Tekevälle sattuu ja varsinkin tapahtuu

26.01.2016

Viikonloppuna luistelemassa, Jari hiihti. Oikein hyvä lenkki ja mukavaa oli. Mentiin heti aamun valjetessa jäälle ja kun pois lähdettiin, porukkaa oli siinä määrin, että parkkialue oli täynnä. Eilen töiden jälkeen jäälle, mutta valoa ei riitä pilvisinä päivinä enää klo 17 jälkeen, joten yksi kierros riitti. Kun ei oikein uskalla kovin hämärässä edetä, ettei satuttaisi itseään. Aika paljon oli railoja ja muuta sössöä.

Jarin hiihtokoulu polkaistiin käyntiin viikko sitten. Nyt on sitten käytännössä harjoiteltu niin sukset jalassa kuin ilman suksia sitä mitä on opittu ja innolla odotetaan seuraavaa opetuskertaa. Kysyttävää kuulemma tekniikasta olisi. Vähän apealta on mieli vaikuttanut, kun ei potkuissa jalat tottele eivätkä polvet osoita sinne minne niiden kuuluisi. Liekö vaan niin julmetun väärät sääret, että oikea tekniikka ei ota onnistuakseen!

* * *

Meidän tähtitaivas -kurssi poiki innostuksen kipinän tunnistaa tähtiä. Viime viikolla olikin paras mahdollinen tiirailusää ja upea täysikuu. Nyt on ostettu niin tähtikalenteri kuin opaskirjakin, mistä ja milloin mitäkin löytää ja Ursan sivuilta käydään tsekkaamassa, mitä muut ovat nähneet. Eipä meidän tietämys niin kovin kummoista ole, mutta Otava nyt kuitenkin ollaan bongattu ja muut ovat lähinnä arvailua. Hauskaa ja mielenkiintoista puuhaa kuitenkin.

Meillä on itse tarkentavat kiikarit ja niillä näkee oikein hyvin vaikka kuun pinnan. Illan hämyssä vedettiin lämmintä päälle ja lähdettiin bongailemaan kirkkaassa paukkupakkassäässä. Nähtiin muun muassa lievähköt mutta niin vaikuttavat revontulet sekä halo-ilmiöitä.

* * *

Paukkupakkasia kesti kokonaisen iäisyyden, kolme viikkoa! Nythän ne jo onneksi loppuivat, mutta meidän mittari näytti useamman kuin kerran aamulla töihin lähtiessä reippaasti yli -20 astetta. Parina aamuna jopa -26. Ei paljon huvittanut töihin lähteä eikä varsinkaan hypätä hyytävään polkaisuun asemalle. Fillaroinnit asemalle ja takaisin sujuivat kuitenkin ilman ongelmia tai paleltumia, kun paketoi itsensä hyvin ylhäältä alas. Ainoastaan sormet olivat koetuksella erilaisista hanskakokeiluista huolimatta. Fillari oli jäykkä ja alamäessäkin piti polkaista vauhtia, mutta jarrut ja vaihteet toimivat. Ja totta vieköön, hiki pukkasi päälle veivatessa tasamaallakin. Mitenköhän käy nyt, kun vesiräntää sataa taivaan täydeltä ja yöksi on luvassa pakkasta. Toivottavasti muistan jättää pienen vaihteen päälle, etten hyydy jo kotipihalla.

* * *

Jarilla on musta silmä! Meille tulee helmikuussa kahdeksi viikoksi hoitoon sellainen nuorehko söpö tiibetinterrieri -turilas, joka oli viikonloppuna tutustumiskäynnillä yön yli. Koira hyppäsi innostuksissaan Jaria kohti ja lääppäsi tassullaan silmäkulmasta sillä seurauksella, että nyt on silmä mustana. Lisänneekö tuo mustelma vähän katu-uskottavuutta, kenpä tietää. Eli mukavia aamu- ja iltalenkkejä on tiedossa, toivottavasti ilman hyytävää pakkassäätä kuitenkin.

* * *

Meidän tuleva lomafillarointi on nyt sitten paketissa lentojen osalta. Lennetään Madridiin ja neljän viikon kuluttua kotiin Barcelonasta. Aika kauan ollaan matkalla ja kilometrejäkin tulee sellaisen noin-suunnitelman mukaan yli tuhat. Me siis pyritään siihen, että polkaistaan Madridista ylös rannikolle katsomaan ja kokemaan La Vueltan fiilistä. Jatketaan rannikkoa pitkin kohti Ranskan rajaa ja sieltä jostakin koukataan kohti Barcelonaa. Nousuja ja laskuja on tiedossa, mutta toisaalta meillä on myös aikaa tuskailla niissä. Ilmaston pitäisi olla siellä päin Espanjaa kohtuullisempi lämpötilojen osalta kuin mitä viime kesänä koettiin ja mahdollisuus sateeseenkin on kohtalainen.