No niin ...

22.02.2019

... hiihtokelit tuli ja ehkä jo menivätkin. Yhtään kertaa en hiihtänyt. Kerran kyllä ollaan autolta kävellyt ladun varteen suket olalla. Jäälle oltiin menossa hiihtämään. Lunta ei ollut juuri nimeksikään silloin, joten retki jäi muutamaan sadan metsin rykäisyksi.

Silloin kun lunta tuli, aina oli niin isot lumityöt ettei enää jaksanut mihinkään hiihtämään lähteä tai sitten oli pakkasta. Jari nyt edes vähän yritti leveillä puusuksilla vetää metsässä ja muutaman kerran Keinukalliolla, mutta nyt ei taas vähään aikaan ole starttia sukset jalassa tapahtunut. Nyt kun koira on hoidossa, lenkkeiltyä tulee muutenkin ja varsinkin Jari vetää pitkiä lenkkejä metsässä. Minulle on langennut illan pimeälenkki ja me kyllä pysytään visusti kävelykaduilla liukastellen ja koirakavereita morjestellen.

Pyörä oli niin jumissa keskiviikkona töistä tullessa, että siinä ei edes takapyörä pyörinyt puhumattakaan että vaihteet ja jarrut olisivat toimineet. Tiistaina satoi vettä ja keskiviikkona oli -5 astetta. Jätin sen asemalle ja kävelin kotiin, haettiin fillari illalla kotiin ja laitettiin sulamaan kellariin.

Aika liukasta on kyllä ollut, mutta ei ole mitään ongelmia sen suhteen. Löysin yläkerrasta vähän käytössä olleet piikit kenkiin. Meidän pihamäki on niin jäinen, että siitä parhaiten pääsisi konttaamalla ylös - jos ei olisi niitä piikkejä. Ja fillaroidessa ne ehkä vähän auttavat pysymään pystyssä, jos äkkipysäytys yllättää ja joutuu loikkaamaan kyydistä pois.

Jari on käynynyt fillaroimassa metsässä valosaan aikaan mutta myös otsalampun valossa pimeällä. Valoista aikaa alkaa nyt kuitenkin olemaan jo kello 6 saakka illalla, joten kyllä siinä ennättää vaikka mitä. Hieno täysikuu näkyy nyt taivaalla aamuin illoin.

Meillä on siis kaikki hyvin. Ja miten muuten voisikaan olla: aurinko paistaa, viikonloppu käsillä, kevät tulossa ja luvassa plusasteinen pari päivää, hienoa! Meillä on lisäksi leffaviikonloppu tiedossa ja huomenna mennään katsomaan Green Book ja sunnuntaina The Favourite.

👀👀👀

Voihan sitä vietää tietysti aikaansa myös tv:n ääressä seuraten MM-hiihtoja! Eipä taida paljon kiinnostaa, niin onnetonta touhua se on suurimmaksi osaksi Suomen hiihtäjien osalta. Ne on MM-tason kisat, ei piirikunnalliset! Ainoa mikä kiinnostaa on yhdistetyn nuorten miesten edesottamukset ja heitä kannustan koko sydämestäni: Onnea ja menetystä nyt ja tuleville vuosille! Hienoa, että teille on annettu mahdollisuus.

En jaksa enää innostumaan Heikkisen tai Kyllösen heikoista esityksistä enkä varsinkaan siitä selittelyn määrästä. Miksi ei vaan voi myöntää, että ura on ehtoopuolella ja antaa tilaa ja mahdollisuus nuoremmille ja ehkpä myös jopa paremmilleen? Miksi lähteä sinne, jos ei kykene? Miksi lähettää hiihtäjiä, joiden saavutukset ulottuvat muutaman vuoden takaisiin mutta ei minkäänlaista näyttöä tällä - tai edes viime - kaudella ole. Hoh hoijaa! En siis katso kisoja!

Onneksi sunnuntaina kuitenkin tv:stä tulee Susijengin matsi Venäjää vastaan, joka pitää katsoa.