Kesäflunssaa parannellessa

13.06.2016

Aikamoisen räkätaudin iski päälle reilu viikko sitten ja se jatkuu edelleen. Yöt ovat menneet yskiessä, päivät nenää turistaessa. Nyt on jo vähän yskä helpottanut, mutta kyllä vieläkin öisin heräilen siihen, ja Jari myös.

* * *

Näin EM-jalkapallokisojen aikana meidänkin älynystyrät ovat olleet koetuksella, kun osallistuttiin molemmat EM-veikkaukseen. Meillä ei kummallakaan ole mitään hajua lajista tai joukkueista, tunteella ja mututiedoin mennään. Eikä huonosti ole Jarilla mennytkään: kymmenestä pelatusta matsista kahdeksan oikein, minulla kuusi. Jari oli viime tietojen mukaan sijalla viisikymmentä ja jotain, minä reippaasti yli sadas. Osallistujia on noin 160. Kyllä se noutaja tulee meille kummallekin kunhan pelit etenevät ja asiantuntemus astuu kehiin. Mukava kuitenkin edes hetki porskuttaa TOP60:ssä, minä näin toisen siivellä.

* * *

Muuten kaikki ok ja kolean jakson jälkeen aurinko ja lämpökin ovat taas palanneet. Yksi kypsä mansikka on saatu omasta puskasta, raakileita on paljon. Muun sadon taitaakin syödä kirvat ynnä muut lentävät tuholaiset, joita on järkyttävä määrä. Tehtiin nokkosliku, jolla ruiskutettiin omena- ja luumupuu, mutta eipä näytä kokonaan hävittäneen tuholaisia. Retiisi- ja porkkapenkissä käy siivekkäiden kuhina ruiskutuksesta huolimatta.

Kuvasin aamulla meidän pihamaan kukkaloistsoa, mutta kameran asetukset olivat jotenkin pielessä ja kaikki kuvia tuli varmaan parikymmentä, joten en jaksanut alkaa vääntämään niiden kanssa nyt. Teiltä jää nyt näkemättä muun muassa nuo upeat unikot, joista osa on jo kukkinot mutta suurin osa vasta aloittelee kukintaa.

* * *

Fillaroitiin sunnuntaina aikamoisessa myötätuulessa Rautatientorille tapasfestareille, paluumatka tultiin junalla. Minulla on koekäytössä reiällinen satula ja tänään pitäisi tehdä isompi lenkki ja testata sen sopivuus matkantekoon.

Jari on päässyt tikkien sulaessa ajelemaan maastoon ja samalla on tullut testattua sitä uutta ja ihmeellistä gsp:tä. Saas nähdä mistä me itsemme löydämme lomamatkalla, jos orjallisesti sen reittejä uskotaan. Jää Vueltan pätkät näkemättä kun ei ehditä! Pyöräteistä se laite ei ehkä kauheasti tajua, mutta eipä siellä Espanjassa niitä järin paljon olekaan ainakaan kaupunkien ulkopuolella. Eikä laitteen "tietämättömyys" pyöräteistä tulekaan olemaan mikään ongelma vaan se, että kierrättääkö se jostakin hevon kuusesta. Onneksi on paperikartat keksitty ja niitä myydään vielä.

* * *

Aloitin ullakon siivouksen ja siellä lähinnä takkien ja puskakoiden järjestelyn. Ostettiin Jystystä pukupussit ja jokainen oli kelvoton, kun vetoketju meni päreiksi ensimmäisellä vetäisyllä. Eli siellä ne vaatteet odottavat nyt sikin sokin uusia pussukoita.

Purettiin alakerran vuolukivitakka, joka oli vuosien saatossa kallistunut sen verran, että hirvitti, kaatuuko se kokonaan. Purkutyö keski viikonlopun ja nyt on ulkovarasto täynnä erikokoista kivenmurikkaa ja tiiltä. Joudutaan tilaamaan uusia kiviä tulipesään, kun osa oli huonokuntoisia. Onneksi niitä saa, että saadaan uuni pystytettyä uudelleen. Valokuvat otettiin joka vaiheesta ja kivet on numeroitu, josko se sitten vähän helpottaisi kasausurakkaa. Osa kivistä oli painoltaan yli 30 kiloisia, joten onhan siinä sitten nostamista kun se aika koittaa.

Putsasin vuolukivet sementistä ja noesta ja tuulen tuivertaessa noki levisi siinä määrin, että ensimmäisen päivän jälkeen olin noean peitossa ylhäältä alas. Toisena päivän ymmärsin laittaa pitkävartista vaatetta ja sukkaa päälle, ainoastaan kasvot saivat sotamaalauksen. Naureskeltiin toistemme nokisille kasvoille ymmärtämättä ollenkaan, että niinhän ne omatkin ovat siinä kunnossa. Mutta onneksi on sauna, vettä, saippua ja pesusieni!