Näitä en unohda

21.03.2019

Meidän fillarireissut ovat olleen mieleen painuvia kaikki omalla tavallaan ja jokaisesta niistä on jäänyt paljon erilaisia muistoja. Matkan varrelta on löytynyt ihania pieniä kyliä, kaupunkeja tai vain joitakin yksittäisiä paikkoja, jotka ovat syöpyneet mieliin paremmin kuin toiset ja ovat jättäneet pysyvän muiston jälkeensä. Koska meidän matkat ovat pääsääntöisesti sujuneet ilman mitään isompia kommelluksia tai vahinkoja, muistot ovat enimmäkseen ja onneksi positiivisia. Jarin parin vuoden keuhkokuumesairastelut olivat toki iso ja vakava juttu ja ne rajoittivat liikkumista ja huoli oli melkoinen. Kaikki päättyi kuitenkin molempien sairasteluiden jäljiltä onnellisesti.

Puola - Liettua - Latvia - Viro, 2010

Ensimmäinen pyöräilyreissu maailmalle lähti Vuosaaren satamasta kohti Puolaa. Oli melkoinen shokki saapua Gdyniaan johtuen sataman karuudesta ja harmaudesta ja matkan edetessä roskien sekä muovipullojen määrästä teiden varsilla. Muuten kaikki meni oikein hyvin ja ihmiset olivat tosi ystävällisiä. Noin kymmenen vuotta sitten erittäin edullinen maa majoittua ja ruokailla. Teiden kunto oli karmea ja ajaminen siellä oli näin jälkikäteen ajatellen vaarallista ja aika pelottavaa.

Lissabonista Sagresiin, 2013
Muutaman Keski-Euroopan reissun jälkeen lähdettiin ensimmäiselle "etelän matkalle" kohti Portugalia. Mitään suunnitelmia ei tietenkään etukäteen ollut muuta kuin takarajana paluulento, aikaa vajaa neljä viikkoa. Kilometrejä tuli 1 600 ja ajallisesti vähän jopa kiire. Kauniista Lissabonista jäi mieleen erityisesti rantakatu, jonka valkeat rakennukst ja muistomerkit piirtyivät kauniin sinistä taivasta vasten. Matka Lissabonista kohti Sagresia Atlantin rannikkoa pitkin oli elämys. Ponta de Sagres, joka sijaitsee lyhyen matkan päässä Sagresin kaupungista, on niemeke joka koostuu 50 metrin merelle ulottuvista kallioista ja johin tyskyää aaltoja joka puolelta. Järkyttävän kuumaa ja kuivaa. Niin kauniita maisemia, että sinne mennään toivottavasti vielä uudestaankin.

Cuevas del Becerrosta Aloraan, 2014
Vuoden 2014 reissu tarjosi herkkuja enemmän kuin oikeastaan jaksoi kerralla sulattaa. Vaikka Jari oli kovasti kipeä, siitäkin huolimatta matka Cuevas del  Becerrosta → Aloraan on yksi hienoimmista - ja yksi raskaimmistakin koskaan - ajopäivistä. Ajeltiin kohti Aloraa tietä MA5403 ja nähtiin niin El Chorro -rotko kuin Camino Del Rey'kin. Matkalle mahtui toinen toistaan kauniimpaa kalliokoloa, kielekettä ja valta määrä kukkivia pensaita. Meille oli reissuun lähtiessä annettu vinkki, että kannattaa tuolle suunnalle jos edes siellä päin ajelee. Meidän kohdalla jos kenen on kuitenin aina muistettava, että ei voi aina ihan tietää, mistä itsensä löytää vaikka kuinka karttoja katselisi. Tällä kertaa onnisti. Tiedä sitten, oliko se tarkoitus vai osuttiinko sattumalta mutta ei voi olla kuin iloinen siitä, että ajettiin tätä kautta. Nyt osui ja upposi! Tämä reissu tarjosi huimasti muutakin nähtävää.

Fiestasta fiestaan, 2016
Heti Madridin jälkeen alkoi biletys eli sadonkorjuujuhlia oli melkein jokaisessa kylässä jossa yövyttiin, olipa arki tai pyhä. Jari sai melkoisen kimmokkeen asturialaiseen siideriin ja ryysti sitä aina kun oli tilaisuus. Jossakin pienessä kyläjuhlassa oli meidän hostellin ikkunan alla kameli märehtimässä eväitään ja toisessa paikassa tanssittiin sydämen kyllyydestä muiden kyläläisten kanssa. Oviedossa ensimmäinen LaVuelta -härdellikokemus. Nähtiin myös startti Lugonesissa seuraavana päivänä ja matkalla La Islasta Ripadisellaan pysähdyttiin tsemppaamaan ohi ajavaa Vuelta-karavaania. Montblancissa vietettiin ties kuinka monetta sadonkorjuujuhlaa ja siellä nähtiin myös paikallinen perinne, ihmistornien kasaaminen.

Sierra Nevada, 2017
Se on ihan selvä, että nousua Sierra Nevadalle en unohda koskaan. Oli se sellainen nousu! Minulle ihan älyttömän raskas. Viimeisen muutaman sata metriä olisin ihan mieluusti kontannut jos olisin kehdannut ja joku olisi tuonut pyörän kamoineen. Niin loppu ihminen voi olla! Nyt naurattaa, mutta ei silloin. Olin todella ylpeä itsestäni, että ikinä siitä suoriuduin. Jarillehan tuo ei vielä riittänyt, joten hän nousi meidän majapaikasta Pradolladon kylästä Pico Veletalle 3 398 metriin. Toistamiseen ylitettiin Sierra Nevada muutaman päivän päästä (Guadix → Laroles) eikä sekään ihan helpolla mennyt. Itse asiassa se nousu saattoi olla jopa raskaampi kuin tuo ensimmäinen. Yövyttiin "smurffikylässä" nimeltään Guadix. Satoi kaatamalla päivän tai kaksi Tabernan suunnalla, jossa seurattiin Vueltaa.