Tänään sunnuntaina 18.8. ollaan Andorrassa. Yhteyksien, väsymyksen ym. vuoksi kirjoittelu on jäänyt vähiin, mutta tässä lähes kaikki tähän saakka tapahtunut.

15.8.2019 / 7. pvä / Portbou (Espanja) - Sant-Cyperien-Plage (Ranska) - Canet-Plage - Perpignan / 68,3 km

Mukava hostelli pienellä paikkakunnalla, yö nukuttu hyvin. Aamulla syötiin hostellissa aamiainen ja sitten polkaistiin matkaan. Matka alkoi isoilla nousuilla, mutta laskujakin oli.

Tie kiemurteli rinnettä kolmessa tasossa, joten tiesi tarkkaan, milloin odotella tasamaata. Ei ollenkaan pahoja nousuja, vaikka keskimäärin kuusi prossasta.Sää oli pilvinen ja sen puolesta hyvä ajella, mutta kova vastatuuli hidasti vauhtia pysähdyttäen se välillä lähes kokonaan.

Paljon  viiniviljelmiä ja hedelmäpuutartoja. On persikkaa, aprikoosia ja ainakin päärynöitä. Matkalla myös kauppiaita myymässä tuotteitaan.Rannikolla oli järkyttävät ruuhkat mutta täällä nähtiin jopa neljä matkapyöräilijää, mikä on aika hyvin.

Nyt ollaan siis Ranskassa. Hintataso on ainakin korkeampi kuin Espanjassa, muusta en nyt osaa sanoa. Itse Perpignan oli pienehkö kaupunki, joka sivukujille eksytiin hostellia etsiessämme. Ikävä sanoa, mutta vähän pelottavaa ja kyllä löytyy kurjuutta täältäkin.

Kaupathan ovat kiinni aina siihen aikaan kun meidän päivä päättyy, joten juomiset ja syömiset on hankittava ostamalla ne ravintolasta. Käytiin siis kaupungilla syömässä paellat ja palattiin hostelliin nukkumaan.

Puolipilvistä, aurinkoista, +32

16.8.2019 / 8. pvä / Perpignan - Ria-Sirach / 77,4 km

Lähdettiin heti aamulla, koska luvassa oli aurinkoa, aurinkoa ja aurinkoa. Se puuduttaa ... Oikein hyvä aamiainen hotellissa.

Pyöräiltiin maalaismaisemissa kohti vuorijonoja. Ja aikaimme pyöräiltyämme huomattiin, että suunta oikeaa tietä on väärä. Ei auttanut muu kuin kääntää ympäri ja palata takaisin melkein lähtöön. Huhikilsoja tuli varmasti ainakin 25, siitä tuo ruhtinaallisen suuri päiväkilometrimäärä. Kannattaisi pitää gepsi päällä!

Vuoristoa näkyvissä. Aurinkohan on hyydyttänyt meidät jo aika päivää sitten eikä varjopaikkojaan juuri löydy. Pitäisi vaan juoda ja paljon. Vesi ei enää mene alas, Cokis kyllä ja silloin kun löytyy kuplavettä, vedetään sitä. Käytiin matkalla syömässä mutta kun ei oikein maistu mikään.

Hauskan ja toimivan yksityiskohdan huomasin nojaillessani kaupan ulkoseinään: parkkipaikalla on pyykinpesukoneet, jotka voi jättää hoitamaan pyykkihommat sillä aikaa kun itse käy tankkaamassa jääkaapin.

Täällä on näin perjantaina kauhea liikenne, molempiin suuntiin. Jos haluaa - ja harvoin haluaa - mennä vaikka ihastelemaan maisemia tuonne toiselle puolelle tien, saa odotella vuoroaan aika kauan että pääsee tien yli ja vielä takaisinkin. Tuolla toisella puolella kun olisi juuri ne parhaat maisemat ja vähäiset varjopaikat.

Sirach'in kotimajoitukseen päästiin vasta klo 18, joten lorvittiin lähellä olevan leirintäalueen baarissa. Kun vihdoin sisään päästiin, rouva oli aivan kuin Andy McCoy! Ronski ja mukava rouvashenkilö, jonka yläkerran huoneeseen majoituttiin.

Aurinkoista, tukalan kuumaa, +35 - +40

17.08.2019 / 9. pvä / Ria-Sirach - Llivia (Espanja) / 53,9 km & 18.08.2019 / 10. pvä / Llivia - Soldeu (Androrra)

Aamupala nautittiin yhdessä rouvan kanssa ranskalaiseen tapaan, kuten hän asian ilmaisi. Ja sitten riemurinnoin reissun päälle! Voi pojat, jos olisinkaan tiennyt millainen päivä on tulossa en ehkä niin innokkaana olisikaan hypännyt satulaan.

