Ihana syksy

21.9.2018

Aamulla on vielä täysin pimeää, kun polkaisen kotipihalta. Onneksi on fillarivalot keksitty. On tässä oma viehätyksensä ja ihanuutensa, kun saa tiirailla tähtitaivasta. Näin ainakin eilen illalla ja muutamana aamuna.

Jari on ollut tiistaista lähtien landella viettämässä viimeisiä - näin luulisin - sairauslomapäiviään kalastellen ja puuhastellen velvotteiden kimpussa. Minä olen aika väsynyt, kun en osaa nukkua jos hän ei ole vieressä. Viime yö meni hyvin, sitä edelliset pari yötä surkeasti torkahdellen. Pirteä kun olen ollut, olen pimeän tullen haahuillut saunatakissa meidän pihalla ja tuijotella tähtitaivasta. Ja nythän on komea kuukin näkynyt.

Tänään aamulla heräisin jo heti viiden jälkeen ja ihan pirteänä. Lähdin postilaatikolle Hesarinhakumatkalle ja kuinka ollakaan, näin taivaalla tulipallon, vau! Kirkas, noin parin nyrkin kokoinen "hännällinen" pallo lensi melkoista kyytiä meidän naapuritalon takana - tosi alhaalla. Luulin ensin että se on joku pieni meteoriitti, mutta Ursan sivuja tutkiessani toteisin, että näkijöitä oli ollut muitakin eteläisessä Suomessa ja tulipalloksi se klöntti siellä nimettiin.

Tilanne Jarin ja hänen kohta neljän kuukauden mittaisen sairausloman kohdalla taitaa olla nyt se, että töihin on mentävä lokakuun alussa! Paikat alkaa olla kunnossa, joten nyt on sitten aika hypätä uusien keulimistemppujen kimppuun, VITSI! Älä vaan edes mieti sellaista!

Minä menen pienten kanssa sunnuntaina Helsingin kaupunginteatteriin katsomaan Mörkö-oopperaa. Varmasti hauska ja pirteä esitys ja ainakin laulut ovat tuttua kamaa vuosien - vai pitäisikö jo sanoa vuosikymmenten - takaa.

Sienessä ei olla ehditty käymään eikä kauheasti huvitakaan lähteä sen viimeisen reissun jälkeen, kun hirvikärpäsiä kaivettiin hiuksista vielä monen päivän jälkeen. Ja kärpästen puremat vai mitä lienevät, ovat edelleen näkyvissä olkapäällä ja niskassa.

Omenista on tehty jos jonkinlaista sosetta, laitettu pullan täytteeksi ja höyrystetty mehua. Tein sellaisen chili-omenahillo -seoksen, johon tuli mm. pari desiä omenaviinietikkaa. Kurkistin välillä keitosta ja sieltä pöllähti hirvittävät aromit, joista tukkoinen nenä aukeni ja silmät valuiva. Epäilin vähän, että mitäköhän tästä nyt oikein tulee ja uskaltaako sitä suuhunsa laitaa ollenkaan. Lopputulos oli kuitenkin oikein hyvä eikä omenaviinietikka maistunut pahasti ja chilikin maistui vain vähän.