Grimaldo - Aldea del Cano / 81 km -- Aldea del Cano - Almendralejo / 81 km

26.8.2022

Meillä oli niin mukava yöpaikka: ei melua, ilmastointiropeli pyöri katossa, pimeää. Nukuttiin hyvin ja syötiin pieni aamiainen itse väsäten niistä vähäisistä aineista, mitä oli. Paikkakunnallahan ei ollut kauppaa, joten ruoka- ja juomapuoli jäi taas olemattomaksi.

Lähdettiin heti kun aurinko nousi eli klo 8 aikoihin. Aurinko nousi vuoren takaa, joten oli vielä hieman hämärää ja ajettiinkin valot päällä niin kuin ollaan tehty monena aamuna.

Maisema oli karun kaunista. Nähtiin melkoinen villisikalauma laukkaamassa pitkin kuivuneen järven rantoja. Pellot olivat kuivuneen, mutta kyllä niillä karjaa oli. Yhtään vihreää länttiä ei näkynyt. Matkalla oli pari hienoa vanhaa linnaa, joista googlasin, että ovat yksityisomistuksessa ja vähän huonolla hoidolla nykyisin. Sääli.

Aamuisin lämpötila on siedettävä, iltapäivällä se kohoaa reilusti yli 40 plusasteen, näin ainakin pyörän mittarissa. Tällä reissulla ei ole iho kärähtänyt kertaakaan, mutta kyllä aurinkovoiteta onkin kulunut ja lääpitty aamusin. Vasemmalla puolella kasvoja on kypärän hihnoista valkoiset rajat, kyynerpäissä ja ranteissa on ryppyjen kohdalla valkoiset raidat. Sandaalit ovat jättäneet valkoiset alueet muuten ruskeisiin jalkoihin.

Vaikka kilometrejä taas tuli paljon, päivä tuntui ihan mukavalta ajaa. Eikä kyllä vähiten siksi, että alkumatka laseteltiin parikymmentä kilometriä alamäkeen, vau. 

Matkalla pysähdyttiin Caseresin keskustassa syömään. Tuosta kuvasta ei näe, kuinka valtavat korkeuserot pienellä tien pätkällä voikaan olla, mutta näytti, että ihan pystyyn nousi. Ihmeen hyvin sieltä sukkuloitiin takaisin tielle N-630 kohti Aldea del Canoa, jossa oli varattu vaatimaton mutta ihan hyvä majapaikka.

On se kyllä niin mukava päästä päivän päätteeksi suihkuun, lepäämään hetki ja sitten pienelle lenkille etsimään kauppaa. Viimeiset kilometrit tuntuvat niin maailman tylsimmiltä, pisimmiltä ja tuskaisimmilta ettei oikein osaa nauttia siitä, että päivän ajelut on nyt tässä.

Tänään perjantaina tehtiin oma pieni aamupala ja syötiin se pimeässä sisäpihalla ihastellen tähtitaivasta. Pakattiin laukut ja lähdettiin matkaan jo klo 7.30. Illalla löydettiin kauppa ja käytiin ostamassa patonkia, jugurttia ym. aamupalaa. Kysyttiin, että onko pienempiä kananmunapaketteja kuin 12. Homma hoitui, kun kauppias löysi julmetun suuren leikkuuveitsen ja vetäsi kananmunakotelun kahtia.

Jari on kova poika laulamaan. Se alkaa aamusta ja jatkuu pitkälle iltapäivään. Päivässä hoilataan 70-luvun biiseja aina tämän päivän musaan. Jos ei ihan muista sanoja, tulee diibadaata muistamattoman kohdan verran. Laulelu ei ihan nuotilleenkaan mene, joten arvaan, mikä nyt on menossa, sanoista. Joskus naurattaa, kun pistää omia sanojaan ja laulu jatkuu kovaäänisenä, ylämäissä vähän tökkii mutta laulu jatkuu. Eihän tuolla maantiellä ole kukaan kuulemassa, joten antaa palaa.

Piipahdettiin Meridan kaupungissa tullessa. Komeat rauniot siellä. Se olisi ollut kyllä yksi mielenkiinnon kohde, mutta meidän pitää ehtiä Rondaan Vueltaa katsomaan, joten ehkä toiste, ehkä ei. Maisemat muuttuivat. Nyt on paljon oliiviviljelyksiä ja viinirypäletarhoja, on vihreää ja valtavat kastelulaitteet ruiskivat vettä viljelmille.

Kilometrejä tuli 81 ja se kyllä taas tuntui jaloissa. Matkalla oli pitki joskin loivia nousuja aika monta, laskuja vähemmän. Liikennettä tuolla N-630 tiellä on vähän ja se on hyvässä kunnossa ajella. Osa siitä on vihreää eli maisematietä. Nyt kun ollaan lähdetty parina aamuna niin aikaisin, auringon nousut ovat olleet upeita.