Ulkoilmaelämää

02.06.2016


Meidän elämä on keskittynyt hyvin paljon oleiluun ulkosalla. Ollaan grillattu, kylvetty porkkanat, retiisit, tillit ja persilijat. On hoidettu chilit ja pihakukat, on saatu halottua ja pinottua koivut, jotka landelta tuotiin.

Omena- ja luumupuu olivat niin täynnä kukkia, etten ole koskaan nähnyt. Niin myös kirvoja, joita ollaan yritetty häätää jos jonkinlaisilla konsteilla ja eilen viimeksi nokkoslitkulla.

Toukokuun puolivälissä kävin naisporukalla Tallinnassa päivän mittaisella reissulla, Jari seuraavalla viikolla miesporukalla. Jarin rasvapampula on leikattu pari viikkoa sitten ja kaikenlainen urheilu ja hikoilu on kielletty vielä viikon. Aikamoinen möykky kyljestä poistettiinkin ottaen huomioon, että rasvaa ei juurikaan muualle ole kertynyt. Oli rasva sitten auhtautunut tähän yhteen kohtaan 5x7 sentin palleroksi. Mutta nyt on patit pois eikä sitäkään vähää rasvaa kehossa!

Meillä oli kaksi viikkoa hoidossa Maisa-kissa, joka on tottunut vilkkaaseen lapsiperhe-elämään ja niinpä se täällä meilläkin vietti aikaansa meidän kyljessä ja vaati rapsutteluja ja huomiota. Maisa on sisäkissa mutta pidettiin sitä päivittäin ulkona, jossa ei kovin hyvin viihtynyt. Täällä maalla kuitenkin joutuu joustamaan tottumuksistaan ja muutaman tunnin ulkoilu lintuja tiiraillen meni loppujen lopuksi kohtalaisen hyvin.

Jarin sairaus/lomautus päättyi ja eilen oli ensimmäinen työpäivä. Kuukausi nyhjättiin kylki kyljessä, joten ihan mukava oli jäädä nyt yksin. Saa aikaiseksikin täällä kotona jotain, ehkä. Kuukauden lepojakso oli kyllä paikallaan, koska loma alkaa vasta elokuun puolella. Olisi tullut turhankin pitkä kesä ilman vapaita eikä ilmoissakaan ollut moittimista, kuumuutta ja aurinkoa riitti.

Meidän viimeinen kalakurssipäivä oli muutama viikko sitten vanhankaupunginlahdella sinttejä ja kuhaa kalastellen. Ilma oli hieno ja pikkusinttejä tuli kaikille. Jari pääsi paukuttelemaan henkseleitään, kun ainoana meidän ryhmästä sai kuhan, jota lähdettiinkiin kalastamaan. Ensi keväänä sitten jigikurssille.

Lomaa ja Espanjan fillarireissua odotellaan kovasti. Aikaa lähtöön on vielä reilu kaksi kuukautta, mutta äkkiäkös tämä kesä hurahtaa sitä odotellessa. Olen fillaroinut tosi vähän pitkiä matkoja, kauppareissuja päivittäin.

Eilen polkaisin kauhessa kuumuudessa Munkkivuoresta Keravalle ihan omia polkuja ja kilometrejä siunaantuikin 42. Minulla kun ei ole minkäänlaista suuntavaistoa, jonka varassa osaisin ajella. Aamulla menin junalla Rautatieasemalle ja siitä lähdin polkemaan Manskua pitkin ja loppumatkan ajelin bussin reittiä, jolla sinne olen kulkenut. Hyvin osasin vaikka kilometrejä tuli siinäkin varmaan puolet enemmän, jos olisin osannut mennä suoraan Pasilasta. Kotimatka alkoi heti siihen malliin, että odotettavissa oli pitkä ja hikinen matka. Mutkien kautta olin vihdoin KehäI:n kupeessa ja tiesin suurin piirtein missä mennään. Loppu sujui hyvin, mistä kiitos kuuluu Jarille, joka liittyi seuraani Tammistossa. Onneksi näillä kulmilla ei kuitenkaan pääse ihan eksyksiin ja aina löytyy joku, jolta voi kysyä että missä ollaan ja mihin päin pitäisi mennä, että pääsee sinne minne haluaa. Onhan kännykä laukussa siinä kartta, mutta siitä on niin vaikea alkaa etsimään mitään kun näyttö on niin turkasen pienikokoinen. Pitää hakea jostain paperinen pääkaupunkiseudun pyöräilykartta - sikäli mikäli sellaisia enää on - niin kyllä kulkee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti