Ourense - Verin / 74 km -- Verin - Puebla de Sanabria / 90 km -- Puebla de Sanabria - Tabara / 70 km

19.8.2022

Ourensesta Veriniin ajaessa maisemat alkoivat olla vuoristoisia. Nousa riitti (vertikaali yli 1000 metriä) mutta onhan sitä laskuakin. Aamu Ourensessa oli kylmä, +11, ja kostea. Kaipasin niin kotiin jäänyttä merinovillaista paitaa, joka olisi pitänyt käsivarret lämpimänä. Kävin läpi kaikki yläkerran vaatteet, välillä pari puseroa päällekkäinkin. Aurinko alkoi lämmittämään puolen päivän aikoihin ja saattoi vähentää vaateusta.

Verin oli pieni, sievä kaupunki. Sitä ympäröivä alue on nimetty viinialueeksi, Monterrei. Portugalin rajalle oli matkaa reilu 15 km.

Illalla majoituspaikan isännän kanssa sovittiin, että pyörät saadaan aamulla klo 8. Vaan eipä isäntää näkynyt, ei kuulunut. Syötiin aamiainen ja vähän vihaisina odoteltiin pyöriä saatavaksi, koska edessä tulisi olemaan pitkä ja raskas päivä. Vajaa yhdeksän soitettiin ja saatiin monisanaisin anteeksipyynnöin fillarit varastokomerosta.

Matka Puebla de Sanabriaan alkoi koleassa (+9) ja kosteassa säässä. Ilmankosteus on täällä aamuisin todella korkea, vaatteet kastuu ajaessa. Raikas ilma oli toisaalta oikein hyvä, koska nousu alkoi saman tien ja sitä jatku seuraavat 75 kilometriä 1300 ja risat metriin. Oli siinä välillä pieniä laskujakin, mutta pääsääntöisesti noustiin. Kahdessa nousussa kävelin, vaikka eihän sekään helppoa ole. Aurinko paistoi, liikennettä oli vähän ja tie oli hyväkuntoinen.

Jossakin korkeuksissa paikallinen maastofillaristi saatteli meitä sähköpyörällään. Jari sanoi hänelle, että kotoa löytyy samanlainen. Mitä! Ei todellakaan löydy. Mutta kun ei osannut sanoa, että vuokraa tarvittaessa sellaisen, piti vähän pistää omiaan.

Ennen matkaa katsottiin kauhulla uutisia Ourensen ja Zamoran suunnalla riehuvista maastopaloista. Matkalla nähtiin lohduttomia vuoren rinteitä, tien vieruksia molemmin puolin, jotka tuli oli tuhonnut. Puiden rungotot olivat mustuneet, neulaset palaneet. Kauheaa tuhoa saa aikaiseksi tuollainen. Ja sehän on selvää, että jos sellainen kohdalle sattuisi, matka siltä osin olisi ohi ja olisi etsittävä turvallinen tie edetä.

Lämpötila kohosi päivän aikana +34, myötätuulta mutta kun vastainen, oli takkuista ajamista. Pysähdeltiin paljon pieniin kyliin syömään, juomaan ja ihan vaan lepäämään. Kaksi vajaan puolen kilometrin tunnelia ajettiin ja viimeiset 15 kilsaa annettiin palaa alamäkeä kohti Puebla de Sanabriaan. Olin rättiväsynyt.

Se kauhea tunne jaloissa, kun tauon jälkeen lähtee ajamaan. Tekisi mieli huutaa ääneen, kun jalkoihin sattuu. Siinä sitä vaan aikansa irvisteltyään tuska helpottaa ja matka jatkuu. Ja voi sitä ihanaa tunnetta, kun vihdoin saapuu majapaikan liepeille ja tietää, että kohta pääsee suihkuun ja lepäämään yön yli.

Meidän majoitus oli sellainen rekkakuskien hotelli moottoritien ja pienemmän tien välissä. Ihan hyvä sellainen. Ei kiinnostanut lähteä minkään vertaa jaloittelemaan illalla, vaikka aina niin tehdään ihan vaan sen vuoksi, että nähdään millaisessa paikassa ollaan, juodaan viinit/oluet ja saadaan erilaista liikuntaa jaloille kuin polkeminen.

Tänään perjantaina matka jatkui kohti Tabaraa ensin tietä N-525 ja jossain vaiheessa käännyttiin kohti Zamoraa. Tie muuttui muhkuraiseksi eikä tien reunassa enää ollutkaan reippaasti tilaa polkea. Pitkiä suoria, ylä- ja alamäkiä mutta ihan kohtuullinen matka. Aamulla +11 ja aurinkoista, puolen päivän jälkeen lämpötila kohosi jo hellelukemiin.

Paljon maastopalon jälkeensä jättämää mustaa pitkälle vuoren rinteeseen, hiiltyneitä metsiä ja mustuneita maastoja. Itse asiassa koko matkan Zamoran suuntaan ajaessa. Kyllä kunnioitus palon sammutusväkeen kasvoi näitä maisemia katsellessa.

Huomenna lauantaina matka jatkuu kohti Zamoraa, jonne on enintään 50 kilsan matka. Lähdetään ajoissa, että ehditään nähdä kaupunkia. Zamorasta lähdetään sunnuntaiaamuna Salamancaan ja ollaan siellä pari yötä. Kilometrejä on tullut vajaa 900. Aikaa on jäljellä vielä noin 2,5 viikkoa mutta niin on matkaakin Malagaan.

Mitä ihmettä, Nairo! Me kun mennään - tai ainakin minä - Rondaan ihan Nairon takia ja nyt sitten kävi näin että eihän Nairo edes aja. Voi Nairo, voi Nairo!