11.8.2019 / 3. pvä / Palafolls - Girona / 52,1 km

Kun ei osaa nukkua aamuisin, lähdettiin kohti Gironaa jo hyvissä ajoin vaikka mitään kiirettä ei olisi ollut. Heti kun käännyttiin rannalta sisämaahan, tuli nousua kolmen kilsan matkalla 200 metriä. Ajettiin moottoritien viertä huoltotietä, joka oli leveä ja hyväkuntoinen - parempi kuin tiet yleensä Suomessa. Aurinko paistoi takaa ja tänään oli pitkähihainen päällä suojaamassa liialta auringolta.

Nyt ollaan siirrytty - tai ainakin minä - kokonaan Cokis-linjalle. Ei mene vesi alas mutta Cokis kyllä ja paljon. En ole mikään limun ystävä, mutta mikään ei voita jääkylmää juomaa kun tuolla matkalla pysähtyy, pyörän pulloissa se on lähinnä sokerilitkua mutta juotavaa kyllä.

Kun tultiin tänne Gironaan, käytiin syömässä ja sitten alkoi majapaikan etsinätä. Me oltiin varattu yksityinen pieni huoneisto kahdeksi yöksi ja saatiin osoite ja avaimen paikka viestinä.

Huoneisto löydettiin jos ei nyt kovin hyvin niin kohtalaisen etsimisen jälkeen kuitenkin mutta avainta ei. Pyörittiin kerrostalon ympäri siinä määrin, että eräs rouva tuli opastamaan meitä ja niin sitä vaan taas selvittiin siitäkin haasteesta. Meidän majapaikka on aivan kaupunginmuurin kupeessa, joten tänne luulisi osaavan kun lähtee liikenteeseen.

Päikkäreiden jälkeen lähdettiin kaupungille. Täällä on tursteja, mutta ei tungokseen asti. Englantilaisia puheesta päätellen näyttäisi olevan paljon ja ehkä ranskalaisiakin. Kaupungin keskusta on siitä mukava, että koska siellä on korkeita rakennuksia, aurinko ei pääse paistamaan esimerkiksi kävelykadulle eikä varsinkaan kapeille kujille.

Täällä on myös paljon pyöräilijöitä, naispyöräilijöitä enenmmän kuin missän muualla on näkynyt. Kuinka hienoa olisikaan, jos vaikka Nairo pyyhältäisi ohi ja moikkaisi mennessään! Se olisi niin hienoa!

Nyt syödään joka päiväinen "coco"jogurtti, siemaistaan viinit ja käydään nukkumaan. Huomenna lähdetään kiertämään muuria ja käydään ehkä Decathlonissa. Ja se hammaslääkäri pitää löytää, että saan hampaan kuntoon tai sitten en.

Eilen illalla käveltiin syömään johonkin ravintolaan ja meidän ruokailua seurasi ainakin seitsemän eri kokoista ja näköistä villikissaa. Niillä oli oma tapansa kerjätä, mutta eihän elämelle voi suolaista ruokaansa antaa. Kun me lähdettiin pöydästä, jengin kunkku hyppäsi pöydälle rääppimään meidän jämiä

Aurinkoista, +34