Viikonloppua odotellessa

15.02.2019

Mukavaa, kun pitkästä aikaa näkyy aurinko. Meidän pihapiirin työllä ja vaivalla kasatut lumiläjät peppumäkeineen ovat madaltuneet vauhdilla. Parhaimmillaan mittasin lumen syvyydeksi 47 senttiä, ei huono eteläisen Suomen oloissa.

Koti-asema-koti -työmatkat olen kulkenut fillarilla läpi talven ja olen vakaasti sitä mieltä, että hyvillä nastarenkailla ajelu talvella on turvallisempi tapa liikkua kuin lipsuttelu ilman nastoja kävellen. Kävellen liikun Helsingin päässä ja Kaisaniemen puisto on kyllä niin jäinen, niin jäinen. Että onko hiekka Helsingistä loppunut vai jäänyt lumikuomien alle?

👀👀👀

Meidän kaverina on ollut nyt viikon ajan Hugo-karvaturri. Vielä viikko ja sitten kotiväki palaa lomaltaan ja vie Hugon mennessään. Paljon on lenkkeilty ja onneksi on ollut mainiot ilmat, mitä nyt liukkaus on vähän kiusannut ja hillinnyt vauhtia.

👀👀👀

Jari innostui runsaiden lumisateiden siivittämänä hiihtämään vanhoilla puusuksilla metsässä pyöräreittiä avaten. Aika hauska näky tuo kypäräpäinen hiihtäjä lähtövalmiina retkelleen, kun noin kuukausi sitten suuntasi ensimmäistä kertaa suksen kärjet kohti metsäpolkuja.

Meidän varastosta kun löytyy kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä, on tarpeellista mutta paljon myös tarpeetonta. Nämäkin lankut ovat seisseet nurkassa monta, monta vuotta ja nyt tuli sitten käyttöä. Hieno homma, kuten itse hiihtäjä sanoisi. Pieni ongelma on löytää siteisiin sopivat pitkävartiset ja vettä hylkivät jalkineissa, mutta ehkäpä siihenkin ratkaisu jossakin vaiheessa löytyy.

👀👀👀

Tuntuuko vain minusta vai onko se sittenkin ikävä totuus, että tuosta maastopyöräilystä kehkeytyy pikkuhiljaa eliittilaji, jossa reittien pitäisi olla mahdollisimman tasaisessa ja erinomaisessa kunnossa? Tällaiselle kannalle olen kallistumassa sen jälkeen kun kuulee arvosteluja esimeriksi siitä, että samaisilla poluilla jalkaisin liikkuvat sotkevat pyöräreitit ja niillä on tallustelujen jälkeen huono ajella, muhkuraisia kun ovat.

Hei haloo, on kyse maastopyöräilystä! Pyörien ajettavuus ja paino on kehittynyt hurjaa vauhtia ja renkaan leveys kasvanut ainakin samassa tahdissa. On tullut akkua ja ties mitä herkkuja. Että mikä oikein mättää? Mikäli pienet ja/tai suuret röpelot, sohjot ja jäljet eivät kuskille tai pyörälle, sovi kannattaa ehkä harkita lajin vaihtoa, odottaa kevättä ja polkaista maantielle. Vaikka kyllähän sieltäkin kuoppia ja huonokuntoisia pätkiä löytyy.

Älkää nyt sortuko ja vajotko niin alas, että annatte samaa naurettavaa kritiikkiä, jota pyöräilijät ovat jalankulkijoilta saaneet vuosien ajan milloin holtittomasta ajotavasta, milloin mistäkin. Meillä Suomessa harrastajien riesana on jo parista viikkoon muutamaan kuukauteen laturaivo ja ties mitä raivoja, eiköhän ne jo riitä. Ei enää maastopolkuraivoa, eihän!

👀👀👀

Viikonloppuna - sikäli mikäli ehditään - lähdetään vihdoin luistelmaan Tuusulanjärvelle. Jäähavaintomiesten facebook-sivujen mukaan jää on loistokunnossa ja vieläkin parempaa voidaan jatkossa odotella. Mikäpä siellä lykkiä on lykkiä kaunniissa auringon paisteessa ja keväisissä tunnelmissa muutenkin. Koiraa ei kuitenkaan ajateltu ottaa mukaan.