Meillä kaikki hyvin

03.05.2022

Aikaa vierähtänyt sitten viime kirjoittelun. Syy lähinnä laiskuus ja saamattomuus.

Talven riennot on ohi ja lumitöitä tehtiin enemmän kuin vuosikausiin. Meidän pihan enkka oli reilut 60 senttiä lunta ja sitä on vieläkin läjässä, johon lumia kuskattiin. Lähteekö läjä näillä keleillä ikinä, aika näyttää. Hiihdettiin - toinen enemmän, toinen vähemmän - ja Jari pyöräili paljon metsässä, luistelemassa käytiin kerran.

Pääsiäisenä tavattiin pitkästä aikaa meidän ystäviä ja vappuna käytiin teatterissa ja siemaisessa viinit. Parilla keikalla ollaan käyty, muuten melko tasaista menoa. Jari on pyöräilly mennen tullen työmatkoja eli parhaimmillaan tulee päivittäin lähes 70 kilometriä. Minäkin olen koko talven pyöräillyt kauppareissut välillä lumessa kahlaten mutta pääsääntöisesti hyvin aurattuna teitä. Niin ja ollaanhan me tehty ahkerasti puuhommia jo toista kuukautta, nyt on parin vuoden puukiintiö taas saatu sahattua, pilkottua ja pinottua.

Tulevan kesän reissuliput on ostettu, mutta ennen sitä lähdetään viikoksi Saariselälle. Sinne mennään jo noin kuukauden kuluttua, juna-bussikyydillä fillarit mukana. Mielenkiintoista nähdä, onko siellä vielä täysi talvi ja onko meidän fillareista mitään iloa liikkumiseen. Vai olisiko kannattanut jättää ne kotiin ja keskittyä talvilajeihin. Nyt siellä näyttää ainakin olevan vielä useita kymmeniä senttejä lunta.

Elokuussa me sitten lähdetään pitkähkölle pyöräreissulle siten, että lennetään Portugaliin Portoon, jatketaan siitä ylös Espanjan puolelle Corunaan. Sieltä sitten lähdetään Espanjan puolta kohti Malagaa, josta lento syyskuun puolella Suomeen. 

Saattaa jopa olla niin onnellisesti, että ollaan Rondassa samoihin aikoihin eli syyskuun alkupäivinä, jolloin Vueltan etappi Rondasta starttaa kohti Montillaa. Se vasta mieluinen asia olisikin eikä vähiten siksi, että Nairokin saattaa olla joukossa.

Oma jännityksensä ja strenssinsä oli Finnairin pyörävarauksessa, joka ei ole ainakaan millään tapaa asiakas/käyttäjäystävällinen. Ensin piti varata matkat, sitten tilata pyöräpaikat ja sen jälkeen alettiin odottelemaan viestiä siitä, saadaanko fillarit lennolle ja jos näin, maksulinkkiä, joka oli voimassa ruhtinaalliset viisi tuntia. Linkki tuli noin pari viikkoa lentojen tilaamisen jälkeen illalla kahdeksan jälkeen. Eli kyttäystä ja odottelua sähköpostiin riitti. Maksulinkissä todettiin, että kuitti maksetusta erikoismatkatavarasta tulee sähköpostiin, ei tullut koskaan. Soitin noin viikon kuluttua, koska myöskään varauksien yhteydessä ei näkynyt pyörä kuin minun kohdallani. Kaikki oli kuitenkin ok ja sanoivat, että on vähän hassusti kirjattu pyörät ja mutta näkyisivät kyllä sitten lähtöselvityksen yhteydessä. Niinpä, enpä tiennyt sitä ja vaikka olisikin jostain tiedon saanut ongittuakin, olisinko uskaltanut luottaa siihen. Joka tapauksessa pyysin lähettämään dokumentin, josta käy kaikki selville ja sellaisen sainkin. Jonotusta pariin kertaan soittelusta kertyi lähes kaksi tuntia.

Pyörät pitää sitten aikanaan pakata "asianmukaisesti" eli meidän tapauksessa haetaan suuret pahvilaatikot pyöräliikkeestä ja roudataan satsi edellisenä iltana kentälle ja lähtöselvitykseen. Paluulennolle ollaan vaan ilmoitettu pyöristä ja katsotaan sitten, mitä tapahtuu kun ei ole pakattu. Ei kyllä tulla Finskillä, joten saattaa onnistuakin. Eli jännitystä riittää vielä paluulennollekin.

Mitä jos olisi tullut ilmoitus, että fillareita ei lennolle saada? Ei otettu peruutusturvaa, koska hinta olisi kaksinkertaistunut. Sitten oltaisiin varmaankin vaan peruttu koko juttu ja jääty nuolemaan näppejämme. Vaikea sanoa. Kävi mielessä, että pitäisikö kysäistä kuluttajaviranomaisilta, että onko ihan ok tällainen epävarmuus erikoismatkatavaroiden osalta ja pahimmassa tapauksessa jopa niin, että niitä ei omalle varatulle ja maksetulle lennolle hyväksytäkään.

Mutsi katui kotonaan helmikuussa, lonkka murtui, leikattiin ja ruhjeita pään aluella oli paljon. Eka kerta, että ymmärsi painaa hälytintä ranteessaan. Hän oli terkkarin vuodeosastolla toipumassa leikkauksesta ja sai koronan. Siirrettiin toiseen terkkariin eristykseen ja selvisi lievin oirein. Sieltä kuntoutukseen, jossa on edelleen odottamassa ympärivuorokautista palveluasumispaikkaa, johon on usean kymmenen ellei peräti sadan vanhuksen jono. Mutta meidän lähipiirin kuuden vuoden huoli ja stressi jatkuvista kaatuiluista ja muistamattomuudesta johtuvista seikkailuista on nyt tavallaan ohi. Tuskin kaatuilut mihinkään loppuvat, mutta tieto siitä, että apua on tästä eteenpäin saatavilla pikaisesti ja joku on aina lähellä, helpottaa meitä valtavasti. Voi kun hänkin sen ymmärtäisi! Olettaa edelleen, että pärjää paremmin kuin hyvin kotona, onhan siellä isä. Isä on kuollut kesällä 2016. Ollaan käyty moikkaamassa häntä vähintään kerran viikossa, ettei unohda. Heinäkuussa sitten vietetään 90-vuotissynttäreitä.

Huomenna junnujengi tulee meidän iloksi loppuviikoksi johtuen alkaneesta koulujen sulkemisesta lakon ajaksi. Toivottavasti sää suosii, että saadaan olla ulkona.

Kaikkea hyvää, aurinkoisia ja lämpöisiä kevätpäiviä. Kaipa se kesäkin sieltä vielä joskus tulee.