Eli nyt päästiin/joudutaan tositoimiin täällä Pyreneellä. Nousu alkoi heti ja jatkui seuraavat 33 kilsaa. Alku meni ihan ok, mutta sitten tuli noutaja ja raahasin itseni Lliviaan huonovointisena ja rättiväsyneenä. Samanlainen fiilis oli muutama vuosi sitten Sierra Nevadalle noustessa eli tuttu ja ikävä tunne. Mihinkään ei pääse auringolta suojaan, tiet ovat kapeat ja liikenne paljon. Autot tosin väistävät kaukaa ja nätisti, mutta silti vähän pelottavaa. Ei mene mikään neste enää alas, oksettaa.

Me ollaan vähän tyritty tuon ruokailun suhteen. Ollaan näykitty jotain pientä joka päivä, mutta ei kuitenkaan lämmintä ateriaa kaikkina päivinä. Kulutus on kuitenkin huomaa, joten polttoainettakin pitäisi jostain saada. Eikä taida ihan Cokiksen sokeri riittää.

Matkalla puoliväkisin syötiin puoliksi pieni pala lasagnea ja huitaisiin naamaan litra vichyä. Mutta eipä oikein muuta sitten.

No, perille kuitenkin päästiin. Koko päivähän siinä menikin ja taisin todellakin nukahtaa yhden lepohetken aikana. Jari jaksoi hyvin, mutta tuskainen oli hänkin kun vihdoin hotelliin kirjauduttiin.

Ei kyllä koskaan ole ollut niin ystävällistä ja auttavaista henkilökuntaa missään hotellissa, kuin eilen illalla Iliviassa. Todennäköisesti koko suku tuli ja halasi meitä, vei pyörät varastoon ja huolehti siitä, että saatiin pientä purtavaa ja paljon juotavaa. Ihania ihmisiä ja kun itse on surkeassa kunnossa, kaikki huolenpito tuntuu sitäkin paremmalta.

Tuo Llivia oli kaunis pieni espanjalainen kylä, joka on Ranskan sisällä. Se elää varmaankin hyvin pitkälle turismin voimalla ja nimenomaan talviurheilun. Paljon pieniä hotelleja ja kahviloita, siisti ja mukava lyhytaikaiseen vierailuun. Ei siellä mitään erikoista nähtävää ollut.

Tänään sunnuntaina ollaan siis täällä Andorran puolella Soldeu nimisessä kylässä, joka on 1700 metrin korkeudessa. Täällä on järjestetty ainakin vuonna 2012 naisten maailmancup jossakin laskettelulajissa ja alppihiihdon mc:n finaalit 2019-20. Tuosta meidän ikkunastahan nuo rinteet näkyvätkin.

Tänne kylään ei tultu fillaroiden vaan taksilla! Ja tämä johtui siitä, että minä hyydyin eilisen polkemisen jälkeen niin totaalisesti, että en pystynyt enää juomaan enkä syömään, yrjösin yöllä ja olin heikossa hapessa. En olisi yhden päivän aikana - tuskin koskaan ja millään kunnolla - noita vuoria ylittänyt joten kyseltiin aamulla taksia, sellainen löytyi ja nyt ollaan sitten täällä.

Matkaa tänne kertyi yli 50 kilsaa ja maisemat olivat upeat auton ikkunasta katsella. Kaksi vuorta tuli ylitettyä ja nyt ollaan täällä laakson pohjalla ihastelemassa maisemia. Matkalla näkyi tosi paljon nautakarjaa tepastelemassa jyrkillä rinteillä. Toivottavasti huomennakin, että voin ottaa valokuvia.

Täälläkin on paljon turisteja ja tuossa vastapäätä on fillarivuokraamo, josta voi rahalla hakea maastopyörän ja päräyttää joko vuorille tai sitten kavuta tietä ylös ja laskea takaisin. Mäkiä näet riittää ja paljon.


Tänään levätään, syödään ja juodaan ja huomenna polkaistaan parin kymmenen kilsan päähän Andorra la Vellaan. Sitten siirrytäänkin taas Espanjan puolelle ja ikään kuin paluumatkalle kohti Barcelonaa.

Meillä on nyt kauniimmat näkymät ikinä huoneen ikkunasta.

Aurinkoista, +25 (ihana lämpötila)