Pitkiä lenkkejä

26.02.2016

Viime viikonlopun suojalumesta tehtiin lumilinna ja Hugo hötkyili narun jatkeena pihalla. Linnasta piti tuleman sellainen pieni ja vaatimaton, mutta loppujen lopuksi kuusen katveeseen nousikin isohko ja katolla varustettu rakennelma. Vesurilla veistelin ikkunat ja väsäsin jonkinlaiset penkit ja pöydän sisätilaan.

Nyt, vajaana viikoa myöhemmin, linna on madaltunut ja levinnyt uhkaavasti kun suojasää on tehnyt tehtävänsä. Oviaukosta tuskin enää on aikuisella menemistä ja ikkunoiden virkaa hoitelee pienet luukut. Toivottavasti linna pysyy läjässä ainakin tulevan viikonlopun, että pienet pääsevät nauttimaan talven herkuista.

* * *

Niin, Hugo-turilas on siis ollut meidän elämässä viimeiset pari viikkoa. Kiltti ja reipas koira, joka jaksaisi lenkkeillä enemmänkin ja on innoissaan hieromassa lähempää tuttavuutta muiden koirien kanssa. Välillä vastaanotto on iloinen, toisinaan tulee äkkilähtö.

Tulevana viikonloppuna noutaja tulee ja meidän elämä palaa normaaleihin uomiin. Kaikki on mennyt hyvin vaikka surettaa aamuisin jättää yksikseen. Jari on juossut koiran kanssa metsässä pitkiä lenkkejä, minä hoitelen aamu- ja iltaulkoilut. Viikonlopun lumipyryn jälkeen ei metsälenkkejä oikein viitsinyt tehdä, koska tassuihin kerääntyi nyrkin kokoiset lumipaakut. Hyvä se on kävelyteitäkin tepastella, haisuja on paljon ja kavereita näkee, mutta eteneminen on hidasta.

Pienet kävivät lauantaina ja Hugo oli enemmän kuin innoissaan. Pikku-Inkku on hädin tuskin oppinut kävelemään, joten hän pyllähteli vähän väliä ja sai koiran ankarat halaukset ja nuolaisut. Isompien kanssa meni hyvin, kunhan sai heidät pysymään kävelyvauhdissa. Heti kun juoksuaskelia tuli, Hugo varmaan luuli, että nyt leikitään ja rumba oli valmis.

* * *

Meillä alkoi tähtitaivaan jatkokurssi viime viikon tiistaina. Päästiin ulos pikku pakkasessa ja kirkkaassa illassa tunnistamaan ja tutustumaan tähtikuvioihin. Se tunti antoi ja opetti enemmän kuin kaikki edelliset yhteensä. Kurssi jatkuu taas hiihtolomaviikon jälkeen parina tiistai-iltana. Tämän viikon puolivälissä näkyi sen verran taivasta raskaan pilviverhon välissä, että pääsi näkemään täysikuun ja sen vieressä olevan Jupiterin.

* * *

Jari on hiihtänyt ahkerasti, joka ilta. Ei kuitenkaan kello kaulassa eikä sykemittaria mulkaten vaan ihan omaksi ilokseen tunnin tai vähän toista. Jäälle ei olla päästy sitten tammikuun eikä varmasti enää päästä. Mutta ei haittaa: kohta on kevät ja toukokuun alusta alkaa toinen vuorotteluvapaajakso.

Helmikuu on mukava kuukausi silloin kun ei ole paukkupakkasia: aamut valkenevat jo heti seitsemältä ja valoista aikaa piisaa pitkälle iltaan. Kevään tulo, kevät ja alkukesä ovat ihmisen parasta aikaa!