14.8.2019 / 6. pvä / Figueres - Llanca - Portbou / 60,3 km

Aamulla kun lähdettiin, Jari veti pitkähihaisen paidan päälleen. Oli oikein mukavan raikaista ajella hetken aikaa. Sitten aurinko teki taas tehtävänsä, hiki virtasi ja juoma maittoi.

Kun piipahdettiin aamiaisella heti hostellista lähdettyämme todettiin, että Figueres oli oikein miellyttävä pieni kaupunki, jossa kaikki oli lähellä. Paljon oli turisteja mutta myös tilaa liikkua.

Tänään oli paljon nousuja ja laskuja. Ei niin mahdottoman korkealle noustu, mutta jopa 8 prosentin nousua hetkittäin. Ja vastatuuli pohjoisesta, joka pysäytti vauhdin kokonaan kun osui kohdalle - jos sitä nyt mitenkään ihmeesti oli siihenkään saakka, vauhtia.

Meidän oli tarkoitus mennä Dalin merenrantahuvilan kautta, mutta jostakin syystä sinne ei päästy (osattu/älytty kääntyä oikealle tielle). Täällä merenranta on vähän toisen näköistä kuin aiemmin, karua ja jyrkkää.

Tuolla "vuorilla" hirvitti, kun tien reunalta alkoi melkoinen pudotus. En uskaltanut ottaa juomapulloa  ja ajella yhdellä kädellä, piti aina pysähtyä. Autojonoja syntyi meidän taakse, mutta aina ne jossakin suoran pätkällä pääsivät kuitenkin ohi. Alkumatkasta tiet olivat lähes ruuhkaisia, loppupäässä vähän helpotti.

Fillaristeja vähän joista yksi mies oli kadottanut keltakypäräisen vaimonsa matkatessaan. Samainen mies nähtii myöhemmin paikkaamassa fillarinsa rengasta, edelleen ilman vaimoa.

Tämä liikenneympyröiden luvattu maa on niin vaikea minulle. Tänäänkin seisoskelin varmasti kymmenen minuuttia yhdessä ympyrässä ja odotin, että kääntyykö ne autot mihin, voinko ja uskallanko jo mennä. Jari on varmaan ihan tuskanstunut toimiini ja odotteluun, mutta kun ei uskalla. Liikenneympyröitä on esimerikiksi kaupungin pääkadulla peräkkäin useita, ei yhtä tai kahta vaan monta, monta. Ja kaikki yhtä hankalia ja varsinkin tänään kun ajettiin aamuruuhkassa.

Maisemat olivat tänne tullessa mahtavan hienot. Jaloissa tuntui ainka kun pysähdyttiin, mutta kun vauhtiin pääsi, ihan hyvin meni. Cokis on maistunut muutaman litran verran ja päikkärit kun päästiin Portbouhun hotelliin. Aikamoisen kallista täällä, sekä asuminen että ruoka. Turistirysä, luulisin.

Tästä meidän parvekkeelta näkyy tuo Espanjan ja Ranskan välissä oleva vuori ja serpentiinitie, joka näyttää johtavan melko korkealle ja monessa tasossa. Meidän huomenaamuinen ponnistu on päästä sen huipulle ja solahtaa siitä sujuvasti Ranskan puolelle, joka onkin sitten puheiden mukaan tasaisempaa. Ja mitä onkaan vielä tulossa kunhan tositoimiin päästään, tämä tuskin lienee mitään sen rinnalla.

Olen itsenäni tsempannut, että kun tämän nousun puuskutan ylös, seuraava on jo paljon, paljon helpompi ja nousun jälkeen tulee aina ihanan raikas alamäki, jossa sitten laitetaan kaikki olemassa olevat jarrut koville!

Tänään +28, aurinkoista.