Huh huh, hulinaa ja vatsatautia

18.03.2019

Edellinen viikonloppu meni sellaisessa hulinassa, että toipuminen siitä kesti muutaman päivän. Pienet (x3) tulivat perjantai-iltana ja sunnuntaina pakattiin autoon koko jengi ja kiikutettiin kotiosoitteeseen. Vauhtia riitti aamuseitsemästä iltakymmeneen. Käytiin järvellä, jossa ei päässyt luistelemaan mutta konttailu ja rypeminen rantakaislikossa oli varmasti paljon hauskempaa, kavuttiin "Lemminkäisen kalliolle" katsomaan laskeutuvia lentokoneita, syötiin hyvin, saunottiin, pelattiin, tyhjennettiin lintujen kopit ja rakennettiin lumiukko. Välillä isommat nahistelivat niin että hiukset pöllysivät ja itku tuli alakynteen jääneeltä.

Mutta sitä se oli minunkin lapsuudessani: yhtä nujakointia pari vuotta vanhemman veljen kanssa. Aikamonet itkut on itketty nahistelujen tiimellyksessä. Sisko on niin paljon nuorempi, että hän oli siihen maailman aikaan enemmänkin todella iso, iso rasite elämässä kuin tappalukumppani. Nujakoinnista ei silloin selvinnytkään ilman seuraamiksia, vaan risu heilui pitkin kinttuja vinhasti, kokemusta on!

Pitkästä aikaa luin osalle lapsia iltasatuna Peukalo-Liisan ja kyllä se niin liikuttavan kaunis satu onkin, että mielellään luestekee. Ne on niin kauniita, nuo sadut mutta olen kieltäynyt lukemasta nykyisin esimeriksi Saapasjalkakissaa tai Seitsemän yhdellä iskulla, jossa prinsessat ja ainakin puoli valtakuntaa, mahdollisesti jopa enemmänkin, ansaitaan vääryydellä ja viekkaudella. Mitä enemmän viilaat toisia linssiin, sitä paremmin menee. Mutta toisaalta, Grimmit "sadut" on kaiketi alkujaan keräytty kansan parissa kieräen ja muistiin tarinat kirjoittaen, joten ne eivät edes liene kaikki tarkoitettu lasten korville kuultavaksi.

Kun talo oli hiljenyt ja oltiin kahdestaan kotona, kävi vaan mielessä, että jos tuollainen hulina ja vauhti on joka päivä/ilta niin ei ehkä montaa viikkoa - jos viikkoakaan - jaksaisi. Ja miksei olisi, lapsiahan nuo vielä! Mutta ihan hyvin meillä meni vaikka koti-ikävä alkoikin kalvaa jo viimeisenä iltana.

👀👀👀

Tuosta hulinasta kun päästiin, minuun iski vatsatauti ja olin niin vetämättömissä, että tuskin jaksoin raahautua sänkyyn. Jarin sairastelu ajoittui viikonlopuksi ja hän oli ainakin yhtä heikossa hapessa kuin minä, mutta todennäköisesti vieläkin heikompi. Ainakin ruikutuksesta päätellen. Nyt ollaan kumpikin taas kunnossa ja elämä jatkuu.

👀👀👀

Perjantaina käytiin GoExpo -messuilla. Aika surkeaa oli. Ei meille yhtään mitään. Kamerapuolella käytiin myös ja ainoa ostos koko messuvierailusta oli minulle uusi kypärä. Keltainen, että tulisi nähdyksi.

Olen ihmetellyt pitkään, että miksi ihmeessä kypärät ovat väriltään niin synkkiä, että ei niitä voi ainakaan näkyviksi sanoa. Ja ihan sama ajovaatteissa pääväri on melko tummasävytteinen mitä nyt sitten sadeasut ovat keltaisia. Jokunen vuosi sitten etsimällä etsin kirkkaan keltaista, en neon-väriä, kypärää enkä löytänyt mistään. Ajattelin sen sitten ostaa matkalta, mutta eipä löytynyt sieltäkään. Mutta nyt sellainen on, vihdoinkin.

Me ollaan aina tavattu GoExpossa meidän pitkäaikainen tuttavuus Saku, mutta eipä tavattu tällä kertaa. Mihin lie mies joutunut vai menikö meidän aikataulut ristiin.

👀👀👀

Lähetin paljon pitkiä matkoja Espanjassa ja Ranskassa pyöräilleelle ex-työkaverille viestin ja kyselin vähän meidän suunnitteilla olevasta tulevan kesän reissusta. Että onko ajellut samalla suunnalla ja jos on, mitä mieltä on teistä ja reitistä yleensä ja entäs sää! Kun karttoja on katseltu, näyttää aika raskaalta osan matkaa ja saattaa sadellakin.