääseen.

Kaihoten olen useamman talven muistellut niitä muutaman vuoden takaisia ihania maaliskuun aurinkoisia viikonloppuja, jolloin käytiin jäällä sekä aamu- että iltalenkillä. Aurinko paistoi ja lämmitti, väkeä oli pilvin pimein, ihan ruuhkaksi asti. Meitä ei toisaalta ruuhkat haitanneet, sillä aamuvirkkuina sännättiin sinne jo heti kun aurinko nousi ja iltaisin kun se laski. Tai arkipäivisin duunin jälkeen iltaisin luistellen tai hiihtäen, välillä jopa otsalampun valossa. Oli se hienoa ja mahtavaa!

Luistelureitin rinnalla kulkee perinteinen latu ja eiköhän sinne saada myös luisteluhiihtoura lähiaikoina ja vaikka kävelijöille olisi (ainakin aiempina vuosina) aurattu ihan oma väylä, jostakin syystä tepastelu luistinväylällä miellyttää koirien kanssa tai ilman. Enkä myöskään voi ihan käsittää sitä, että minkä ihmeen takia pitää luistella vastapäivään. Aina on joku, joka vetää vastaan vaikka kaikki muut kulkisivat samaan suuntaan. Eihän siellä tosin ole mitään sääntöjä olemassa tai kiertosuuntaa merkitty ja jokainen saa mennä miten lystää, joten rutinani on ihan turhaa.

Sitä vielä, että nythän meillä vasta matkasuunnitelmat - ne vähäiset - ovatkin sekaisin. Ryssin vähän tilatessani lippuja ja siitä seuraa nyt se, että meillä meneekin ehkä suunniteltua kauemmin reissussa. Ei siitä sen kummempaa ongelmaa varmasti muodostu kummalekaan lomien suhteen, mutta ei olisi tarvinnut hölmöilläkään. Töpöstä tuonnempana, kunhan saadaan asiat järjestettyä.